SSRI ja kouluampumiset osa II

Lupasin palata asiaan masennukseen käytettävien ssri-lääkkeiden ja kouluampumisten välisellä yhteydellä, koska edellinen postaus herätti niinkin paljon intohimoja. Ajattelin tällä kertaa lähestyä aihetta niin neutraalisti kuin se allekirjoittaneen taholta vain on mahdollista. Eli emme selvitä varsinaisesti sekoittavatko ssri-lääkkeet kouluampujien päänupit, vaan miten väite näistä kahdesta ylipäätään on syntynyt. Lähinnä siksi että aiheesta ei taida ylipäätään olla ensimmäistäkään suomenkielistä kokonaisselvitystä.

Kun lupasin neutraalin näkökulman, ensitöikseni vedän maton itseni alta. Parhaiten kouluampujien sielutilat tuntee Columbia Uiversityn tutkijat, jotka ovat keränneet aiheesta laajan tietokannan. Heidän mukaansa mitään yksittäistä selittävää tekijää ei ole. Vain 5% ampujista on ollut psykoottisia ja jonkinlaisen lievemmän mielitaudin kynsissä vain neljännes. Vaikka kouluampuminen mielletään laajennetuksi itsemurhaksi, vain osa on pyrkinyt tapattamaan itsensä joko ampumalla itsensä verityön jälkeen tai pyrkinyt ehdoin tahdoin poliisin ampumaksi. Kaikista motiiveista ja ampumismääristä voidaan ssri-lääkkeet yhdistää vain 23% kaikista tapauksista. Paljon sekin ja siinäkin on kiistanalaista missä määrin lääkkeensyöjän pohjalla oleva mielitauti on painanut vaakakupissa enemmän?

Serotoniinin takaisinoton estäjät tulivat rytinällä lääkemarkkinoille 1980-luvun loppupuolella ja erityisesti 1990-luvun alussa. Näitä ns onnellisuuspillereitä jaettiin väestölle varsin avokätisesti lähes oireeseen kuin oireeseen. Meillä Suomessakin niitä jaeltiin mihin tahansa alakuloon ja hoidettiinpa jopa silloinen massatauti alkoholismikin. Ne hoitivat niin kuukautisvaivat kuin jopa esiintymiskuumeen ja erityisesti ne nostivat terveidenkin ihmisten mielialaa. Lääkeyhtiö Eli Lilly joka ensimmäisenä ehti markkinoille teki siis sievoisen tilin.

Nykyisin sitä määrätään enää pelkille masennuspotilaille ja siinäkin korostetaan paradoksaalisesti että lääke saattaa ainakin alkuvaiheessaan lisätä itsemurhariskiä. Loppujen lopuksi samat riskit tuntuvat olevan, mikäli annosta vähentää tai lisää kesken kaiken, ja erityisesti sen käytön lopettamisessa. Sillä on jopa oma terminsä ”ssri-lääkkeen lopettamisen syndroooma” ja tiettävästi vuositasolla peräti 200 000 ihmistä joutuu psykoosiin mikäli käytön lopettaa kuin seinään. Ihan mielialaa kohottavia karkkeja ne eivät siis ole.

Vaikea sanoa milloin kohonnut itsemurhariski havaittiin? Viimeistään Irakinsodan veteraanien kohdalla jolloin ssri-lääkkeitä saaneet veteraanit ajautuivat itsemurhaan keskivertoa enemmän kuin ne. jotka eivät lääkkeitä syöneet tai söivät vanhan polven lääkkeitä. Asiassa alettiin haistamaan palaneen käryä. Ensimmäisen kerran asiasta mainitsi jo FDAn apulaisjohtaja vuonna 1990 mutta paljon menisi vielä aikaa ennen kuin voitaisiin sanoa mitään varmaa.

Lopulta Alaskan oikeusistuin vuonna 2007 määräsi Eli Lillyn luovuttamaan yhtiön sisäisiä muistioita julkisiksi. Ilmeni että yhtiö oli tiennyt jo vuodesta 1984 että ”lisääntynyt itsemurhariski on olemassa”. Irlantilainen psykiatri David Healy huomasi että yhtiö oli testivaiheessa sekoittanut testiryhmät keskenään saadakseen halutunlaisen lopputuleman, ja hän korjasi testit oikeanlaiseksi. Hän laski että Zoloftia saaneessa verrokkityhmässä tapahtui kaksi itsemurhaa ja seitsemän yritystä kun taas pelkkää plaseboa saaneessa ryhmässä oli vain kaksi yritystä. Masennuslääke Paxil oli hurjempaa kamaa: sitä saaneissa oli itsemurhia tehneitä viisi ja yrityksiä peräti 40 kun taas plaseboa saaneissa oli vain yksi itsemurhayritys.

