Euroopan puolustusmenot ovat jatkossakin maltillisia, puheet varustelukierteestä liioittelua

Useat Euroopan maat ovat kohottamassa puolustusmäärärahojaan Ukrainan sodan myötä. Joissain lehtijutuissa puhutaan jopa kilpavarustelusta. Termin käyttö vie ajatukset kylmän sodan massiivisiin asearsenaaleihin tai ehkäpä ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen laivastorakenteluun. Uutisissa esitellyt luvut ovat vakuuttavia. “Saksa investoi 100 miljardia euroa asevoimiinsa” “Iso-Britannia kasvattaa puolustusmenojen osuutta 2,5% bruttokansantuotteesta” ym. Useat maat – Suomi mukaan luettuna – on kasvattamassa puolustusmenojaan Naton tavoitetatasolle 2% BKT:sta tai hiukan sen yli. Hurjien otsikkojen takaa kannattaisi kuitenkin tehdä lisäksi tilastollista tarkastelua lukujen asettamiseksi kontekstiin. Sotilasmenot eivät ole asettumassa kylmän sodan tasolle. 

Oheisessa Maailmanpankin tilastojen pohjalta tehdyssä graafissa näkyy vertailun vuoksi Suomen, Ruotsin, Iso-Britannian ja Alankomaiden puolustusmenot kylmän sodan vuosilta 1960-1990. 

Kuten huomataan, puolustuksensa vakavasti ottaneiden maiden sotilasmenojen osuus bruttokansantuotteesta pysytteli tuolloin 2,5% yläpuolella halki kylmän sodan. Naton eurooppalaisten jäsenmaiden puolustusmenot olivat esimerkiksi 1985 3,5% BKT:sta.

Suomi piti kylmän sodan aikana puolustusmenot Euroopan alhaisimpien joukossa Irlantia ja Itävaltaa lukuun ottamatta. Suomelle puolustusmenojen kasvu tarkoittaakin suhteellisesti niiden nousemista korkeimmalle tasolle sitten sotaa edeltävien vuosien jolloin maanpuolustus otettiin tosissaan, hyvä niin. Suomi on kuitenkin tässä poikkeustapaus, ei sääntö.

Onko tällä sitten väliä? Vaikkapa 2% bruttokansantuotteesta on joka tapauksessa huikea summa.

On. Ensinnäkin tulisi tunnustaa että taloudellisten ja tuotannollisten voimavarojen puutteessa Venäjä ei voi mitenkään voittaa varustelukilpailua Eurooppaa vastaan. Ei vaikka Yhdysvallat haihtuisi olemattomiin. Taloudelliset voimasuhteet Venäjä vs. EU ovat täysin erilaiset kuin vaikkapa nyt Neuvostoliitto vs. Länsi-Eurooppa. 

Toisekseen, puolustusmenoja ei kannattaisi dramatisoida. 2% bruttokansantuotteesta on huikea summa mutta moderneissa valtioissa nyt vaikkapa koulutus- ja terveydenhoito- ja sosiaalimenot vievät huikean paljon suuremman summan. Puolustusmenot eivät ole se mörkö joka vie leivän lasten suusta tai pakota velkataakan alle. Saksa käyttää sata miljardia ylimääräisenä panostuksena puolustukseensa samalla kun maan terveydenhoitomenot olivat yksin 2020 440 miljardia. Menot ovat niin pieniä ettei meillä ole pelkoa “sotilasteollisen kompleksin” synnystä mikä oli joskus Eisenhowerin aikoihin todellinen uhkakuva. 

Kolmanneksi, sotilasmenojen tuijottaminen ohittaa sen että Venäjältä tuleva uhka ei Euroopan ja globaalissa mittakaavassa tällä hetkellä ole ensisijaisesti sotilaallinen vaan taloudellinen. Sodan aiheuttamat markkinahäiriöt aiheuttavat ruoka- ja energiapulaa ja välillisesti todennäköisesti yhteiskunnallista levottomuutta. Nämä ovat ne haasteet joiden kanssa olemme todellisessa pulassa, emme sen puolesta että panssariarmeijaa kohti Berliiniä pitäisi varsinaisesti pelätä. Venäjän hyvin epätodennäköisiin sotilaallisiin seikkailuihin ja etenkin hybridiuhkiiin tulee toki varautua ja uskonkin että sen eteen tehdään mainiota työtä.

Mikä voisi olla pohjimmiltaan syynä hurjien termien “varustelukilpa” tai “kylmä sota” käyttöön? Todellisen huolen ja historiallisten vertailukuvien hakemisen lisäksi ehkäpä tietty draamanhalu. Elämme yltäkylläisyydessä ja tylsyydessä  ja näin haluamme menneiden sankariaikojen hehkua.  Ukrainassa eletään sankariaikaa ja jännittävyyttä ja siellä lienee halu vaihtaa elo tähän tylsyyteeme välittömästi. Lopetetaan hössötys, autetaan Ukrainaa voittamaan ja pidetään puolustusta yllä Venäjää vastaan maltillisella tasolla – siellä 2-3% BKT:sta tuntumassa. Se on halpaa ja helppoa vaikka ei ehkä sankarillista ja dramaattista.

Lähde: Military Expenditure as percentage of GDP. World Bank, World Development Indicators, updated 8 April 2020. Via Google Public Data.

Google Public Datan kautta löytyy valtava määrä graafityökaluja uteliaisuuden tyydyttämiseksi. Tässä linkki tähän puolustusmenot -näkymään.

NATO-maiden puolustusmenoja kylmän sodan vuosista nykypäivään voi tarkastella myös vaikkapa NATO:n sivuston kautta. ”Information on defense expenditures”

Laajemmin sotilasmenojen merkityksestä halki historian suosittelen lukemaan Helsingin Yliopiston taloushistorian professori Jari Elorannan julkaisuja, alkajaisiksi vaikka ”Military Spending Patterns in History” (Economic History Associationin verkkosivusto)

 

 

+5
JukkaRaustia
Oulu

Kirjoitan blogia omaksi ilokseni, lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen syventää lukemista. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja opinto-ohjaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu