Francis Fukuyama tuo esille autokratioiden haurauden – entäpä jos muutos parempaan onkin mahdollinen?

Stanfordin yliopiston professori Francis Fukuyama sai kuuluisuutta 1990-luvun alkupuolella teoriallaan historian lopusta jolla hän tarkoitti liberaalin demokratian vääjäämätöntä etenemistä takaiskuista huolimatta, kuinka se olisi eräänlainen ihmiskunnan ideologisen kehityksen lineaarinen päätepiste.

Tätä Hegelin ja Marxin historianfilosofian johdannaisena syntynyttä teoriaa on usein karnevalisoitu ja Fukuyaman varaumat on unohdettu. Kritiikkiä on tullut etenkin autokratioiden keston ja 2010-luvulla tapahtuneen näennäisen uuden nousun myötä.

The Atlantic -lehdessä 17.10.2022 julkaistussa esseessään “More proof that this is really the end of history” Fukuyama tuo esille kolmen ison autoritäärisen maan – Kiinan, Venäjän ja Iranin – kuluneen vuoden aikana kokemat vastoinkäymiset. Kuten olemme huomanneet niin monta kertaa halki historian on vallan keskittävä järjestelmä ionisidoksen tapaan kova mutta hauras. Huonot uutiset eivät päädy diktaattorille eikä hän joudu testaamaan ajatuksiaan.

Fukuyaman mukaan liberaali demokratia on paljon paremmassa kunnossa kun yleisesti halutaan uskoa. Autokratioiden vastoinkäymisten taas hän olettaa laskeva myös autoritäärisuudella flirttailevien populistien suosioon länsimaissa. Siksi Ukraina taistelee tavallaan koko demokratian puolesta ja maan onnistunut taistelu voi elähdyttää demokratian arvostusta. Hyvässä lykyssä demokratia myös leviää.

Jo maaliskuussa 2022 Fukuyama uskalsi ennustaa – tai toivoa – että Ukrainan menestys sodassa voisi jopa elähdyttää vuoden 1989 hengen. Toki hän tuo esiin myös demokratian lukuisat uhat.

Optimismi tai edes mahdollisuuksien näkeminen on toki epäilyttävää, ehkä hieman pelottavaakin. On turvallisempaa täyttää SWOT-analyysistä kohdat W(eaknesses) ja T(hreats) ja jättää S(trengths) ja O(opportunities) haihattelijoille. Toisaalta, onhan niitä naiiveja ideoita ollut maailmassa aikaisemminkin jotka ovat pitkällä aikavälillä toteutuneet…

…orjuuden lakkauttaminen, yleinen äänioikeus, Suomen itsenäisyys, Neuvostoliiton hajoaminen, Eurooppa jossa ei muutaman kymmenen vuoden välein päädytä aina Saksan ja Ranskan sotaan, maailma jossa edellisestä suurvaltojen välisestä sodasta on kulunut jo 69 vuotta eikä uutta vieläkään kuulu…

Jos ei koskaan pety, ei ole koskaan elänytkään. Samalla tulee valitettavasti varautua pettymyksiinkin emmekä voi toivon perusteella maamme turvallisuuspolitiikkaa rakentaa.

Maailman valtiot karkeasti luokiteltuna poliittisen järjestelmänsä mukaan 1979 – maailma on kovin eri näköinen tänään. 2000-luvun takaiskut eivät toivottavasti vaivuta unholaan demokratian etenemistä muun muassa Itä-Euroopassa, Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa.
Maailman maat poliittisen järjestelmän karkean luokituksen mukaan 2021.

 

Fukuyaman kirjoituksen hoksasin Suomen Kuvalehden kolumnisti, professori Marko Maunulan kirjoituksesta.

https://suomenkuvalehti.fi/americana/ukrainan-sota-osoittaa-demokratian-voiman-kariseeko-totalitarismin-viehatys/

+7
JukkaRaustia
Oulu

Kirjoitan blogia omaksi ilokseni, lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen syventää lukemista. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja opinto-ohjaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu