Ristiretket Suomeen – totta vai tarua?

Mielelläni juu tölväisen ampiaispesiä, kuten edellisessä kirjoituksessa Talvisodan pyhyyttä, mutta jos haluaa tutustua siihen karmaisevaan tosiasiaan, että nuorena kansana olemme lähes historiaton, ja sekin vähä vääristynyttä tai jopa mielikuvitusta, on asioita katsottava laajalta skaalalta. Jos väittää historiaa yhdeksi suureksi väärennökseksi, joka ei pohjaa kuin historiantekijöiden mielikuvitukseen, se on tuhti väittämä joka olisi jotenkin perusteltava.

Esitän tässä pohdinnan ruotsalaisten tekemistä ristiretkistä Suomeen. Asiahan on sikäli merkityksellinen että 1200-luvun ristiretket muodostavat koko historiankulun selkärangan. Lisäksi sillä on ollut merkitys suomalaisen kansanluonteen muodostumisessa. Sehän on vähän sellainen kuin siirtomaan asukilla on; ikuisesti altavastaajan asemassa, heikohko itsetunto (joka näkyy mitä kummallisemmissa muodoissa), kateus ja nyrkkiä taskussaan puristellen. Ainoa vaan että ristiretkiä ei ole ikinä ollutkaan.

Näin ovat sanoneet ruotsalaistutkijat. Heidän mukaansa koko ajatus syntyi vasta 1400-1500-luvun ristiretkeläisromantiikan myötä, jonka sitten 1800-luvun ruotsalaiset kansallisromantikot tekivät todeksi.

Tarina kulkee Eerikinkronikan kautta ja muita kirjallisia saati muitakaan viitteitä näistä Birger Jaarlin ristiretkestä ei ole. Mainittakoon että eerikinkronikka on kirjoitettu vasta 1480-luvulla, mikään aikalaislähde se ei ole, ja Ruotsissa sen historiallisen arvon on todettu olevan nollaluokkaa. Suomessa se on edelleen kunniajalustalla jota ei saa arvostella tai kyseenalaistaa. Koulukirjat kirjoitetaan sitä vasten. Se mainitsee yksinkertaisesti Birgerin nousseen maihin ”hämäläisten satamaan” ja sen myötä vallanneen Tavastian alaisuuteensa. Rakensi linnankin ja kotimaisissa piireissä tämä nähtiin ensin hämeenlinnana, mutta kun se paljastui liian nuoreksi (ja itse asiassa hansakauppiaiden rakentamaksi) otettiin läheinen Hakoistenvuori ja väitettiin Birgerin sen aikanaan varustaneen.

Jos samaa asiaa katsoo ruotsalaisten vinkkelistä, Birger saattoi hyvinkin käydä Suomen puolella koska svealaisten ajoista asti aurajoenlaakso on ollut osa Sveaa. Birger ilmeisesti oli vihkimässä Naantalin nunnaluostaria ja huomasi samalla, että tämä pieni maakaistale oli heikosti varustettu mahdollisia rosvoja vastaan. Niinpä Liedon vanhalinnaa varustettiin, ja tämä Liedossa oleva muinaislinna on siis sama jonka eeikinkronikka mainitsee. Birger tuli, vihki luostarin ja palasi kotiinsa jossa olikin jo naapurimaakuntien kanssa sotimista.

Tottakai ruotsalaiset ovat pohtineet että jos ristiretkiä ei ollut, niin miten se Suomi sitten ruotsalaistui? Asteittain ja hitaasti on oikea vastaus. Satakunta oli itsenäinen kuningaskunta, tai sen koon ja asukasmäärän huomioiden, käytetään kansainvälistä termiä herttuakunta. Se joutui ruotsalaisvaltikan alle joskus 1300-luvulla, häme 1400-luvulla ja siitä itään joskus 1500-luvun lopulla. Ruotsalaiset ovat – turhaan – yrittäneet selittää suomalaisille että älkää nähkö ruotsalaisia liian pysyvänä kuningashuoneena. Ruotsi oli sarja maakuntia jotka lähinnä sotivat keskenään kunnes vuorostaan olivat tanskalaisten miehittämä siirtomaa. Siirtomaat eivät pidä siirtomaita.

Ruotsalainen professori Thomas Lindqvist kävi Åbo Akademissa pitämässä luennon ristiretkien kyseenalaisuudesta, ja ilmeisesti aikaansai melkoisen shokin, koska akateemiset piirit täällä meillä päättivät salata mitä hänen suustaan tuli. Muutenhan menisi koulukirjat uusiksi. Lindqvist on toki luennoinnut muuallakin skandinavian ja keski-euroopan ylipoistoissa ja tätä nykyä tilanne on, että ristiretket Suomeen on ajatuksena hylätty kansainvälisesti. Vain suomalaiset itse siihen uskovat joka vain pönkittää uskoani siihen, että suomalaiset tuntevat oman historiansa kaikkein huonoiten. Jos oikeasti haluaa tutustua maansa historiaan, se on tutkittava ulkomailta käsin.

Sanomattakin on selvää että kun tilanne on tämä, niin esim mitään pähkinäsaaren rajaa ei voi olla olemassakaan. Asiaa on toki tutkittu ja suureksi yllätykseksi on huomattu, että se on vanha Viipurin kaupparaja, mutta valtakunnanrajana sillä ei ole mitään tekemistä, eikä ole ikinä ollutkaan.

On todella uskomatonta, miten alkeellisella tasolla kotimainen historiankirjoitus on, ja se punainen lanka, matka keskiajalta kohti itsenäisyyttä, sisältää isojakin kohtalonhetkiä, joita ei ole koskaan oikeasti tapahtunut. Silti niitä opetetaan tylysti totuutena joita ei saa kyseenalaistaa, eikä siihen henkistä tilaa olekaan. Kuten kotimaisen henkisen ilmapiirin tuntevat hyvin tietävät. On paljon turvallisempaa uskoa satuihin kuin kyseenalaistaa niitä. Niitä on monenlaisia, joissakin kansan syvätrivit väen väkisin pitävät kiinni olemattomista asioista ja toisissa, kuten tässä tapauksessa, kyse on jonkinlaisesta suomenruotsalaisten akateemisesta vaikenemisen salaliitosta. Pahinta ettei tämä ole ainoa laatuaan, mutta jos onni ja uutteruus pysyisi, valaisen tietenkin niitä muitakin. Ja niitä on paljon.

JukkaNieminen11

Ikuisesti eri mieltä - tarvittaessa itsensäkin kanssa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu