Sarjassamme tuntemattomia taisteluita: Kivitaipale 1944

Se oikeastaan alkoi eräällä levähdyspaikalla jossain Rovaniemen eteläpuolella. Oltiin lähestymässä Ranuan ja Pudasjärven lestismafia -seutuja, joten syytäkin pitää tupakkitauko. Joku kyltti siinä oli jossa puhuttiin jotain siellä käydystä taistelusta. MIkä taistelu? Ikinä kuullutkaan. Aattelin että otan asiasta ensitöikseni selvää jahka pääsen kotopuoleen. Lapinsotahan on sillain sarjassamme tuntemattomia taisteluita, koska niistä ei juurikaan tietoa ole. Tutkijat ovat aikapäiviä sitten hoksanneet että komppanioiden päiväkirjat on aikanaan raapustettu Valvontakomission lukuhetkiä aatellen, ja niissä voi lukea mitä tahansa. Parempi jättää koko aihe rauhaan kuin tulla nolatuksi.

Onnekseni sitten oli tämä Mika Kuljun teos Lapinsota 1944-1945. Viimeinkin joku ottanut haasteen vastaan.

Selvisi että sitä voi pitää vaikka Kivitaipaleen taisteluna. Saksalainen tiedustelupataljoona 99 oli jätetty Perunkajärven pohjoispuoliselle sillalle viivyttämään suomalaisia kunnes Oulun suunnasta vetäytyvät saksamannit olisivat ohittaneet Rovaniemen. Sen pohjoispuolella, Kalkkimaan seutuvilla oli sitten eversti Schulerin johtama VuorJR 216 sillä tiedettiin hyvin suomalaisten kyky koukata selustoihin. Taistelu kai alkoi kun varotuksista huolimatta suomalaismajuri ajoi fillarillaan ohi etuvartion suoraan saksalaisten asemiin ja pääsi hengestään. Varsinainen taistelu alkoi Taipaleessa 12. lokakuuta kun suomalaiset lähtivät etenemään ja ovelat saksalaiset päästivät nämä parinkymmenen metrin päähän kunnes avasivat murhaavan tulen. Siitä ei ollut menemistä. Lähdettiin koukkaamaan.

Idea oli koukata lännestä sillä sen korvissa tiedettiin olevan tieura jota ei ollut kartoissa eivätkä saksalaisetkaan silloin sitä tietäisi. Harhautuspartioita lähetettiin tien itäpuolelle pitämään meteliä. Jotenkin Schuler vain meni tämän myötä lankaan ja ryhmitti rykmenttinsä tien itäpuolelle. Sitten puuttui kohtalo peliin kahdellakin tavalla. Länsipuolista tietä ei löytynyt mutta itäpuolelta löytyi tuntematon tie josta ei tiedetty, joten päätettiin sittenkin mennä idästä. Ei tiedetty että sitä saksalaiset olivat aavistelleetkin.

Sitten oli kapteeni Pentti Railio. Salaperäinen kaveri joka nettikuvassa poseeraa Lauri Törnin kanssa. Jos Törniin halusi tehdä vaikutuksen, kannatti olla kunnon hitleristi ja sitä Railio oli aivan varmuudella. Vakaumuksensa mukaisesti hän otti ja loikkasi saksalaisten puolelle. Kuin liittymislahjana hän kavalsi Schulerille hyökkäyssuunnitelman. Suomalaiset tulevat kolmella pataljoonalla Peräjärven pohjoispuolelta ja katkaisevat tien. Koska saksalaiset olivat jo valmiiksi oikeassa paikassa, ei ollut temppu eikä mikään suunnitella ansa. Toistatuhatta taisteluosasto Kurenmaan sotilasta oli kävelemässä suoraan pussiin. He eivät aavistaneet että saksmannit olisivat ketjussa heidän etelä- ja pohjoispuolella, perääntymistie pantaisiin kiinni ja sitten vaan joukkomurha päälle. Yksikään suomalaissotilas ei tulisi pääsemään pakoon.

Sitten kohtalo itse puuttui peliin. Rovaniemen esikunnasta tuli välitön marssikäsky kohti Rovaniemeä ja Schulerin pussi jäi syntymättä. Perääntyessään saksalaiskolonna joutui kaupan huipuksi suomalaispartion tuliylläkön kohteeksi ennen Rovaniemeä Kursunkijärven eteläpuolella. Suomalaispartio oli lähetetty polttamaan Kursunkijärven saksalaisparakit ja ehtivät parahiksi paikalle näkemään miten saksalaiset polttivat itse omat tönönsä. Päättivät sitten tuhota kolonnasta edes etumaiset ajoneuvot mutta selvää on, että kun kokonainen rykmentti hyppää alas kuorma-autoista, saa juosta henkensä edestä.

Schuler päätti toimia. Oli tapahtunut se mitä pelättiin. 99. pataljoona oli nyt motissa Taipaleessa suomalaisten päästessä vapaasti katkaisemaan tie pohjoisempaa. Hän päätti palata kaiken uhallakin. Mika Kuljun kirjassa todetaan tästä kohtaa että hyvin mahtui kahdeksan sotilasta varusteineen ja aseineen pieneen kubelwageniin. Nyt syntyi se taistelu josta muistomerkkikin kertoo kun saksalaiset avasivat tien. Suomalaisten puolesta on kyllä sanottava että he kykenivät pistämään kampoihin kokonaisen tunnin ajan, kunnes oli pakko paeta pöpelikön kätköihin. Sitten häipyi 99. pataljoona kohti Rovaniemeä ikinä palaamatta.

Se oli sellainen taistelu se.

Entäs sitten tämä kapteeni Railio? Lopullisesti hän antautui suomalaisviranomaisille vasta marraskuussa 1945 ja sävelsi tarinan vangiksi joutumisesta. Hänet palautettiin aktiiviupseeriksi kenenkään aavistamatta että tämä juudaksemme oli vähällä järjestää suomalaisille kenties pahimman tappion kautta aikain. Punaista Valpoa sen sijaan ei niin vaan petetty – se aavisteli jotakin. Lopulta Railio joutui 60 päivän arestiin ja erotettiin aktiivipalveluksesta, joskin hän eteni reservissä majuriksi asti. Vietti aikansa arvostettuna pankinjohtajana kunnes kuoli 1960 luksusveneensä onnettomuudessa. Emil Schulerin muistelmat Bergschuh in Russland und Finnland ilmestyi kahta vuotta myöhemmin jossa tapaus selostettiin, mutta kun se on jäänyt suomentamatta, ei episodia vieläkään näillä kulmilla oikein tunneta.

Tämähän on kirjoitussarja joka käsittelee tuntemattomia taisteluita ja kun ottaa huomioon miten huonosti lapinsotaa yleensäkin tunnetaan, menee kai tämäkin? Täytyy vastedes kattella tupakkipaikkansa vähän paremmin.

JukkaNieminen11
Sitoutumaton Tampere

Ikuisesti eri mieltä - tarvittaessa itsensäkin kanssa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu