Kenraali Rogers ja Suomi 1983 – huoli suomalaisten puolustustahdosta

Virallinen Suomi pöyristyi kenraali Rogersin epäilyistä Suomen puolustustahdosta tammikuussa 1983. Mikä oli epäilyn taustalla ja oliko Suomen puolustus Yhdysvaltain silmissä uskottava?

NATO:n Euroopan joukkojen komentaja kenraali Rogers kuvattuna 1983

Helsingin Sanomat haastatteli 4.1.1983 NATO:n Euroopan joukkojen komentaja kenraali Bernard Rogersia joka totesi luottavansa Sveitsin ja Ruotsin taistelutahtoon mutta Suomen osalta totesi: 

“Mutta entä suomalaiset? Ovatko suomalaiset todella valmiita puolustamaan aluettaan ja ilmatilaansa – tulipa hyökkäys mistä suunnasta tahansa, siis Neuvostoliitto mukaan lukien? En todellakaan tiedä vastausta tähän kysymykseen. Teidän suomalaisten on itsenne vastattava siihen.

“Joka tapauksessa tämä asia huolestuttaa meitä. Me nimittäin tiedämme, että neuvostodivisioonat ja ilmavoimien yksiköt jotka tulisivat toimimaan Norjassa olevia kohteitamme vastaan joutuisivat käyttämään läpikulkuun puolueettomien maiden ilmatilaa ja alueita. Ruotsalaisten toiminnasta tästä tilanteessa olen vakuuttunut, mutta suomalaisista en tiedä. En ole riittävän hyvin perillä suomalaisten päättäväisyydestä puolustaa asemaansa puolueettomana maana. Riippumatta siitä, kuka hyökkääjä on.”

“Olen suoraan sanottuna levoton siksi, että Suomen ja Neuvostoliiton hallitukset saattaisivat sopia siitä, etteivät suomalaiset taistelekaan sillä päättäväisyydellä kuin me toivoisimme. Mutta tämä on tietenkin vain minun ajatteluani”

Rogersin kommentit nostivat Suomessa luontaisesti kilpalaulannan suomalaisesta maanpuolustustahdosta pilapiirtäjä Karia myöten sekä runsaasti kommentointia kansainvälisessä lehdistössä. Kommentista on esitetty erilaisia tulkintoja sammakosta tarkoitushakuiseen provosointiin, enkä puutu tässä yhteydessä näihin.

Miksi kysymys oli vuoden 1983 NATO:lle tärkeä ja millaisia analyyseja Suomen puolustusvalmiudesta noihin aikoihin tehtiin? Ensimmäiseen voidaan vastata joten kuten luotettavasti, toiseen kysymykseen vastausta voi yrittää hakea CIA:n julkaistuihin raportteihin perustuen.

Miksi Norja oli vuonna 1983 NATO:lle tärkeä?

Arvio Neuvostoliiton joukkojen operaatioista luoteisella sotanäyttämöllä vuodelta 1979. (NIE 11-14-79)

Kun Suomi oli jo osin menettänyt merkitystään pommikoneiden merkityksen vähentyessä tuli Pohjois-Suomesta uudestaan tärkeä Pohjois-Norjan puolustuksen apuna. Taustalla oli USA:n uusi uhka-arvio jonka perusteella tavanomaisen sodankäynnin merkitys olisi kasvanut ja toisaalta USA:n merivoimien uusi “Maritime Strategy”. Tähtäimessä oli Neuvostoliiton merivoimien haastaminen lähellä sen Kuolan niemimaan tukialuetta, tavoitteena päästä tuhoamaan Neuvostoliiton ydinpelotteeseen kuuluvia ohjussukellusveneitä ja näin aiheuttaa painetta neuvostojohdolle lopettaa sota sen ollessa vielä konventionaalisessa vaiheessa.

