Elisabet II:n kausi oli Iso-Britannian kukoistuksen kautta

Elisabet II:n aloittaessa valtakautensa Iso-Britannia oli maailman suurvaltojen järjestyksessä kolmas ja sanonnalle auringosta, joka ei koskaan laskisi Brittiläisessä Imperiumissa oli edelleen katetta. Samalla maa oli maailmansotien köyhdyttämä ja valmis suuriin sosiaalisiin muutoksiin.

Suomen Kuvalehdessä 7/1952 arveltiin uuden kuningattaren edustavan ”…uutta ja päättäväistä sukupolvea jonka elämäntehtävänä on kohottaa brittien valtakunta entiseen mahtiinsa… Ensimmäinen Elisabet perusti Englannin merivallan voittamattoman armaadan pirstoutuessa. Mitä lieneekään historialla tarjolla Elisabet II:lle?” Iso-Britannian suuruuden päivät toteutuivat, mutta ehkäpä eri tavalla kuin kirjoittaja ajatteli.

Elisabet II:n valtakaudella valtakunta kutistui pienimmilleen sitten 1600-luvun, mutta kansan elintaso henkeä kohti lasketulla bkt:lla mitattuna kohosi lähes nelinkertaiseksi, elinajanodote 69:stä 81:n vuoteen. Niin sukupuolten, uskontojen kuin kansallisuuksien välinen tasa-arvo edistyi. Menneiden aikojen uhkakuva – joka oli niin monta kertaa toteutunut – sodasta Länsi-Euroopan johtavan vallan ja Iso-Britannian välillä katosi käytännössä historian roskakoriin.

Kuten Naton toinen pääsihteeri Paul-Henri Spaak totesi: ”Euroopassa on vain kahdenlaisia valtioita. Niitä jotka ovat pieniä, ja niitä jotka eivät ole vielä tajunneet olevansa pieniä.” Sananlaskua voisi muokata nykyään globaaliksi. Meillä on vain kahdenlaisia valtioita: Niitä jotka ovat riippuvaisia toisistaan ja niitä jotka eivät ole tajunneet olevansa riippuvaisia toisistaan.

Ehkäpä toivon mukaan joku Venäjän tuleva hallitsija, tai pikemmin Venäjän kansa, ottaisi oppia siitä miten Iso-Britannia, Ranska, Alankomaat ja Portugali nousivat kukoistukseen kun luopuivat imperiumiharhoistaan. Toivottavasti näin kävisi pian, mutta valitettavasti emme voi vain toivoon nojautua.

Tilastotiedot: https://ourworldindata.org/

Jk. Lisäyksenä The Economistin mainio kooste Britannian muuttumisesta Elisabetin kaudella.

Saa nähdä toteutuuko lehden ennuste: ”The seven decades from Elizabeth’s coronation to her death sets a record that will probably never be surpassed. Successive coronation-watchers may never again be so different. Barring a very dramatic social upheaval, or new techniques that greatly prolong life, Britain will change less during the reigns of Charles, William or George than it did under Elizabeth.”

Ennakoiva meemi. 1960-1970 -luvun Iso-Britanniassa – kuten muuallakin – vallitseva arkkitehtuuri oli modernistista brutalismia. Paljon kauhisteltua, mutta toisaalta arkkitehtuuria joka kohotti kansan elintasoa vauraista köyhempiin ennen kuulumattomalle tasolle. Sodanjälkeisten länsimaiden merkkirakennuksia ovat olleet liikeyritykset, koulut, sairaalat, yliopistot – eivät hallitsijoiden palatsit.
0
JukkaRaustia
Oulu

Kirjoitan blogia omaksi ilokseni, lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen syventää lukemista. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja opinto-ohjaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu