Kolmannen maailmansodan odottelua ennen ja nyt – ehkei vieläkään ole aika pidättää hengitystään
Kolmannen maailmansodan odottelu on kuin jojo – muoti-ilmiö joka palaa ajankohtaiseksi yhä uudestaan. Termi suursota, jolla tarkoitettiin aikaisemmin suurvaltojen välistä sotaa, kadotti ilmeisesti vuoden 2022 aikana tenhonsa ja nyt on ilmeisesti aika pohtia jo maailmansodan olevan käynnissä. (”Ukrainassa alkanutta sotaa voi pitää jonkinlaisena kolmanteen maailmansotaan kuuluvana näytöksenä. HS 20.2.2023”) Luonnollisesti myös erilaiset varoitukset juuri sopivasti parin vuoden päästä alkavasta sodasta ”Yhdysvaltalaiskenraali varoittaa: Sota Kiinan kanssa mahdollinen jo kahden vuoden kuluttua HS 28.1.2023” saavat nykytilanteessa aika lailla huomiota, vaikka ne tulisivatkin julki sangen eksentrisiltä toimijoilta dynamiikan liittyessä usein organisaation sisäiseen toimintaan tai resurssikilpailuun.
Mutta ohitetaan nämä pikku seikat ja luodaan katsaus menneisyyteen, kolmannen maailmansodan vääjäämättömän alkamisen odottelun historiaan. Tarkastelen kolmannen maailmansodan mahdollisuuden tai vääjäämättömyyden pohdiskelua lyhyesti Helsingin Sanomien Aikakonetta ja Kansallisarkiston Historiallista Sanomalehtikirjastoa hyväksikäyttäen.
Historian aikana on ollut useita odotettuja sotia jotka eivät syystä tai toisesta toteutuneetkaan. 1800-luvulla varmoja sotia oli muun muassa Ranskan ja Iso-Britannian välinen lopullinen välienselvittely sekä Iso-Britannian ja Venäjän “suuren pelin” kulminoituminen suursodaksi. Kylmän sodan jälkipuoliskolla kolmannen maailmansodan lisäksi myös Kiinan ja Neuvostoliiton välinen sodan syttymistä pidettiin suurena riskinä.
Ensimmäiset varoitukset kolmannesta maailmansodasta löytyvät jo sotavuosien sanomalehdistöstä kun pohdittiin toisen maailmansodan jälkeistä maailmaa. Varoitukset ovat ehtineet jo Ilkka ”Danny” Lipsasen (s.24.9.1942) ikään.
Saksan propagandakoneisto odotteli toiveikkaana merkkejä länsivaltojen ja Neuvostoliiton välirikosta. Samaan tapaan Venäjän propagandakoneisto pyrkii etsimään merkkejä ja lietsomaan länsivaltojen eripuraa.
Erilaisten kylmän sodan alueellisten sotien aikana eskalaatiopelko oli luonnollisesti pinnalla. Ukrainan sotaan verrattuna massiivisten Korean ja Vietnamin sotien – miljoonine kuolonuhreineen ja nykyaikaan verrattuna moninkertaisine sotilasmenoineen – aikana diskurssi koski ensisijaisesti sodan laajentumisen uhkaa, ei sotien käsittämistä maailmansodaksi vaikka molemmissa supervallat olivat välillisesti vastakkain.
Suomalaisten suosikkipessimisti Kekkonen kunnostautui useaan otteeseen pahoihin aikoihin varmuudella uskovana muun muassa Vietnamin sodan vääjäämättömän eskaloitumisen myötä. Ei ihme että Kekkosen kansansuosio säilyi suurena hänen valtakautensa loppuun asti.
Sivujuonteena kolmatta maailmansotaa ennusteltiin läpi kylmän sodan erilaisissa selvännäkijöiden profetioissa sekä kulttuurihenkilöiden haastatteluissa joissa saatiin luonnollisesti hyvinkin tarkkoja alkamisajankohtia tulevalle maailmanpalolle.
Kylmän sodan päättymisen jälkeen kolmas maailmansota on julistettu alkaneeksi muun muassa jo ISIS-terroristijärjestön kanssa käytyjen yhteenottojen myötä.
Yhteenvetona on sinänsä luonnollista että nykyisenä aikana tulevat helposti pahimmatkin skenaariot mieleen. Puolustusinvestoinnit tulee ottaa vakavasti eikä aseistariisunnan aika ole valitettavasti käsillä. Kuitenkin tulee muistaa ettei vakuutuksen ottaminen tarkoita onnettomuuden väistämättömyyttä vaan mahdollisuuden tunnustamista. Eskalaatiopelot ja kilpavarustelupuheet tulee kontekstoida historiallisesti jolloin ne asettuvat paremmin realistisin mittasuhteisiin, tarvittaessa dramaattisen vaikutuksen vähenemisen kustannuksella. Samalla tulee muistaa, ettei pian 80 vuotta kestänyt aikakausi vailla suursotaa ole ollut itsestäänselvyys vaan se on vaatinut määrätietoista ponnistelua.
Maailmanloppua, tai edes maailmansotaa odotellessa aika käynee pitkäksi. Joudumme valitettavasti pohtimaan hyytävää skenaariota jossa suursotaa ei tulekaan. Autetaan Ukrainaa, jotta se ainoa käynnissä oleva valtioiden välinen sotakin päättyisi oikeuden voittoon.
Jk. Ensimmäinen maininta kolmannesta maailmansodasta suomalaisessa lehdistössä löytyy jo vuodelta 1922 (Karjala 30.12.1922) , jolloin siteerataan saksalaista taloustieteilijää ja geopoliitikko Arthur Dixiä, joka määritteli vuosien 1756-1763 seitsenvuotisen sodan ensimmäiseksi, Napoleonin sodat toiseksi ja vuosien 1914-1918 maailmansodan kolmanneksi maailmansodaksi.
Merkittävän oloiset konfliktit, ovat selkeän mahdollisia ihmisen kaltaisen eläinlajin ajateltavissa olevaksi skenaarioksi.
Millä tavoin voivat tulla käsitellyksi… tämä on oma asiansa. Parasta on, jos näitä menee muutenkin kuin leffoissa, ja hämysaiteilla.
Ihminen on mahdollisten aavistajana varsin monipuolinen, eikä syyttä suotta.
Perusmahdollisuuksien tajuaminen, joita ympäristö voi laukaista meissä toimijoina, on sitä samaa, mitä ilmenee suoraan lajiutumisen yhteydessä.
Yksilöinä otettava eri puolensa huomioon, jotta jokin sopivuus säilyy. Miten voi olla olematta toisin, jos toimija on vaikutuksellisempi, ja tosiaan samalla kuin reikiä täynnä oleva seula, jos nyt Sipilää pitäisi joskus oikeaan osuneenakin.
Ihminen voi olla tiettyä, mutta avautuvat uudet mahdollisuudet muutoksina, voivat tuoda mukanaan melkoista turbulenssia.
Ajatellaan vaikka fossiilisia, ja niihin kytkeytymistä, ja seurauksia ihmiskunnan jakautumiselle, tällaisen muutoksen jälkeen. Jne.
Mistä (odottamattomasta) haasteeksi päätyvästä tasaannutaan jotenkin, ja milloin menee hankalammin kääntein. Mitä tästä tiedetään, aiemman perusteella, ja mitä aiemmin on voitu konfliktoiden saavuttaa, ts millaista jälkeä. Entä nyt?
Millä tavoin näitä otetaan käyttöön mahdollisina… riski on todellinen, ja sen puolesta kritiikki järkevä.. tosin otoksena muun samantapaisen syrjäyttävä tavalla, jota aivan kuin ilmenisi vasta tällaisissa yhteyksissä.
Jotain dissosiatiivisen tyrkkäävää on siten mukana, jota sopii täydentää. Ehkä näissä joskus pärjäillään … mutta tuskin ilman tavoittavaa työtä. Mitä on työ, muuttuavana ja tarpeenmukaisena jo nyt, tai jatkossa”?”
BTW
Paras 3 maailmansota sellainen, jota ei tunnisteta edes myöhemmin tutkailtuna. Tällaiseen on aina pyritty, siinä kun mahdollista. Lokaalisti onnistuu, kuten voimme todeta.
Ilmoita asiaton viesti
Kannatan monen tärkeäksi nousseen ja nostetun banalisaatiota. Tällainen on väistämättä osa normaalitilan hakemista.
Lavroviin kohdistunut nauru: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ef4ea382-96ed-4a77-a8f7-1bbbfbf10a05 , ja sen esittely, ei välttämättä ole kovin kehityksellisyydestä kertovaa, vaikka osin osuvuus löytyy.
Uskon demokraattiseen valveutuneisuuteen tosi paljon, mutta tämä ei voi olla sitä, jonka jälkeen voidaan ajatella, että toimii itsekseen, kun vain siihen vinkataan, vaikka toisaalta sisäpiirissä näin ~tulee tietysti ollakkin.
Odotukset on helposti sitä, mitä tiedekkin voi päätyä olemaan sumeimmillaan.
Jos demokratian tapaiset toimet ovat tärkeitä, ja jotain selkeästi tarvittavaa… niiden on syytä toimia, eikä päätyä olemaan kasvavassa määrin näytillä, vaikka näyttämisen tarve korostuisikin, välittämis/viestimis-tehtävissä ja tärkeäksi osoittautuneita ilmaistaessa, puhumattakaan tilanteessa, jossa jotain esiteltävä kilpailullisista tai kannatuksellisista syistä.
Jälkimmäisen tarpeesta ei ole tosi paljon pulaa, koska eletään, ja odotetaan elettävän paljon kannatuspohjaisesti [+ tavan paikkalippuoikeuden hankinta].
Perussotkun mahdollisuutta, etenkin höttötoimijoiden kesken. Dilemma sen verran laaja haasteellisena, ettei rahkeet riitä tällaisen avaruuden kuvaamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Historioitsija Teemu Keskisarjan näkemys Suomen ja maailman kohtalosta vajaassa kuudessa minuutin haastattelussa. (Ennustus videon lopussa.)
https://youtu.be/oL9yAioEHUg
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tuossahan odotellaan ydinsotaa 5-10 vuoden perspektiivillä (on odoteltu jo vuodesta 1949) ja maailman väestöräjähdyksen tuottamaa vääjäämätöntä tuhoa (ennusteltiin jo 60-luvulla satojen miljoonien kuolemia aiheuttavia nälänhätiä). Samoin Ukrainan pitäisi olla se ratkaisematon maailmanpalon aiheuttava alueellinen sota – ihan kuin Korea, Vietnam ja monet muut aikaisemmin.
Pessimisti pettyy, mutta elää sentään palkinnoksi monesti lyhyemmän ja onnettomamman elämän. Varautuminen on viisautta, fatalismi naiviuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Oli muistutus jostain mahdollisesta, selviytymisoptio mainittuna.
Linkola kertoi täsmällisemmästä hankaluuksien ajasta maltillisemmin, ts tajusi selkeästi, että täysin voi tietää sitä, mitä kautta isommat romahdukset voi toteutua. Ei paha.
Keskisarja oli ennustuksissaan vähän Linkolaa radikaalimpi.
Konkreettisempi viittaus… ehkä viestii enemmän siitä, mitä on kokemus, ja mitä sen on syytä olla. On nimittäin niin, että kun asioita alkaa luhistua… ei oikeastaan enää ole järkevää käsitellä kulkemiseen liittyviä.
Harva tajuaa, että jutuilla on aikansa, jonka jälkeen paluuta ei ole samalla tapaa niihin. Tämä on jonkin verran traagista, tosin tätä voi ajatella valmiusvajeena.
Monenlaista osataan, osuvia jää joskus vähemmälle. Heikot kohdat voi jyrätä helpommin, ehkä juuri tällaisten perusteella.
Siten arvostusta tulisi olla enemmän perusteissa, jotka eivät ääntä niin pitele luonnostaan.
Nykyvaaleja jos ajattelee, sodan relevanttiutta, ja vahvan hierarkian ja järjestyksen sekä järjestäytymisen tarvetta…
Venäjällä tosiaan on tätä, tosin samaan aikaan ei puhuta siitä, miten in täällä voi olla talous, ja sen tekijät, ts sen jatkaminen, joka on ennenkin toiminut.
Palo myy yhtä lailla hyvin, ellei paremminkin, ”kuka” vain kopin kääräisee. Hyvää jatkoa.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä se olisi jo syttynyt jolleivät ihmiset olisi varoneet sen syttymistä.
Aikaisempi menestys ei ole tae tulevasta, sanotaan rahastoesitteissä.
Putin on osoittanut olevansa Hitlerin veroinen siinä mielessä että ei pelkää seurauksia. Resursseja puuttuu mutta onhan ydinaseet, toisaalta väki ei ole yhtä uskollista kuin saksalaiset Hitlerille.
Kuluttava sota mihin ehkä päädytään, koventaa asenteita pitkän päälle ja kunnon flaidis saattaa jäädä ainoaksi ratkaisumalliksi.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjästä tulisi edelleen tehdä kunnon analyysiyrityksiä, ts sijoittaa se maa kartalle, jota myös sovelletaan käytännössä.
Voi sanoa, että meidän kartoilla on tuo maa, relevantisti tietynlaisena. Ei taida ihan riittää, ellei ajattele, että me riitämme hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
”Kuluttava sota mihin ehkä päädytään, koventaa asenteita pitkän päälle ja kunnon flaidis saattaa jäädä ainoaksi ratkaisumalliksi.”
Tai sitten ei. Algerian sota, Vietnamin sota ja Afganistanin sota (1979-1989) pikemmin vähensivät intervention tekijöiden (Ranska, USA, NL) intoa suurempiin sotilasoperaatioihin vuosikausiksi.
Mielestäni Putin pelkää seurauksia, ei inhimillisiä seurauksia vaan uhkia omalle vallalleen. Eihän hän ole uskaltanut tehdä edes täysimittaista liikekannallepanoa, edes sellaista mitä voisi verrata maailmansotien sijaan vaikkapa USA:n Korean sodan taloudelliseen ja sotilaalliseen liikekannallepanoon.
Ilmoita asiaton viesti
Näiden menneiden ennustelujen pieleen menon esittäminen todisteena on yhtä tyhjää puhetta kuin Stubbin ennustelut siitä että 2000-luvulla sodat ovat historiaa maailman globalisoituessa ja demokratisoituessa.
Vielä 2007 pidin Häkämiehen ”Venäjä, Venäjä, Venäjä” -puhetta kärjistämisenä ja jossain määrin ymmärtämättömänä suhtautumisena tilanteeseen, mutta 2008 palat loksahtivat omassa päässä kohdalleen.
Minun näkemykseni on ollut tuosta 2008 (jo ennen Georgiaa) että on tulossa suursota idän ja lännen välille. Venäjä ja Kiina vastaan Eurooppa ja Yhdysvallat. Kun katsotaan kehitysviivoja tuosta ajasta tähän päivään ja verrataan niiden leikkauspistettä tulevaisuudessa, niin tuo skenaario näyttää olevan kovaa vauhtia toteutumassa.
Nyt ollaan palaamassa kovaa vauhtia vanhaan. Olemme irtautumassa riippuvuuksista Venäjään, mutta siitä keskustellaan myös Kiinaa koskien. Maailma pirstaloituu ja kuten sanoin, kehitysviivat ennustavat vahvasti suursodan syttymistä.
Ilmoita asiaton viesti
”Maailma pirstaloituu ja kuten sanoin, kehitysviivat ennustavat vahvasti suursodan syttymistä.”
Suursotaa varmaan ennustaisi mm. varustelukilpailu. Nythän maailman sotilasmenot ovat laskussa. Ne ovat ylipäätään kaikissa maailman johtavissa sotilasvalloissa sangen pienet suhteutettuna bkt:n tai hyvinvointimenoihin. Venäjä on tässä poikkeus muttei toki hetkauta globaalisti.
”Global defence spending contracted in real terms for the second consecutive year in 2022, even as a full-scale war raged in Ukraine and tensions rose in East Asia.”
https://www.iiss.org/blogs/military-balance/2023/02/global-defence-spending-strategic-vs-economic-drivers
Supervaltakilpailu voi toki kiihtyä ja yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa voi johtaa sotilaallisiinkin yhteenottoihin. Aika lailla konditionaalia saa käyttää ennen kuin suursotia saa aikaiseksi. Mahdotonta toki negatiivinenkaan kehityskulku ei ole, mutta edes todennäköinen – tuskin.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomalaisten suosikkipessimisti Kekkonen kunnostautui useaan otteeseen pahojen aikojen varmaksi uskovana…”
– Kun Kuuban kriisi oli kärjistymässä ja neuvostoliittolaisia ohjuksia ryhdyttiin jo toimittamaan Atlantin yli, huokaisi Kekkonen maailmansotaa tarkoittaen: ”Minähän tiesin että se alkaisi.” Tapahtuma on dokumentoituna Max Jakobsonin kirjalliseen tuotantoon, ja kirjoittaja toteaakin Kekkosesta, että tämä ei ollut lainkaan kylmäverinen tyyppi.
Muistan 1970-luvun loppuvuodet ajanjaksona, jolloin tavallaan jopa laskettiin ydinsodan ja -tuhon varaan, eikä esimerkiksi poterostaan tulittava kiväärimies kykenisi puolustamaan maataan… niin, mitä ”maata”, sitäkö joka kohta muuttuisi tappavasti säteileväksi tuhkakentäksi?
Ilmoita asiaton viesti
Kekkonenhan oli mielenkiintoinen anakronisti kylmän sodan aikana pitäessään Länsi-Saksaa jonkinlaisena hyvin merkittävänä toimijana ja ilmeisesti osin uskoessaan neuvostonäkemystä jonka mukaan Saksa voisi muodostaa uhan maailmanrauhalle. Toki sitten tällaista näkemystä edusti jopa Thatcher 1989.
Osin pessimismi lienee ollut myös laskelmoitua – kun maalasi kuvaa jossa maailma oli jatkuvasti kuilun partaalla (toki nykypäivään verrattuna olikin) ja Urho ainoa neuvostosuhteiden takuumies ja maailmanpolitiikan koskiveneen peränpitäjä pystyi viemään elintilaa vaarallisilta kilpailijoilta. Opetuksena nykypäivään pitäisi muistaa että jos joku Suomessa esittää olevansa korvaamaton hän on aina korvattavissa.
Suomessa 1971 vain 42% katsoi että Suomen tulisi puolustautua kaikissa oloissa vaikka tilanne vaikuttaisi epävarmalta. Toisaalta vuoteen 1982 luku oli kasvanut 67%. Tahdon kohoamiseen lienee vaikuttanut puolustusvoimien uudistukset (alueellinen puolustus) mutta ennen kaikkea varmaan 1970-luvun valtava elintason nousu ja yhteiskunnan eheytyminen.
Ilmoita asiaton viesti
En edes puhuisi lopulta kolmannesta maailmansodasta. Puhuisin maailmansodasta, se käsittää kauppasodat, konventionaalisin asein käymässä olevat sodat, maailman jakautumisen eri leireihin, kaiken sellaisen mikä aiheuttaa blokkiutumista ja estää ns ”vapaan maailman” kehittymisen.
On selvästi havaittavissa länsimaiset demokratiat vs pahan akseli.
Se on jo osa maailmansotaa, emme elä enää rauhan aikoja koska tämä koskee kaikkia jollain tapaa globaalisti.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti silloin termistä ”maailmansota” tulee merkityksetön. Käy niin kuin viime vuoden höpsöttelylle talvesta ”kaikkien aikojen koettelemuksena” – katoaa uskottavuus jota tarvittaisiin jos meitä kohtaa todella vakava kriisi.
Suurvaltakilpailu? Kyllä. Jonkinlainen uusi kylmä sota? Kyllä. Kylmään sotaan verrattava globaali kamppailu alueellisine sotineen? Tällaisesta ei ole vielä oikein merkkejä.
Elämme – vaikka valitettavasti Ukrainassa soditaan ja Ukrainaa pitää tukea entistä voimakkaammin – erittäin rauhallista aikaa. Maailman sotilasmenot olivat jopa laskussa viime vuonna ja ne ovat erittäin alhaiset verrattuna kylmään sotaan (suhteessa BKT:n). Suurvaltojen osalta sotilaiden määrä (suhteessa väestöön) on laskenut erittäin paljon ja nykyään millään suurvallalla ei ole samanlaista liikekannallepanoreserviä kuin aiemmin – kuten onneksemme huomaamme Venäjän osalta.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä kolmas maailmansota pelottelu perustuu lopulta siihen ydinsotaan. Sitä ei tule tapahtumaan. Siksi puhuisin vaikka aikamme maailmansodasta ja se käsittää lopulta monta osa-aluetta, ei pelkkää asein käytävää sotaa. Tämä nyt minun mielipide, on paljon muitakin mielipiteitä, mutta tämä on minun.
Ilmoita asiaton viesti