Ukraina ja kulutussodan luonne
Kerron teille jutun. Sen miten ruotsalaiset aikanaan saivat murskavoiton 30-vuotisessa sodassa. Sotakentälle karautti hyökkäysaikein suomalainen talonpoika joka oli yhtä luupäinen kuin allaan oleva suomenhevosensa. Osasi se hyökätä. Ei mitenkään kauniisti hienossa rivistössä vaan yhtenä sekaisena laumana, suoranaisena köörinä. Koska sota on hyökkäyksen ja puolustuksen rytmiä, olisi kai voinut opettaa perääntymistäkin, mutta se oli turhaa: paeta osaa jokainen luonnostaankin.
Vastassa oli sitten espanjalainen hidalgo. Sellainen joka osasi pöytätavat, miekkaili taitavasti niin säilällä kuin floretilla, ampui mihin tähtäsi. Hevonenkin oli pitkälle jalostettu lämminverinen joka osasi kuopsuttaa etukaviotaan ja kääntyä sulavasti. Ja miten kauniita muodostelmia he osasivatkaan. Hyökkäykset tehtiin jämpteissä rivistöissä milloin kolmion ja milloin neliön muodoissa.
Ongelma oli että kun tuollainen espanjalainen ylimys kaatui sotakentällä, kesti 3-5 vuotta tuottaa samanlainen valioyksilö tilalle. Kun suomalainen moukka kaatui, uuden saaminen vei toista viikkoa. Tämä johti tietenkin siihen että ruotsalaisarmeija kykeni täyttämään rivit nopeammin ja koko sodasta tuli ensimmäinen ns. moderni sota joka nojasi reservien hyödyntämiseen. Kumpi osapuoli kykeni tuottamaan reserviä nopeammassa tahdissa – se voittaisi. Oikeastaan koko armeijan luonnekin muuttui. Siinä missä aiemmin oli vain yksi sotajoukko nyt sen muoto muuttui enemmän käärmemäiseksi jossa etupää kuluu ja häntäpäähän tulee koko ajan lisäystä.
Ylläoleva toimi johdantona länsimaisille aseille joista länsimaalainen ihminen on syystäkin ylpeä. Onhan niillä melkoinen aseteollinen evoluutio takanaan. Niissä on vaikka mitä hienoja ominaisuuksia; on laserkeilausta, omat tutkat yhdistettynä avaruutta kiertäviin satelliitteihin ja ties mitä häive- ja savulaitteistoa. Perässä seuraa monimutkaista logistiikka- ja huolto-organisaatiota kuin lauma aseenkantajia muinaisen ritarin mukana. Hintaluokka tietenkin superkallis ja valmistetaan tehtaalla vähän mutta sitäkin laadukkaammin.
Ukrainassa sitä vastaan jylisee venäläinen T-55. Ties mistä hangaarista kaivettu pressun alta. Vedetty vähän rälläkällä pinnasta pahimmat ruosteet pois ja vaihdettu sisältä hiirten syömät johdot ennen kuin koetettu veivillä saada käyntiin. Yskii, tärisee ja telaketjut kilisee niin että korvat menee lukkoon. Mitään hienoa lasertähtäintä on turha toivoa, vanha manuaalinen tähtäys. Tälle on länsimaissa syystäkin naurettu ja pohdittu jopa onko kalusto venäläisiltä loppumassa. Aivan kuten espanjalainen ratsuväkieskardoona hienoissa viitoissaan ja kupeella kiiltävissä miekkojensa kera purskahtivat väkisinkin nauruun, kun näkivät suomalaisen talonpojan karkean hummansa selässä jossa satulastakaan ei ollut tietoakaan. Sen tiedämme että kun joku saksalainen Leopard saa lopulta kylkeensä osuman tästä T-55 -tankista, siitä tulee kallis vahinko ja uuden saaminen vaatii pitkällisiä neuvotteluja ja rahoitushakua länsimailta. Jos taas osuma tulee toisesta suunnasta, venäläiset tuovat vain kaksi T-vaunua yhden tuhoutuneen tilalle. Niitä riittää.
Teolliset maat käyvät teollista sotaa. Niissä ratkaisee vain kumpi osapuoli tuottaa nopeammassa tahdissa materiaa sotakentälle. Sen laadulla ei ole merkitystä vaan määrässä. Jopa sodanaikainen T-34 ajaa asiansa. Kulutussodassa, kun sen tekee oikein, ei sotilaan koulutus, urheus saati aseistuksen laatu tarjoa mitään lisäarvoa. Upseeriston kyky laatuluokan manöövereihin jää hyödyntämättä kun vastapuoli tarjoaa vain massahyökkäyksiä. Länsimaiset lentokoneet jäävät kentilleen ja tankit joiden pitäisi suojata jalkaväkeä, saakin jalkaväki suojata tankkeja. Rumputuli jauhaa kellon ympäri ja tuottaa tappioita että sotasairaalat pursuavat. Venäläisiä tämä ei haittaa, he tuntuvat kauhovan miehiä loputtomasti entisistä neuvostotasavalloista tai syrjäseuduiltaan. Hyökkäysvoimaa on aina ja ollaan se nähty, että venäläiset hyökkäävät kaiken aikaa milloin milläkin lohkolla.
Länsimaissa aletaan hitaasti oivaltamaan mitä kulutussota on. Avustuspaketit käyvät summiltaan yhä suuremmiksi ja vastaanottaja; presidentti Zelensky tuntuu toivovan yhä järeämpiä aseita joilla ampua isommasti ja kauemmaksi, hatarana toiveena että se tasaisi puntteja. Jotkut esittävät myös natomaiden sotilaita avuksi ja se varmasti sopii venäläiskenraaleille. Olosuhteet jotka muistuttavat vuoden 1916 Verdunia, on aivan sama kaatuuko mutavelliin ukranalaisia, brittejä, suomalaisia tai hollantilaisia. Raaka tilanne on että Kreml on nyt tässä sodassa niskan päällä juontuen juurikin samasta mikä nähtiin jo 1600-luvulla; se tuottaa reserviä nopeammassa tahdissa kulutussodan tarpeisiin.
Länsimaissa puhutaan myös sotaväsymyksestä. Varsinaista väsymystä ei ehkä ole vaan politiikot eri maissa alkavat kyseenalaistaa rahan syytämisen Ukrainalle jos heidän tankkinsa jäävät pelloille lojumaan puhkiammuttuina samaan aikaan kun pitäisi löytyä rahaa oman maan sairaaloille ja kouluillekin. Meilläkin valtio velkaantuu, julkista taloutta vastapainoksi leikataan ja hyvinvointia karsitaan, mutta Ukrainalle toki piisaa lihavia shekkejä. Sitä on itsekunkin syytä miettiä.
Varsinkin kun on selvää että länsimaat ovat sormi suussa tämän tyyppisen sodankäynnin edessä, eikä heillä ole sitä vastaan mitään toimivaa strategiaa. Luulenpa että Suomenkin pääesikunnassa on tätä nykyä hämmentyneitä upseereja. Sillä jos venäläiset tulisivat tänne vastaavin määrin ja keinoin, olisi puolustustaistelu lyhyt ja onneton.
Aivan niin. Siis kulutussota; mistäs kulutat kun kulutettava loppuu?
Tämmöistä olen muutaman kerran pohdiskellut ja nythän se tässä alustuksessa tulikin selvemmäksi; ainakin minulle.
Tilanne lienee tänä päivänä EU:ssa todella vakava.
”Tyhjästä on paha nyhjästä”, sanoisin.
Ilmoita asiaton viesti
Isoin ongelma on sotilaiden loppuminen. Edes miljoonalukuinen kansa ei nykyisin saa liikkeelle miljoona-armeijaa. Nykyaikainen siviili-infrastruktuuri tarvitsee sekin pyörittäjänsä ja näitä ihmisiä tarvitaan yllättävän paljon, jotta kotirintama ei tyystin halvaannu. Jos se sen tekee, ei etulinjassakaan ole enää kivaa.
Ilmoita asiaton viesti
Minkähän sodan missähän etulinjassa olisi ikinä kivaa?
Ilmoita asiaton viesti
Trump soittaa Moskovaan, ja rauhanehdoista sovitaan. Saksa huokaa helpotuksesta, ja lahjoittaa mersun molemmille. Sen pituinen se.
Ilmoita asiaton viesti
Vähän olisi asiaa, tämän tason kanssakäyminen, jos vaje on tosiaan vähän muuta, mm esitettyä.
Ilmoita asiaton viesti
” tankit joiden pitäisi suojata jalkaväkeä, saakin jalkaväki suojata tankkeja.”
Asiavirhe. Jalkaväen tehtäviin on aina kuulunut suojata tankkeja eikä päin vastoin. Tankki itsenäisenä taisteluvälineenä on melkoisen avuton 270 astetta ympärilleen ja tarvitsee vahvan sivustasuojan. (Ohjusten aikakaudella tämäkin on puhdasta retoriikkaa)
Olen Niemisen kanssa samaa mieltä siitä, että huipputeknologialla on paikkansa, mutta se paikka ei ole etulinjan mutaisissa juoksuhaudoissa.
Suomen armeija lyö kätensä paskaan muuttaessaan jalkaväen aseitaan NATO-standardeihin ja samaan aikaan Yhdysvalloissa pyritään jo aktiivisesti korjaamaan niiden taistelukentillä havaittuja puutteita.
Ilmoita asiaton viesti
Nieminen unohtaa (tai ei tiedä) jälleen kerran, että Kustaa II Adolf uudisti koko sodankäynnin, että Ruotsin sotilaat olivat erittäin hyvin koulutettuja ja Hakkapeliitat aivan samalla tavalla koulutettuja kuin kuninkaan muukin ratsuväki eikä näillä ollut mitään erityisasemaa. Myytti on syntynyt suomalaisen kansallisromantiikan aikana 1800-luvulla.
Hakkapeliitat eivät ”hyökänneet yhtenä sekaisena laumana, suoranaisena köörinä.” Ei, koko Ruotsin ratsuväki käytti samaa kuninkaan kehittämää taktiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti Niemisen asiantuntemus ei nyt häikäise. Sen verran pitäisi tietää, että suomalainen ratsuväki ei ollut mikään villien lauma.
Ja vaikka on kyse kulutussodasta, ei sitä kuitenkaan voida käydä romuilla.
Ilmoita asiaton viesti
Pääpointti kävi kuitenkin selväksi, eikö?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, pääpointti on, että Ukrainaa ei nykyisellään tueta läheskään tarpeeksi, kun vastassa ovat Venäjän valtavat resurssit. Samoin lupa iskeä länsimaisilla ohjuksilla Venäjän maaperälle pitäisi antaa viimeistään eilen. Eihän se tietenkään koko sotaa ratkaise, mutta olisi lisänä rikka rokassa samalla tavalla kuin se venäläisten ties mistä hangaarista kaivama T-55.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti kuitenkin burjaatit ja tsetseenit käyvät vähiin, kun rintamalle haalitaan Venäjän riveihin sotilaita Afrikasta, Nepalista ja nyt jo P-Koreasta.
Ilmoita asiaton viesti
Jostain Rysänperältä Lytzeniin ei taidettu ihan viikossa eikä kahdessa keritä kun lentokonetta ei ollut vielä keksitty.
Noin muutoin pidän kyllä ongelmallisena nykyistä sodankäyntitapaa eli kulutussotaa.
Putin olisi tuhottava sinne hyyskäänsä (itsepä käytti varhemmassa puheessaan tätä sanontaa).
Ilmoita asiaton viesti
Jenkit toimittaa tätä täsmätyötä, ja Israelin voi laskea ehkä samaan.
Venäjä voi perinteisenä sotilasmaana tiedostaa täsmätoiminnasta paljon, koska myös itse suorittaa sitä jonkin verran.
Koko kuvio kun tuntematon taviksille… moni asia jää arvailtavaksi.
Erityisempää AI-tukea ei välttämättä tarvita näissä, tai jos sitä on sovellettavana, varmasti siltä osin käytössä.
Ilmoita asiaton viesti
Aselajien yhteistukea, tarvitaan sodankäynnissä aina ja on tarvittu.
Nykyään Ukrainassakin; merellä, pinta-alukset, pinnanalaiset alukset, tykistö, droonit, pinnalla, pinnan alla ja ilmassakin yms, miina-ase.
Maalla; jalkaväki, erikoisaselajit, tykistö, kranaatinheittimistö, (pien-, kevyt-, keskiraskas- ja raskasheittimistö), miina-ase. droonit, yms.
Ilmassa; pommi-, hävittäjä-, tiedustelu-, yms koneet.
Siis kaikkien ja monien aselajien sovellukset ja konstruktiot yms.
Kaikkia tarvitaan tappamaan ja tuhoamaan kanssaihmisiä. Surullista mutta totta.
Ilmoita asiaton viesti
Jos vaikka blogisti Niemisen hakkapeliittaesimerkki ei ollut paras mahdollinen, niin kyllähän tämänhetkisessä tilanteessa on vähän tuota esitettyä vikaa: lännellä on paremmat aseet, mutta ei niitä ainakaan Ukrainassa ole liikaa. Ilmeisesti varsinkin lennokkihyökkäyiksissä Venäjä työntää halpaa, mutta vaarallista pörriäistä Ukrainaan, jossa niitä sitten torjutaan usein sata- tai tuhatkertaa kalliimmilla torjuntaohjuksilla yms.
Ja kokonaistilannehan on se, että Venäjä on edennyt Itä-Ukrainassa ja myös Kurskin alueen yllättävä ukrainalaisvaltaus on supistunut. Tappioita (siis menetyksiä) Venäjälle on ilmeisesti tullut melko reilusti miehistössä ja kalustossa, mutta taitekohtaa ei vaan näy. Ukrainan vastaavista tappioista ei ole tarkempaa tietoa, mitä nyt Venäjä kertoo omat tappionsa piillä ja väittää niitä Ukrainan tappioluvuiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko oleellisempaa kysyä, mikä on arvokasta säilyttää, taistelijat vai kalusto?
Sodankäynti on yhä enenevissä määrin itseohjautuvien järjestelmien käyttöä, Venäjä kuluttaa tässä sodassa niin kalustoa kuin miehistöä surutta, Ukrainassa sen sijaan ymmärretään ainakin toivon mukaan taistelumoraalin kohtalonyhteyttä sodan lopputulokseen.
Venäjä sen sijaan ei opi mitään muuta kuin toistamaan Afghanistanin virheet.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän taistelutaktiikka niin Venäjän kuin Ukrainankin osalta menee samalla vanhalla venäläisellä taktiikalla; tulta tykistöllä kaukaa ja kauas, tulivalmistelu ja joukkomassa; ei oikein nykypäivin toimi.
Tarvitaan eri taistelutaktiikka; aselajien yhteistoiminta ja joukkojen taktinen ryhmittely tehtävittäin ja aikajaksottain.
Kun aselajit limitetään yhteistoimintaan ja päämääritetään taistelu, alueittain ja maastoittain. Saataneen tulosta. Ehkä.
Ilmoita asiaton viesti