GIUK-Gap – kylmän sodan haamut ja Naton vahvuuden näkemisen puute

Norjan armeijan osaston tehdessä marssin Suomen alueen poikki (HS 19.6.2022 ”Norjalaiset testasivat strategisesti tärkeää Suomi-reittiä heti kun maan parlamentti ilmoitti tuesta Suomen Nato jäsenyydelle, kertoo The Barents Observer” ) viitattiin Helsingin Sanomien jutussa Norjan puolustamisen tärkeälle asemalle jotta nk. GIUK-kapeikkoa (Grönlanti-Islanti-Iso-Britannia) saataisiin puolustettua ja Yhdysvaltain vahvennuksia tuotua Eurooppaan mahdollisessa sotatilanteessa. Norjan puolustaminen oli ja on tärkeää, mutta varsinaisesti ei niinkään GIUK-kapeikon vuoksi. 

(Kuva: Wikipedia CC)

Tom Clancyn “Myrsky Nousee” teknotrillerissä (1986) Naton laivastot kävivät kolmatta taistelua Atlantista pyrkiessään varmistamaan Yhdysvaltain vahvennusten pääsemisen Saksan rintamalle. Uhkana olivat niin Neuvostoliiton laaja sukellusvenelaivasto kuin Neuvostoliiton meri-ilmavoimien pitkän kantaman pommikoneet raskaine meritorjuntaohjuksineen. Kuvaus oli mukaansatempaava ja itse kukin pystyi pelaamaan skenaariot Harpoon -lautapelissä tai pelin tietokoneversioissa. (Spoiler: Länsi voittaa, kuten Clancyn kirjoissa aina. Ydinseet pidetään pois häiritsemästä konventionaalisen aseteknologian mittelöstä.)

Kuvaus oli myös täysin tuulesta temmattu, vaikka toki aikansa julkitietojen perusteella paikkansa pitävä. Neuvostoliiton Pohjoisen Laivaston tehtävänä ei ollut kylmän sodan aikana Atlantin meriliikenteen katkaisu vaan Neuvostoliiton suojaaminen. Aluksi uhkakuvana olivat Yhdysvaltain lentotukialukset joilta olisi lähtenyt strategisia ydinpommittajia,, sittemmin Polaris ja Trident -sukellusveneet ballistisine ohjuksineen. Neuvostoliiton Pohjoisen Laivaston tarkoituksena oli myös suojella 1970-1980 -luvuilla maan pitkän kantaman ohjuksilla varustettuja Kalmar (Delta) ja Akula (Typhoon) ohjussukelluveneitä niin sanotuissa Bastion-alueilla.

Neuvostolaivaston yllättävän puolustuksellinen luonne johti omalta osaltaan 1980-luvulla Yhdysvaltain laivaston rohkeampaan nk. “Maritime Strategyn” käyttöönottoon jossa tukialusosastoja oli tarkoitus käyttää iskuihin Neuvostoliiton alueelle voimien sitomiseksi sivustoille. Pohjoisen Jäämeren osalta tämä olisi ilmeisesti tarkoittanut tukialusosastojen lähettämistä Lofoottien lähistölle vuonojen suojaan. Tämä tarkoitti kiinnostuksen kasvamista Naton pohjoiselle sivustalle kylmän sodan loppuvaiheessa mikä puolestaan heijastui kiinnostuksena Suomen puolustukseen – mikä arvioitiin CIA:n toimesta sangen heikoksi. CIA:n arvioissa Ruotsin nähtiin mahdollisesti pysyvän sodasta syrjässä, kiitos vahvan puolustuksensa.

Miksi sitten Naton laivastot näkivät uhkana kolmannen taistelun Atlantista? Osin syynä voi olla inertia ja takertuminen omaan menestykseen. Länsivaltojen laivastot voittivat kaksi taistelua Atlantista ja meriliikenne Atlantin yli olisi ollut elintärkeä pitkässä sodassa johon kylmän sodan alkuvaiheessa varauduttiin. Sukellusveneentorjunta oli etenkin Royal Navyn raison d’etre. Tiedustelutietojen Neuvostoliitosta ollessa puutteelliset uskottiin punalaivaston kykenevän rakentamaan jopa tuhansien sukellusveneiden laivaston länsiliittouman meriyhteyksien katkaisemiseksi kaikilla valtamerillä. 