Aikaisemmassa puolustussuunnittelussa USA:n merivoimien oli tarkoitus keskittyä lähinnä suojaamaan Atlantin yli johtavia meriyhteyksiä, mutta Neuvostoliiton merivoimien doktriini oli paljastunut puolustuksellisemmaksi. Toki voi pohtia, kuinka paljon taustalla oli USA:n merivoimien tarve ja halu saada määrärahoja asevoimien sisäisissä budjettikiistoissa.

Konkreettisesti Maritime Strategy olisi tuonut USA:n lentotukialukset Pohjois-Norjaan jossa ne olisi voitu toisaalta suojata sangen hyvin neuvostolaivastoa vastaan ja ne olivat riittävän lähellä kyetäkseen iskemään Kuolan niemimaalle. Rauhan ajan harjoituksissa vuodesta 1985 eteenpäin tukialukset toimivat Vestfjordissa Bodön lähellä mikä olisi ilmeisesti ollut 2-3 tukialusosaston toiminta-alue sotatilanteessa.

Lentotukialus USS America Ocean Safari-85 harjoituksissa Norjassa.

Pohjois-Norja oli hyvin lähellä neuvostolaivaston tärkeintä tukialuetta. Sen hallussapidon uskottiin helpottavan joko neuvostolaivaston tehtävää sen pyrkiessä puolustamaan ohjussukellusveneitään nk. bastioneissa tai vastaavasti USA:n pyrkimyksiä uhata Neuvostoliiton ydinpelotteen merellistä osaa. 1980-luvulla harjoitukset Norjassa lisääntyivät ja USA varastoi mm. yhden merijalkaväkiprikaatin kaluston Norjaan.

Vastaavasti Pohjois-Suomi olisi voinut tarjota hyvät huoltoyhteydet Pohjois-Norjaan kohdistuvalle hyökkäykselle ja toisaalta se olisi potentiaalinen ylilentoreitti USA:n tukialusten ilmaiskuille Kuolan niemimaalle. Suomi oli panostanut Pohjois-Suomen puolustuksen vahvistamiseen asteittain vuodesta 1964 lähtien siirtämällä alueelle rauhanajan joukkoja. 1980-luvulla kehitys oli vielä käynnissä muun muassa Tervolan varikon perustamisen muodossa.

Pohjois-Suomen merkitys olisi korostunut lähinnä pitkittyneessä konventionaalisessa sodassa kun kauttakulkuhyökkäys Suomen ja Ruotsin kautta olisi tarjonnut mahdollisuuden Lyngevuonon puolustuslinjan kiertämiseksi. Vuonon itäpuolella oleva Finnmark nähtiin lähinnä viivytysalueena.

Millaisia analyysejä Suomeen kohdistuvasta uhasta ja puolustusvalmiudesta CIA:ssa tehtiin?

Käytän vertailukohtana CIA:n raportteja “Warsaw Pact Forces Opposite NATO” vuodelta 1975 ja 1979 sekä “Employment of Warsaw Pact forces against NATO” vuodelta 1983, sekä “Nordic Forces in the 1980s” vuodelta 1984.

Vuoden 1975 arvio ei mainitse Suomea lainkaan ja arvioi pohjoisen Skandinavian osalta Neuvostoliitolla olevan suunnitelmia Pohjois-Norjan kevyesti puolustettujen Naton fasiliteettien neutralisoimiseksi tai tuhoamiseksi.

Vuoden 1979 arviossa Neuvostoliiton maaoperaatioiden arvioidaan rajoittuvan Pohjois-Norjaan eikä hyökkäystä Suomea tai Ruotsia vastaan odoteta ainakaan sodan alkuvaiheessa. (“We have no evidence indicating that the Soviets plan for a general offensive against Finland or Sweden early in a war.”)

Vuoden 1983 arviossa Neuvostoliiton arvioitiin pyrkivän ottavan haltuunsa Pohjois-Norjan joko rajan yli tai Suomen kautta koukaten. Operaatiot Etelä-Suomessa Helsinkiä kohti arvioitiin mahdollisiksi mikäli tarve tulisi estää tai kohdata NATO:n hyökkäys.