Yhtiö salasi tämän kaiken ja Yhdysvaltain lääkeviraston FDA joka sille myyntiluvan antoi, ei tiennyt näistä mitään myyntilupaa myöntäessään. Nykyisin myönnetään että ssri-lääkkeet nostavat itsemurha-alttiutta 1200%.

Kysyä voi, kun totuus tuli ilmi, että miksi näin vaarallista lääkettä ei vedetty markkinoilta? Vastaus on varsin erikoinen. Kun lääkkeitä tutkittiin, havaittiin että se ei estä masennusta millään tavoin, osa tutkijoista jopa kiistää koko serotoniinin roolin masennuksessa ja lopputulemana että koko ssri-lääkkeuiden kirjo on pelkkää lumelääkitystä. Poislukien ei-toivotut oheisvaikutukset.

Vielä vaikeampi on määrittää koska alakäisten lääkkeensyöjien yhteys kouluammuskeluihin löydettiiin, mutta Yhdysvaltoja järkyttänyt Columbinen kouluammuskelu vuonna 1999 on ollut oleellinen vedenjakajahetki. Silloin vielä epäiltiin videopelien väkivaltaa. 2000-luvun alkupuolella yhteyden löysi ensimmäisenä ilmeisesti FDA jonka vahinkohaittailmoituksissa alkoi etenevässä määrin kummitella ssri-lääkkeet itsemurhien lisäksi myös varsinaisssa väkivallanteoissa. Lopulta syntyi asian tiimoille myös puhtaita kansalaisjärjestöjä (kuten ssri-stories) jotka alkoivat internetissä listata väkivallantekoja ja oliko tekijällä ssri-lääkitys – mikäli se on mainittu julkisesti. Ilmeni että sellaiset olivat myös Columbinen kouluampujilla ja kaikkiaan ssri-lääkkeet yhdistettiin peräti 66 kouluampumiseen. Muista murhista puhumattakaan.

Kouluampumiset eivät ole mikään uusi asia. Euroopassa niitä oli tehty keskimäärin yksi per vuosikymmen kun taas amerikassa, jossa pyssyt paukkuu muutenkin, on keskiavrvo pysytellyt 10-20 tapauksen välillä per vuosi. Eli seitsemän tapausta miljardia ihmistä kohden. Kun ensimmäiset ssri-lääkkeet ilmaantuivat 1987 ja niitä syötettiin niin ikään koululaisia myöten, tapaukset nelinkertaistuivat silmissä. Vuosi 1988 oli varsinainen musta vuosi jolloin ampumisia kirjattiin 38 tapausta. Britanniassakin nähtiin kaksi kouluammuskelua, vuosina 1987 ja 1988 mikä oli maan historiassa lähes ennenkuulumatonta. Kun lisää lääkkeitä ilmaantui 1990-luvun alussa, vuonna 1993 ilmiö suorastaan räjähti: 42 tapausta ja seuraavanakin vuonna 37 kouluampumista. Yksi tapaus ilmaantui rauhallisena pidetyssä Tanskassa. Olkoon syyt mitkä ovat, ilmiö oli rantautumassa myös Eurooppaan ja Amerikassa nelinkertaistumassa.

Asiaa alettiin tottakai tutkimaan. Pian ilmeni että jos näitä lääkkeitä antaa alaikäisille, seuraus voi olla mania (pyromania), epänormaalit ajatukset ja -unet, hallusinaatiot, persoonallisuushäiriöt, amnesia ja agitaatio (fanaattisuus) ja joskus harvoin myös psykoosit. Nämä olivat FDAn yhteenveto. Samanlaisiin tuloksiin päätyivät Kanadan terveysviranomaiset, jotka liimasivat varoitustarrat ensimmäisinä purkkien kylkiin, mitkä niissä lukevat tänä päivänä kuten esim Zoloftin tuoteselosteessa: ”Tämän lääkeaineluokan valmisteilla hoidetuilla alle 18-vuotiaillapotilailla on suurentunut riski saada sellaisia haittavaikutuksia kuin itsemurhayritykset, ajatukset itsensä vahingoittamisesta tai itsemurhasta (itsemurha-ajatukset) ja vihamielisyys (pääasiassa aggressiivisuutta, vastustavaa käyttäytymistä ja vihaa)”.

Ei ensisijaisesti mikään nuorten vihaisten miesten ensilääke!

Lopulta FDA antoi kiellon/suosituksen, miten sitä kutsuakaan, että ssri-lääkkeitä ei pidä antaman alaikäisille ensinkään. Alle 18-vuotiaille vain pakottavissa tapauksissa. Kouluampumisten uusi taso oli saavutettu 2006 jo 59 kouluampumisella, jonka jälkeen ne alkoivat laskea kuin ketunhäntä. 2010 enää 15 tapausta ja seuraavana vuonna 12 tapausta. Kielto ei ollut tavoittanut Suomea kun surullinen Jokelan kouluampuminen tapahtui. Jokelan kouluampuja julkaisi videon ennen veritekoaan jossa esitteli ssri-lääkkeiden kavalkadia ja sanoi että ”lääkkeet tekevät minut vihaiseksi!”

Jokelan kouluampumisen arveltiin olevan erään ilmiön jälkihuuru sillä kouluampumiset olivat jyrkässä laskussa. Kunnes Steven Kacmierczac asteli yliopiston luentosaliin haulikon ja käsiaseen kanssa ja jälki oli rumaa. Kauhajoen koulusurmaaja oli hänkin jo 22-vuotias ja välittömästi sen jälkeen putkahtanut Saksan kouluampuja vain 17-vuotias kun ampui oppilastoverinsa ja vieläpä psykiatrin joka hänelle oli ssri-lääkkeitä kirjoittanut. Lääkkeiden ikärajaa nostettiin nyt 25-ikävuoteen. Pandora oli kuitenkin päässyt lippaastaan ja nämä ensimmäisen sukupolven kouluampujat tarjosivat mallin seuraavalle sukupolvelle, jonka vaikuttimet saattavat olla kokonaan toisenlaisista lähtökohdista. Ennätystä rikotaan kaiken aikaa: vuonna 2018 oli jo 94 kouluampumista. Yhä vain levitellään käsiä mutta yhteen asiaan vannovat kaikki; tilastollista yhteyttä kouluampumisten ja ssri-lääkkeiden välillä ei ole. Paljonko tässä sitten painaa se kuulu BigPharma, sen selvittäminen ei nyt kuulu tähän. Eikä sekään ole tiedossa, onko näiden lääkkeiden kemiallinen koostumus ylipäätään sama mitä silloin.

Nykyisin tämä on poliittinen kysymys. Demokraatit ovat lähestyneet asiaa asesaatavuuden kautta ja vähintään epäisivät kansalaisilta ainakin sotilasaseet. Luonnollisesti republikaanit ja erityisesti heitä avokätisesti rahoittava kansallinen kivääriyhdistys vuorostaan ulkoistaisi kysymyksen ssri-lääkkeiden suuntaan.

Mikä tässä on sitten totuus, on määrittäjästään kiinni. Koko ilmiön voi nähdä puhtaana salaliittoteoriana tai parhaimmillaankin vain korreloivana yhteytenä jossa selitetään monimutkaista ilmiötä yksinkertaisesti. Tai sitten olemme törmänneet jälleen kerran lääketieteen mustaan historiaan; läpiahneeseen lääkefirman johtokuntaan joka lobbaa maailmalle lääkkeen jonka tietävät itsekin vaaralliseksi. Siinä on varmasti mielipidettä siinä missä miestäkin.

Enkä halua tarjota linkkejä ellei erikseen kysytä. Uskon että paras tapa sisäistää jokin asia on googlata sitä itse ja törmätä kaikenlaiseen, jopa vastakkaisiin, tietoon, jolloin syntyy kokonaiskuva ja ymmärrys.

Aiheeseen ei allekirjoittanut palaa enää tämän kirjoituksen jälkeen

JukkaNieminen11
Sitoutumaton Tampere

Ikuisesti eri mieltä - tarvittaessa itsensäkin kanssa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu