Entä jos Neuvostolitto olisi vallannut Ahvenanmaan 1939?

Ahvenanmaan rooli Suomen puolustuksessa on herättänyt keskustelua Venäjän hyökätessä Ukrainaan. Erilaiset yllätyshyökkäyksellä tehtävät valtausskenaariot ovat olleet keskustelufoorumien ja jännityskirjailijoiden vakiokalustoa jo vuosia.  Ovatko ne olleet realistisia kylmän sodan päättymisestä lähtien, en usko. Mitä tulee Ahvenanmaan poikkeukselliseen asemaan, pitkällä tähtäimellä Ahvenanmaan roolia kannattanee tarkastella, mutta se on asia erikseen eikä kuulu tämän kirjoituksen aihepiiriin. Tarkastelen Ahvenanmaan asemaa kontrafaktuaalisesti talvisodassa, kirjoitus on silkkaa kevyttä jossittelua jonka johtopäätökset voi vapaasti kiistää. 

Talvisodan Suomelle toimivat meriliikenneyhteydet länteen olivat elintärkeät. Suorat yhteydet Itämeren ulkopuolelle katkesivat sodan toisen maailmansodan alkaessa. Norjan valtaamiseen saakka Suomen henkitorvena toimi Narvikin satama pohjoisessa junayhteydellä Haaparannalle sekä Norjan eteläisiin sekä Göteborgin satamaan puretut kuljetukset jotka jälleenlastattiin Ruotsin itärannikolla Suomeen kuljetettaviksi. Sodan aikana vaivoin ylläpidetty saattuereitti kulki Raumalta Ahvenanmaan pohjoispuolitse Ruotsin rannikolle.

Neuvostoliitto julisti Suomen merisaartoon 7.12.1939, vasta yli viikko sodan alkamisen jälkeen. Saarto ei ollut pitävä ja läpi sodan meriliikenneyhteys Ruotsiin toimi huolimatta alusupotuksista ja Turun sataman pommituksista. Vain 12 kauppa-alusta menetettiin talvisodassa 410 saapuneesta aluksesta, noin 3%.

Miksi Neuvostoliitto ei vallannut Ahvenanmaata? Selitystä voi hakea siitä, että Suomen vastarinnan oletettavasti luhistuessa nopeasti erilliselle valtausoperaatiolle ei olisi ollut tarvetta, julistettiinhan merisaartokin vasta yli viikko sodan alkamisen jälkeen. Toisaalta kyseessä on voinut olla halu provosoimatta Ruotsia, kolmanneksi kunnianhimon puute, neljänneksi mahdollisten tappioiden välttäminen.

Ilman neuvostolähteiden tarkkaa tutkimusta – jossa asia ei välttämättä ilmene eksplisiittisesti –  on vaikea arvioida mikä rooli toisaalta oli Suomen pienellä, mutta ei merkityksettömällä laivastolla. Mikä tahansa maihinnousu olisi voinut johtaa neuvostolaivaston alustappioihin ja ehkä myös arvovaltamenetykseen. Miksipä riskeerata laivastoa merkityksettömässä pikku miehitysoperaatiossa? Suomen laivaston rooliin viittaa myös se, ettei neuvostolaivasto käyttänyt pinta-aluksiaan Suomen saarron ylläpitäjänä talvisodassa. Ilman Suomen laivastoa neuvostolaivasto olisi voinut joka tapauksessa tehdä maihinnousun Ahvenanmaalle tai vaikka länsirannikolle ennen merten jäätymistä vuoden vaihteessa ennen Ahvenanmaan linnoitteiden valmistumista.

Entäpä jos fabuloidaan, entä jos Neuvostoliitto olisikin vallannut Ahvenanmaan 1939? Ahvenanmaan valtaus olisi onnistunut saman tapaisella operaatiolla kuin Saksan suorittama yllätyshyökkäys Norjaan 1940, maihinnousulla suoraan satamiin sodan alkamisen yhteydessä. Toisin sanoen hyökkäys ei olisi vaatinut erityistä maihinnousukalustoa vaan kyseessä olisi ollut joukkojen merikuljetus joka historiallisesti onnistui neuvostolaivastolta sujuvasti. Meri ei ollut jäässä, ja Norjasta poiketen minkäänlaista puolustusta torjumaan aluksia ei ollut.  Valtioneuvosto antoi luvan miehittää Ahvenanmaa 1.12.1939 ja ensimmäiset joukot saapuivat saarille 2.12.1939.

Ahvenanmaalle olisi voitu sijoittaa meri-ilmavoimien sekä merivoimien kevyitä tai vaikka raskaampia yksikköjä katkaisemaan Suomen ja Ruotsin välinen meriliikenne. Samalla Ahvenanmaan kautta olisi muodostunut vähintään potentiaalinen maihinnousu-uhka Suomen käytännössä linnoittamattomalle länsirannikolle Raumalta Tornioon. 

Saariston valtaus olisi tarkoittanut kauppamerenkulun merkittävää vaikeutumista tai katkeamista. Aseapua olisi toki voinut saapua Narvikin yhteyden kautta, mutta  länsimaisen aseavun valtaosa olisi jäänyt saapumatta Suomeen. Samalla myös reservejä olisi jouduttu varaamaan Länsi-Suomen puolustukseen. Päämajan reservidivisioonaa olisi tuskin onnistuttu siirtämään Kannakselle vastahyökkäykseen, jolloin sitä olisi 23.12.1939 tuskin tapahtunut.

Voi myös kysyä, olisiko Ahvenanmaan valtaus vaikuttanut Ruotsin mittavaan aseapuun Suomelle? Vähintään Ruotsi olisi joutunut mobilisoimaan enemmän joukkoja “Krigsfall II” eli Neuvostoliiton Ruotsiin suuntautuvan hyökkäyksen varalle ja paineet pitää entistä enemmän arvokasta sotatarvikeinventaariota Ruotsissa olisivat voineet vahvistua.

Ahvenanmaan takaisinvaltaus olisi tuskin onnistunut, Merivoimat taas eivät olleet tarpeeksi vahvat estämään Ahvenanmaan vahventamista ja huoltoa, eiväthän ne kyenneet edes 1941 estämään Saksan tuella Hangon evakuointia.

Tilanne Karjalan kannaksella olisi todennäköisesti kriisiytynyt aiemmin, ennen kuin länsivaltojen avustuslupaukset olisivat ehtineet vaikuttaa taustalla olevaan suurpoliittiseen peliin. Ilman interventiouhkaa Suomelta olisi vaadittu ehdotonta antautumista tai vähintään entistäkin raskaampia rauhanehtoja. Ottaen huomioon, kuinka veitsenterällä Suomen itsenäisyys sotavuosina oli on vaikea nähdä Suomen selviytymistä tässä skenaariossa.

Lopputuloksena näkisin sotavuosien kolmesta mahdollisesta Ahvenanmaan haltuunotosta talvisodan skenaarion realistisena ja vaikutuksiltaan suurimpana. Kesällä 1941 yllätetty neuvostolaivasto ei olisi kyennyt valtaamaan Ahvenanmaata Suomen ja Saksan laivastojen ollessa valmiudessa, mitään kilpajuoksua ei ollut vaikka miehitysoperaation nimenä olikin ”Kilpapurjehdus”. Vuoden 1944 Saksan “Tanne West” operaatiolla olisi tuskin ollut sen enempää onnistumismahdollisuuksia kuin “Tanne Ost” operaatiolla, ja onnistuessaankin Ahvenanmaan valtaus olisi mitä todennäköisimmin ainoastaan muodostanut vaikeahuoltoisen etäispesäkkeen.

Kirjallisuutta:

Iskanius, M. 2008. Vesikuljetukset Suomen sotaponnistusten tukena toisen maailmansodan aikana: Laivamiesten ja ahtaajien talvi- ja jatkosota. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, sotahistorian laitos.

Koivisto, O., Enkiö, S., Kijanen, K. & Mattila, T. 2008. Suomen laivasto: 1, 1918-1968. Näköisp. [Helsinki]: Meriupseeriyhdistys : Suomi Merellä -säätiö.