Ukrainan ja Venäjän sota Afrikan tantereella

Tutkailin tuossa ukrainansodan erästä sivurintamaa – tai sivurintamia – joista ei ole juurikaan kotimaisessa mediassa ollut asiaa. Ajattelin vain jakaa tietoni puhtaassa yleissivistyksen nimissä. Kyse on Afrikasta, lähinnä Saharan eteläpuolisista valtioista, joihin sekä Ukrainalla että Venäjällä on omat intressinsä, ja joissa otetaan yhteen niin ikään. Itse asiassa monet näistä valtioista jakaantuvat ukraina- tai venäjämielisiin maihin.

Afrikan maat eivät juurikaan ole tuominneet Venäjän hyökkäyssotaa ja se juontuu pääosin siitä, että sodan pelätään silloin eskaloituvan myös Afrikkaan. Jopa puhtaan ukrainamieliset maat ovat pidäyttyneet ilmaisemasta kantaansa. Kyse on tottakai kauppapoliittisista intresseistä ja tarkennettuna aseista. Ukrainan ja afrikanmaiden suhteet alkavat jo tuolta 2000-luvun alkupuolelta ja niiden historia voidaan esittää tiivistetysti.

Kun Neuvostoliitto silloin aikanaan romahti ja Ukrainan varikot pursusivat aseita, niille löytyi tottakai ostajakuntaa Afrikan puolelta. Sittemmin kun ylijäämäaseet oli kaupattu, mutta menekkiä löytyi, jatkettiin kaupankäyntiä tuottamalla niitä lisää. Venäjän aseteollisuus on maailmalla kysyttyä ja siinä on se erikoinen piirre, että asetuotanto on valtion käsissä mutta myyntiporras on yksityinen. Eli myyntipuolen hoitaa eräänlainen hämäräperäinen oligarkkiporukka jota kutsutaan lyhenteellä ODESSA. Biznezmiehiä.

Silloin 2000-luvun alkuvuosina ongelmaksi nousi että Putin alkoi kosiskella itseään länsimaihin kuuluvaksi ja allekirjoitteli kaikenlaisia kansainvälisiä sopimuksia. Muun muassa että aseita ei saisi viedä valtioihin joissa on tyranniaa, sisällissotaa tai ihmisoikeusrikkomuksia jne. Odessan ainoa sääntö sen sijaan oli, että pitää olla rahaa maksaa aselastit, muu on yhdentekevää. Eikä maksun luonteestakaan ole niin nöpönuukaa; Afrikan veritimantit, etelä-amerikan kartellien kokaiinipaalit ja vähä-aasian piraattiuotteet ovat valuuttaa siinä missä kaikki muukin. Ihmiskauppa, heroiini, mitä vaan mieleen tulee ja mikä rahaksi voidaan muuttaa.

Oli vain luontevaa siirtää tehtaat Ukrainan puolelle jossa mitään lakeja ei juurikaan ole, ja jos olisi, ne hoituu lahjonnalla. Niinpä kauppiaiksi löysivät itsensä myös ukrainalaiset oligarkit jotka tulivat osingoille. Näin alkoi myyntipuoli Afrikassa hahmottua venäläiseen ja ukrainalaiseen haaraan. Ukrainalaiset myivät 18% aseista jotka Afriikkaan tulivat ja ostajakuntaa piisasi: Kenia, Tsad, Nigeria ja Kongon Demokraattinen tasavalta jne. Ukrainalaisilla alkoi olla hyvä maine.

Se historiasta.

Itäisessä Afrikassa tosin suhteet viilenivät pahasti kun Venäjän kanssa saatiin sovittua viljalaivojen lähettäminen Afrikkaan. Kehveli Zelensky lähettikin ne suoraan Eurooppaan maksaakseen länsimaisille asetehtailijoille ja ne kuulut afrikkalaiset nälkäänäkevät lapset jäivät kokonaan ilman. Heidän onnekseen oli sentään Putin-setä jolta viljalaivaa irtosi ja sen myötä paikallista goodwillia, joka toi Odessan oligarkitkin paikalle. Kremlille Afrikka on tärkeä jo senkin vuoksi että sen avulla voidaan kiertää mikä tahansa talouspakote. Sekä tietenkin liikemiesten näkökulma; Äkkiäkös Odessa oppi senkin kultaisen periaatteen että viiään mennessä ja tuuaan tullessa, eli lastia voi tuoda vastakkaisestakin suunnasta. Venäläiset rahtikoneet roudaavat myös pakolaisia toisesta suunnasta, minkä olemme huomanneet omallakin rajallamme.

Tuossa oli kansainvälinen uutinen kun 84 wagner-sotilasta menetti henkensä tuaregien iskussa. Tuaregit ovat liittoutuneet äärimuslimien kanssa ja sotivat Malin valtiota vastaan, joka pyysi Wagnerilta virka-apua sissiongelmassaan. Tietämättä että Ukrainan erikoisjoukot olivat perehdyttäneet tuaregit dronien käyttöön, joka tuli venäläisille palkkasotureille kuin Malin miliisille täytenä yllätyksenä. Suivaantunut Mali katkaisi kaikki diplomaattiyhteytensä Ukrainan kanssa ja sai puhuttua mukaansa myös Nigerin.

Sudanin hallitus sen sijaan pysytteli hyvissä yhteyksissä Ukrainan kanssa joka tiesi ja tietää sitä, että Kreml vastaavasti rahoittaa ja aseistaa sen eteläpuolen sissiliikkeitä. Samanlainen asetelma on vielä Keski-Afrikan tasavallassa, jossa Wagner koettaa kukistaa sikäläisiä sissiliikkeitä joka vuorostaan saa apua Ukrainan erikoisjoukoilta. Sota Ukrainassa on todellakin eskaloitunut pitkin Afrikkaa.

Diplomatia on kovaa myös Marokon ja Algerian välillä. Kun Venäjän hyökkäyssota alkoi, alkoi asevirta kääntyä päinvastaiseksi. Ukraina haali takaisin myymiään tankkeja, tykkejä ja lentokoneita, ammuksia jne. Niitä kasattiin laivattavaksi Marokkoon, ja luonnollisesti Algeria ei katsonut hyvällä naapurimaahansa kasautuvaa aselastia ja vuorostaan pyysi suojelua Kremliltä, joka mielellään otti tämän jalansijan. Maiden välillä käydäänkin nyt kiivasta diplomaattista polemiikkia sillä sodanuhka on maiden välillä tällä hetkellä ilmeinen.

Erityinen ongelma ukrainamielisissä maissa on nyt, että aselastit ovat tauonneet koska Ukraina tarvitsee nyt itse joka ammuksen. Eikä se niitä nyt pystykään myymään kun länsimaat valvovat tarkkaan että vaivalla lahjoitetut panssariautot eivät päädy Tsadiin tai Sudaniin. Näinhän kävi heti hyökkäyssodan alussa kun hyvät kauppasuhteet painoivat enemmän kuin itärajalla päällevyöryvät venäläistankit. Pöyristynyt Zelensky kun kuuli että hänen kerjäämänsä aselastit ovat laivattu muualle kuin itä-Ukrainaan, sääti kiireesti lain, että moisesta tulee vastedes seitsemän vuoden vankeustuomio. Amerikkalaisetkin olivat tarkkoja etteivät Himarsit päädy muualle, joten niihin kiinnitettiin jäljitin estämään hämäräkauppa. Tämä on myös syy miksi niitä tuhoutui yhdessä vaiheessa komeat määrät – venäläiset hakkeroivat nämä jäljittimet ja saivat selville missä ne milloinkin liikkuvat. Tai näin ainakin venäläinen huhumainen sotapropaganda tietää – tiedä mikä on totuus siinäkin?

Afrikanmaat eivät silti luovuta helpolla. He ovat olleet tukemassa Ukrainan omaa ammustuotantoa. Toiveena että siitä riittäisi heillekin oma prosenttinsa. On selviö että jossain määrin perustettava ammustehdas jonnekin Kiovaan tähtää myös vientiin. Tosin se on niin epävarmaa mitä Afrikalle piisaisi että toinen suunnitelma tähtää siihen, että ukrainalaiset perustaisivat tehtaansa suoraan Afrikkaan. Kauas valvovista silmistä. Paitsi että sellainen tehdas olisi kaukana ohjusiskuista, Ukraina saisi siitä myös tuloja ja omat prosenttinsa tuotannosta. Ajatus tottakai kutkuttaa Kiovassa sillä loputtomiin eivät nekään voi laskea eurooppalaisen ammustuotannon varaan – varsinkaan kun ei ole millä niitä ostaisi selvällä rahalla.

Ukrainan ammus- ja asetehdas muuttaisi tottakai voimatasapainoa Afrikassa melkoisesti. Hauraat sissiliikkeet saisivat voimaa ja heikot valtiot heikkoine armeijoineen ja miliiseineen saisivat kokonaan uudenlaista potkua. Aiemmin tätä ei ole sallittu koska moinen tehdas sytyttäisi koko Saharan eteläpuolen silkaksi sotatantereeksi. Ammuspula onkin ollut ainoa rajoittava tekijä miksi sota tapaa olla staattisessa tilassa. Tästä syystä moiset tehtaat ovat aina saaneet kokea amerikkalaisten pommituksen tai vähintään muukalaislegioonan rynnäkön, mutta Ukraina nauttii sen verran laajaa suosiota, että se voisi sen tehdä täysin huoletta. Vaikea kuvitella Bidenin pommittavan Zelenskyn tehdasta, vaikka se tuottaisi millaista kuolemaa tahansa sillä seudulla.

Yhteenvetona siis että Ukrainansota on eskaloitunut Afrikkaan. Se on vielä tässä vaiheessa pienten sissiliikkeiden iskuja mutta pitkässä juoksussa tilanne saattaa muuttua radikaalistikin. Pahimmillaan ukraina- ja venäjämieliset valtiot ryhtyvät avoimeen nokkapokkaan, joskin ne käyvät sitä varmasti tyylilleen uskollisesti likaisesti ja salaa käyttämällä puolin ja toisin sissiliikkeitä puskurinaan.

Seurataan kehitystä.