 

Sukellusveneentorjuntafregatiksi modifioitu toisen maailmansodan hävittäjäalus HMS Relentless. Valmistautuessa vuosikausien sotaan 1950-luvulla useita toisen maailmansodan aluksia modifioitiin kallein kustannuksiin taisteluun oletettua tuhatpäistä Neuvostoliiton sukellusvene-armadaa vastaan. (Kuva: Wikipedia CC)

Nykyään GIUK-kapeikko on luonnollisesti edelleen olemassa ja jos jossain kaukaisessa tulevaisuudenkuvassa Venäjä onnistuisi rakentamaan vahvan sukellusvenelaivaston olisi sillä suuri merkitys. Tällainen tulevaisuudenkuva on kuitenkin lähinnä tulevaisuuden potentiaalinen pitkäaikainen uhkakuva, ei tällä hetkellä relevantti. Naton merivoimat ovat Atlantilla määrällisesti täysin ylivoimaiset niin pinnan alla kuin pinnan päällä. Erittäin todennäköisesti myös laadullisesti, kiitos uudemman kaluston ja todennäköisesti paremman koulutuksen.

Venäjän ja Naton sukellusveneiden voimasuhteet Atlantilla 2022

Onko sitten takertumisella kylmän sodan uhkakuviin merkitystä? Nähdäkseni on. Ensinnäkin, kylmän sodan terminologia antaa aivana liian heikon kuvan lännen voimasuhteista suhteessa Venäjään ja antaa näin Venäjän sotilaalliselle pullistelulle liian suuren vallan meidän mielikuvissamme.  Tärkein Naton – kuten toki myös Suomen itsenäisen puolustuksen – tehtävähän on deterrenssi, pidäkkeen tai pelotteen luominen sitä vastaan että sotilaallista voimankäyttöä uskallettaisiin edes harkita.  

Toisekseen, kahliutuminen kylmän sodan uhkakuviin (jotka siis jo tässä tapauksessa kylmän sodan vuosinakin olivat liioiteltuja) estää näkemästä puolustusliiton vahvuuksia. 

Kolmanneksi, siinä missä aikanaan Nato muodosti suhteellisen pidäkkeen – deterrence by punishment – jossa voimakeinojen käyttö olisi tullut liian kalliiksi ennen pitkää tulevien vastatoimien myötä – voidaan nyt ja  jatkossa varmasti puhua enemmän absoluuttisesta pidikkeestä – deterrence by denial- eli siitä että sotilasvoiman käyttö tulisi täysin torjutuksi. Suomen – ja muiden Naton eturintamamaiden – osalta tämä tarkoittaa sitä että kylmän sodan syvällä alueella tapahtuvan puolustuksen ja vahvistuksien turvin tehdyn vastahyökkäyksen sijaan fokus on torjunnassa maiden alueella.

Jälleen kerran, tärkeintä on muistaa että Naton pelote on ylivertainen. Meitä ei uhkaa realistisesti mikään konventionaalinen sotilaallinen uhka niin kauan kuin länsi säilyy yhtenäisenä. Varautuminen itsessään pienentää uhkaa ja erilaisia hybridisotatoimia ei voi valitettavasti toki sulkea pois. Nukutaan rauhassa, autetaan Ukrainaa.

Linkkivinki: CIA:n tutkielma jossa pohdiskellaan Neuvostoliiton sukellusvenelaivaston mahdollisuuksia Lännen meriliikenteen häiritsemisessä neuvostolaivaston voimien päivänä 1979 – lopputuloksena ne arvioidaan heikoksi.

”The Soviet Attack Submarine Force and Western Sea Lines of Communication” 1979

+2
JukkaRaustia
Oulu

Kirjoitan blogia omaksi ilokseni, lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen syventää lukemista. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja opinto-ohjaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu