Lännen vikaherkät aseet, idän ihmeaseet ja muut tarinat

Saksasta uutisoidaan Puma-rynnäkköpanssarivaunun ongelmista. F-35 -hävittäjän osalta uutisoidaan jatkuvasti teknisistä ongelmista. Britannian merivoimien ylpeydet, Type 45 -hävittäjäalukset, viihtyvät parhaiten laiturissa, Suomen uudet fregatit taas eivät tunnu pääsevän edes vesille aikataulussa. Voiko näistä uutisista päätellä useiden lännen keskeisten asejärjestelmien olevan susia? 

Otetaanpa katsaus menneisyyteen. Yhdysvaltalaisen Bradley-rynnäkköpanssarivaunun ongelmat olivat niin suuria (WP 5.8.1986) että niistä tehtiin jopa elokuva. F-16 oli kriitikosta riippuen joko liian raskas tai liian kevyt hävittäjä ja hankintaohjelma joka tapauksessa katastrofi (NYT 1.5.1977).  Loppujen lopuksi ennen Persianlahden vuoden 1991 sotaa oli useiden mielestä selvää että lännen vikaherkkä kalusto ja sen käyttäjänä oleva vidioottien sukupolvi eivät pärjäisi taistelussa Saddam Husseinin toimivaa neuvostokalustoa ja karuissa olosuhteissa koulutettuja fanaattisia sotilaita vastaan… kuinka sitten kävikään?

Käytännössä erilaisten asejärjestelmien suorituskyky selviäisi vain taistelussa (jota ei toivottavasti tule), sisäisestä raportoinnista tai erilaisin valtiollisin tiedustelumenetelmin. Uutisoinnilla on lähinnä viihdearvoa joka korostuu sosiaalisen median algoritmien kautta. Lukemalla uutisia joissa todistellaan vaikkapa Saksan sotavarustuksen olevan erityisen huonokuntoista saat luettavaksi enemmän uutisia joissa kerrotaan Saksan sotavarustuksen huonokuntoisuudesta. Vahvistusharha toimii mainiosti ilman että lukijan (tai vaikkapa Youtube-katselijan) tarvitsee vaivautua rasittavaan etsintätyöhön.

Kontekstoimalla saattaisi selvitä vaikkapa panssariajoneuvojen osalta Britannian Ajax-panssariajoneuvon kehitystyön jatkuvat ongelmat tai USA:n kyvyttömyys kehittää uutta ajoneuvosukupolvea vuosikymmeniin, tai eri maiden sotalaivojen kehitysohjelmien ongelmat puhumattakaan viiveistä hävittäjälentokoneiden kehitystyössä. Tai asiantuntijalausuntoja jotka vaikuttavat ympäripyöreiltä tai varovaisilta ilman ehdottomia kannanottoja.

Venäjä puolestaan onnistui autoritäärisenä maana minimoimaan uutiset asejärjestelmiensä kehitystyön ja tuotannon ongelmista ja moni yksinkertaisempi saattoi uskoa tarinaan idän virheettömistä, laajassa mittakaavassa käytössä olevista ihmeaseista. Tylsät tilastot saattoivat toki kertoa jo avoimessa tarkastelussa muuta, mutta luvut ovat lukuja ja tylsiä, tunteet ovat ihania ja tosia. 

Entäpä tulevaisuudessa? Ennustan Kiinan ihmeaseiden voittokulkua tarinatodellisuudessa. Merkkejä tästä on jo ilmassa, onhan Kiinalla kuulemma jo maailman suurin laivasto ja aivan mullistavia hypersoonisia superaseita… Määrärahatarkastelu? Menestys asejärjestelmien maailmanmarkkinoilla? Tylsää, saako niistä tunnetta…

JukkaRaustia
Oulu

Kirjoitan blogia omaksi ilokseni, lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen syventää lukemista. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja opinto-ohjaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu