Syynissä hallituksen leikkauspolitiikka ja velanotto

Työministeri Satonen tuossa kyseli ammattiliitoilta että jos vallitsevat työelämän heikennykset eivät käy, niin miten Suomi sitten saadaan jaloilleen? Eihän se tietenkään liittojen asia ole tuollaiseen vastata, mutta itse olisin kyllä osannut siihen vastata. Sen voi esitellä tässäkin.

Sanotaan se heti kärkeen että Matti Vanhanen on kenties paras mies politiikoista ymmärtämään jotakin valtiontaloudesta. Niin paljon kun olen täälläkin hehkuttanut Marinin hallituksen talousihmettä, pakko tunnustaa että se oikeasti oli Vanhasen talousihme joka siinä hallituksessa toimi hetken aikaa valtiovarainministerinä. Eikä hän ole pettänyt aiemminkaan. Aikanaan hän pohti tulevaa eläkepommia ja keksi eläkerahastot, jotka tätä nykyä ovat talouden kulmakivi. Se oli niin poikkeuksellinen oivallus että oikeastaan eläkerahastoa voi pitää suomalaisena keksintönä.

Sen verran sivuan nykyhallitusta että kun joku kuitenkin kuittaa että tyttöhallitus oli velanoton mestarisluokkaa, nykyiseen hallitukseen verraten se oli suoranainen nuuka säästöpossuhallitus sillä tämän hallituksen velanotto on kokonaan karannut käsistä. Ennustankin että lähivuosina nykyhallitus ajaa koko maan – kaikilla sektoreillaan – tuhoon ja hulluuteen ja nekin jotka nyt sitä kehuvat, parin vuoden päästä vihaavat sitä kuin ruttoa.

Vaan asiaan. Suomessa on kaksi isoa rahamassia. On tietenkin meille tuttu valtionbudjetti jonka kokoluokka kuluvana vuonna on 76.4 miljardia ja tarve on 87.9 miljardia eli velkaa tarvitaan 11.4 miljardia.

Sitten ovat nämä silloisen pääministerin Matti Vanhasen kehittämät eläkerahastot jotka ovat vuosien ajan paisuneet kuin pullataikina. Viime vuonna niiden arvo oli 251 miljardia ja voittoa ne tuottavat keskimäärin 3,5% joka vuosi. Yksin viimeisellä neljänneksellä liikevoittoa tuli muhkeat 7 miljardia joka juontaa koronnoususta, ja mikäs sen mukavampaa lainaajalle kuin elää koroilla. Eläkkeisiin niistä menee murto-osa. Keskimäärin muutama sata miljoonaa mutta nyt kun eläkeläisiä alkaa olla enemmmän ja enemmän, pääomasta katoaa sille saralle jo miljardin edestä. Pikkusumma. Tulopuoleen vaikuttaa se, että rahastossa rahoja eivät pääse sijoittamaan typerykset ja politiikot pidetään niistä todella kaukana.

Nämä rahastot ovat niin lihavia että varsinaisella budjettipuolella ei tarvitse edes miettiä valtion tulonlähteitä sillä wirallinen waltiontalous on ja elää rahastojen varjoisassa katveessa.

Periaatteessa kun on rahamassa jonka kokoluokka on kolminkertainen verrattuna valtion omaan budjettiin koko homman voi ja voisi ratkaista sillä että valtio saisi sen voittoihin verotusoikeuden. Koko talousongelma ratkeaisi yhdellä kertaa – teoriassa. Politiikoilla on vain sellainen paha tapa että he ovat rahan suhteen kyltymättömiä – rahantarvetta kyllä keksitään sitä mukaa kun runsaudensarvi sitä pudottaa ja äkkiäkös ne kaikki ovat kadonneet maailmantuuliin. Niinpä budjetin ja rahaston välissä on näkymätön mutta jykevä muuri joka pitää politiikot sun muut barbaarit vallihaudan paremmalla puolella.

Oikeastaan ihan sivusta ei valtio katsele oman rahastonsa paisumista ja mahtavaa voitontakomista. Se ei ehkä saa siitä napata lihavia siivuja mielinmäärin mutta se saa lainata siitä. Suomenpankki myy sille velkakirjoja ja sen vastineeksi saa rahaa josta maksaa tietenkin korkoakin. Sillä ei ole väliä, se on pelkkä kirjanpidollinen juttu siirtää rahaa rahamassista toiseen eli periaatteessa valtio lainaa itseltään. Sanomattakin selvää ettei valtio aio niitä ikinä maksaa eikä siinä järkeä olisikaan vaan velkakirja on pelkkä muodollisuus joka tosin pitää rahastojen nimellisarvon paikallaan.

Teknisesti valtio ottaa rahaa omista rahastoistaan velan nimellä. Pääministeri Orpo tietää oikein hyvin että mitä tulee valtionvelkaan, tavalliselle kansalaiselle ne ovat korkeampaa matematiikkaa. Ei rivikansalainen tiedä ollenkaan miten valtion rahamassat ohjautuvat, mitä velka on, keneltä sitä otetaan ja millä hinnalla. Se kuuntelee vain huolestuneena pääministerin varoitteluja yli varojen elämisestä. Sen avulla hallitus sitten saa ajaa alas terveydenhuoltosektoria, huonontaa työelämän etuisuuksia ja miettiä uusia verotettavia kohteita. Sanalla sanoen ajaa maata ensin taantumaan ja sitten lamaan, ilmeisesti puristaakseen massatyöttömyyden jotta uudet huonommat työsopimukset päästään solmimaan. Epäsuorasti myös eläkeläisten verotus on verottamista rahastojen 1.2 miljardista jotka eläkemaksuihin katoavat ja jotka verotuksen avulla siirretään takaisin rahastoihin uuden nimellisvelan nimellä.

Suomen taloudessa saadaan siis hetkessä ylivelkaantuminen muuttumaan alivelkaantumiseksi eli budjetti jää plussalle jos rahastojen voitoista kerättäisiin veroa. Sen sijaan sama otetaan velan nimellä joka kuulostaa rumalta kansalaisen korvissa. Oikeassa elämässä ero on pelkkää sanallista semantiikkaa sillä on aivan sama millä nimellä raha otetaan. Ero on siinä että verotusoikeiden sijasta muodollisella lainaamisella kansalaisia voi ns. stridiä silmään ja sen nimissä oikeuttaa mitä tahansa leikkauksia ja huononnuksia. Jos asiaa katsoo tätä kautta, huononnuksia toteuttaa nykyhallitus enemmän ideologisista kuin pakottavista syistä. Sehän voisi lainata omasta rahastostaan, jonka on itse luonut ja ylläpitänyt, mielin määrin.