Työssäkäyvien häätöbuumi

Kun valtiovarainministeri Riikka Purra jo viime vuoden puolella ilmoitti leikkaavansa asumistukea, asiantuntijat totesivat kuivasti että seuraavana syksynä alkaa häätöjen sarja. Näyttää siltä että ainakin täällä Tampereella se on ottanut jopa varaslähdön, sillä häätöjen sarja alkoi jo kesän puolella. Häädöissä on paikallisen Aamulehden mukaan tapahtunut 44% äkillinen nousu, joka on niin radikaali että kaupunkikin joutuu siihen puuttumaan tavalla tai toisella.

Asumistuen leikkaus ei tietenkään koskenut kaikkein vähävaraisimpia; työttömiä ja toimeentulotuella olevia koska siitä ei olisi ollut mitään hyötyä. Se ihmisryhmä voi siirtyä valtiollisen asumistuen piiristä kunnalliseen sosiaalihuoltoon, ja maksattaa vuokransa sossun kautta. Vastaavasti kaupungin sosiaalitoimi jossain kohtaa laskuttaa sen takaisin valtiolta kohonneena kunta-avustuksena, joten säästöjen merkitys olisi valtiovarainministeriön näkökulmasta ollut olematon.

Uutta onkin että nämä häädöt koskevat nyt työssäkäypiä. Juurikin näitä osa-aikaisia, pätkä- ja projektityöläisiä ja mitä niitä silpputyöläisiä onkaan. Niitä jotka saavat postilta tai salesta kaksikymmentä työtuntia viikossa ja koettavat sillä elää kitkuttaa. Sanotaan vaikka näin että jos tämän tulotason ihminen haluaa asustella jossakin, kannattaa mieluummin olla kokopäivätyötön kuin käydä työssä, niin ironista kuin se onkin. Amerikoissahan on kyllä ihan normia että ollaan asunnottomia ja käydään töissä. Jostain sieltä siltojen alta, pahvikojusta. Ilmiö on vain nyt rantautumassa tänne meillekin.

Tampereen erityisongelma sekin että se on muuttovoittoinen kaupunki eli asukkaat tulevat joko etelä-Pohjanmaalta tai Kainuusta joten paluuta peräkammarin pojaksi ei oikein voi ajatella jos vanhemmat asustavat Sotkamossa.

Mielenkiinnolla seuraan miten kaupunki asian ratkaisee ennen talventuloa sillä ei noissa uimarannan kopeissakaan siinä kohtaa viihdy kun ensipakkaset tulevat. Toivon että jotenkin sillä näillä asioilla on tapana kroonikoitua ja niistä tulee helpolla pitkä ja sitkeä ilmiö. Kuten näiden osa-aikaisten kyky seisoa leipäjonossa joka täällä tampereellakin alkaa olla jo neljän viiden korttelin mittainen. En toki odota että valtiovarainministeri huomaisi erehdyksensä ja vetäisi päätöksensä takaisin, tai vesittäisi sen nostamalla asumistuen tulorajaa yms. Kunta tai kaupunki ei tätä voi tehdä. Samainen hallitus sääti kuntatason sossuille ensimmäiskaton jonka yli eivät saa asumiskustannukset mennä. Kun vuokrat ovat nousussa, eivät sossut sitä saa maksaa vaikka kuinka kävisi asiakasta sääliksi. Siitä tiestä ei nyt ole apua. Jotenkin Purrankin on reagoitava siinä vaiheessa kun ilmiö kasvaa maanlaajuiseksi, joka lienee enää kuukauden kahden päässä. Siinähän sitten Purralla miettimistä tuliko tehtyä päätös ilman että edes mietti sen seurauksia. Näin käy kun toimii ensin ja miettii sitten, sanoi se entinenkin mies kun hirtettiin.

Ongelma on tietenkin yhtä menetettyä asumistukea isompi. Voi miettiä miksi kulloisellakin sukupolvella on aina vain vaikeampi integroitua yhteiskuntaan sen täysivaltaisena jäsenenä joka saa nauttia keskiluokkaisen elämänmenon eduista. Hyvä kun saa katon päälleen ja sekin lienee nykyisin liikaa vaadittu. Meidän ikäisiltä jotka asustavat jossain ökyluokan rivarissa jossa on sadantonnin Tesla pihassa, on turha kysellä mitään. Aikanaan onnistuivat luikkimaan viimeisten kokopäiväisen ja hyväpalkkaisen työelämän maailmaan, eivätkä tiedä enää yhtään miten maa makaa nuorempien kohdalla. Lukevat vain lehdistä että nuorten pahoinvointi ja psykiatriset hoidot lisääntyvät ja jotakin vauvakadostakin, kuin lapsettomuus olisi jokin yhteiskunnallinen protesti siitä, ettei pääse elämään kiinni.

Mielenkiinnolla tosiaan seuraan miten tämä uudenlainen ongelma tullaan ratkomaan, kunnallisella tasolla vai kasvavatko häädöt siihen mittaan, että siihen on tartuttava maakunnan, tai jopa valtion tasolla. Erityisen mielenkiinnolla tulen seuraamaan miten Purra, joka edustaa perussuomalaisia, miten puolueen suosion tulee käymään? Sehän on uusimman gallupin mukaan jo lähtenyt loivaan laskukiitoon ja arvaan kyllä miksi. Siellä puistonpenkillä kimpsuineen ja kampsuineen on nyt hyvä miettiä, mitä oikein tuli viimeksi äänestettyä.