Vuoden 1984 pohjoismaiden asevoimia koskevassa tutkimusraportissa arvioidaan ettei Suomi kykene puolustamaan rajojaan, mutta Suomen joukot kykenisivät hidastamaan etenemistä kohti Norjaa ja haittaamaan neuvostojoukkojen huoltoyhteyksiä. Maavoimilla arvioitiin olevan useita vakavia materiaalipuutteita ja kertausharjoitusten sekä koulutuksen joukkue-komppaniatason yläpuolella olevan vähäistä. Arvion lopuksi todetaan, ettei Suomen “henki” riittäisi torjumaan supervallan päättäväistä yritystä alueensa hyväksikäyttöön mutta Neuvostoliitto joutuisi ottamaan huomioon suomalaisen sissivastarinnan.

Arviointien muutoksessa näkynee Pohjois-Norjan merkityksen kasvu “Maritime Strategyn” lanseerauksen myötä. Oliko sitten Neuvostoliiton aikeissa tapahtunut muutosta vai oliko kyse vastustajan aikeiden peilauksesta oman strategian muutokseen on mahdotonta sanoa ilman pääsyä neuvostolähteisiin.

Entä mitä olisi ehkä käynyt?

On nähdäkseni äärimmäisen vaikea vastata kysymykseen siitä, olisiko Suomi vastustanut Neuvostoliiton joukkojen läpikulkua jos toisaalta olisi esitetty uhka Etelä-Suomen alueelle. On vaikea nähdä, että vastausta olisi myös varsinaisesti mihinkään kirjattu vaan neuvot ja keskustelut lienee käsitelty suullisesti Sutela-Valtanen-Koivisto -akselilla. 

Suomen asema olisi vaikeutunut entisestään pitkäkestoisessa konfliktissa mutta kuinka kauan mahdollinen suursota olisi pysynyt konventionaalisena? Maritime Strategyn perusolettamuksena oli 20-30 päivän konventionaalinen sota, mutta johtuiko se uhka-arviosta vai toiveista joilla konventionaalisen sodankäynnin joukoille saataisiin suurempi merkitys?

Yhtä kaikki, Suomen asema kylmän sodan loppupuolella oli äärimmäisen vaikea ja mitä ilmeisimmin ainakaan CIA:n arvioissa Suomen kykyä estää Neuvostoliiton läpikulku Norjaan ei pidetty uskottavana. Pelkällä sotavuosien tenholla ratsastaminen ei vakuuttanut vertailuissa muihin pohjoismaihin jotka myös investoivat puolustukseensa konkreettisesti. 

 

Lähteet:

Helsingin Sanomat 4.1.1983 ”Suomalaisten puolustusvalmius huolestuttaa” – Matti Klemola

Hattendorf, John ”The Evolution of the U.S. Navy’s Maritime Strategy, 1977–1986”  NAVAL WAR COLLEGE NEWPORT PAPERS 19. 2004. https://scholar.harvard.edu/files/zhukov/files/19.pdf

Børresen, Jacob ”Alliance Naval Strategies and Norway in the Final Years of the Cold War”  Naval War College Review Vol 64, 2011. https://digital-commons.usnwc.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1534&context=nwc-review

CIA Freedom of Information Act Electronic Reading Room

https://www.cia.gov/readingroom/home

NIE 11-14-75 ”Warsaw Pact Forces Opposite NATO” 1975

NIE 11-14-79 ”Warsaw Pact Forces Opposite NATO – Volume I Summary Estimate” 1979

NI IIM 83-10002 ”Employment of Warsaw Pact Forces Opposite NATO” 1983

EUR 84-10207 ”Nordic Forces in the 1980s – A Research Paper” 1984

+1
JukkaRaustia
Sitoutumaton Oulu

Kirjoitan blogia omaksi ilokseni, lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen syventää lukemista. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja opinto-ohjaaja Oulusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu