Rajalaki Kremlin näkökulmasta

Tulevaa rajalakia ja sitä motivoitunutta hybridivaikuttamista voi tarkastella muustakin kuin laillisuusnäkökulmista. Sitä voi katsoa myös Kremlin näkökulmasta. Sanomattakin selvää että taustalla on Ukrainan sota. Tähän asti sitä on käyty venäläisestä vinkkelistä varsin pienessä mittakaavassa.

Rekryyttinä on hyödynnetty ensisijaisesti itä-Ukrainan omaa armeijaa, seuraavaksi Venäjän kansallisia vähemmistöjä, ulkomaisia palkkasotureita ja käyty kauhomassa entisissä neuvostotasavalloissa. Se vähä mitä on itse venäläisiä käytetty, he ovat olleet pääosin vapaaehtoisia, rangaistusvankeja tai katujen puliukkoja. Se on ollut taloudellista sotaa; päivittäisistä tappioluvuista ei ole tarvinnut välittää pätkääkään ja näitä ulkovenäläisiä on voinut lihamyllyyn syöttää surutta. Jo näitäkin on ollut niin paljon, että niillä on saatu ukrainalaisten rintamat helisemään; ukrainalaiset kuluvat ja väsyvät. Murenevat aste asteelta.

Huonona puolena että varsinaiseen voittoon ei päästä. Läpimurtokohdat ovat kapeita ja vastarinta on sitkeää. Vastapuoli heittää murtokohtaan kaiken mikä irtoaa, ja läpimurto jää yleensä toiveeksi, sekin vähä massiivisten tappiolukujen saattelemana. Ollaan samassa tilanteessa kuin Verdunissa 1916. Oikeastaan muuta ratkaisua ei ole kuin tulla isommalla volyymilla. Tahtoo tai ei, on myös varsinaisia isovenäläisiä käytettävä rintamalla ja jotakin kielii että tätä kirjoittaessa kutsuntoihin saapuu enemmän väkeä kuin mitä rintamalla kaatuu päivittäin. On siis tuolla jossakin koulutuskeskusten uumenissa massiivinen kenttäarmeija valmiina sotaan. Jotakin jonka mittasuhteita kokoluokkansa puolesta ei edes ymmärrä. Siihen on syynsä. Jos läpimurtoa haluaa, on hyökättävä isommalla skaalalla; koko rintaman mitalla. Enää ei katsella kilometrin kahden levyistä hyökkäysuraa. Satoja kilometrejä leveä suurhyökkäys murtaa kerralla koko ukrainan rintaman. Puna-armeijan malliin. Vahva epäily että vielä tänä vuonna tapaamme operaatio Bagrationin toisinnon.

Kiire painaa päälle sitä mukaa kun Trumpin vaalivoitto näyttää varmalta. Trump on jo hahmotellut rauhan näiden kahden välille siten, että tuleva raja tulee kulkemaan siitä missä rintama kulkee. Se saako Kreml sitten neuvoteltua koko Donetsin maakunnan itselleen – vaikka on vallannut siitä vasta puolet – on merkityksentöntä. Sen sijaan Harkovan kaupunki jää Kremlille haaveeksi koska venäläiset eivät ole sitä lähelläkään ja olisi kohtuutonta myöntyä Trumpinkaan sen luovuttamiseen. Kun nimi on rauhansopparissa, jää tuo tsaarinaikainen kaupunki Ukrainan haltuun. Niinpä se pitää vallata ennen kuin Trump astuu virkaansa.

Josta me pääsemmekin Suomen rajalle. Pietarilaisen kadunmiehen ei ole vaikea kuvitella mikä on hänen tuleva kohtalonsa tulevassa miljoonapäisessä armeijakunnassa. Sen vaiheen voisi oikeastaan sivuuttaa ja lähteä sukuloimaan Saksaan kunnes pahin on ohi. Ainoa että Kreml on tämän jo keksinyt ja osannut sulkea rajansa. Ei tietenkään itse, sehän vaikuttaisi negatiivisesti kansansuosioon koska muistuttaisi liikaa neuvostoliittoa, vaan on osannut provosoida rajanaapurinsa tekemään sen puolestaan. Miljoona kutsuntakarkuria Saksassa on Kremlille paha juttu mutta ei niin paha kuin kymmenen miljoonaa. Sellainen joukkopako vaikuttaisi jo itse Harkovan valtausstrategiaan, jos kenttäarmeijassa on valmiiksi 10-20% vaje.

Juoni onnistui. Viimeisimmätkin avoimet rajat Suomessa – ja jopa Norjassa – on saatu suljettua ja kiltisti on mentävä kutsuntoihin. Pakopaikkaa ei ole. Se että naapurimaat ovat itse rajat sulkeneet ja niiden takana on vieläpä kansansuosio näissä naapureissa tämän tempun seurauksena, sataa propagandana Kremlin pussiin. Venäjä tahdotaan eristää on sanoma omalle kansalle – Nato piirittää.

Sekä Putin että suomalaiset ovat molemmat tyytyväisiä että raja on kiinni. Se kuka pelissä häviää on tietenkin Ukrainan Harkovan oblastin rintama. Mutta hekään eivät osaa laskea yhteyttä Suomen rajasulun ja tulevan suurhyökkäyksen välillä. Meidän on turha pohtia kannattaako raja sulkea ja missä mittakaavassa. Avoin raja on niin vaarallinen Kremlille että se tekisi kaikkensa saadakseen suomalaiset sen sulkemaan. Avoimen rajan hintana kun saattaa olla Harkovan menettäminen ikiajoiksi.

JukkaNieminen11
Sitoutumaton Tampere

Ikuisesti eri mieltä - tarvittaessa itsensäkin kanssa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu