Liekö talvisota enää kuranttia markkinointimateriaalia Suomelle?

Ukrainan sodan myötä kiinnostus Suomen sotahistoriaan on ollut kansainvälisessä kasvussa. Yleisellä tasollahan vaikkapa talvisodan ja Ukrainan taistelun voi rinnastaa -pienempi maa idän diktatuuria vastaan puolustautumassa. Omaehtoinen kiinnostus on arvostettavaa ja hienoa. Voinee kuitenkin kysyä, onko tämä kuitenkaan erityisen onnistunut teema Suomen markkinoinnissa?

Sotavuosien sukupolvea muistetaan Suomessa kunnioituksella. Itse tunnen, eittämättä monen muun suomalaisen tapaan, kiitollisuutta tuolloin sotimaan joutunutta sukupolvea ja jo edesmenneitä perheenjäseniäni kohtaan. Toki myös etenkin talvisota tunnetaan sotakorkeakouluissa esimerkkitapauksena taitavista sotilasoperaatioista siinä missä mongolien, Napoleonin tai Vietnamin sodat – lukemattomat muut esimerkkitapaukset – ikään.

Samalla pitää muistaa, että talvisodasta on kulunut onneksi jo 82 vuotta, saman verran kuin ensimmäisestä maailmansodan päättymisestä 1918 vuoteen 2000. Jos vuonna 2000 Belgian tai Ranskan turvallisuuspoliittinen ykkösmarkkinointiteema olisi ollut sinänsä sotahistoriallisesti kunniakas osallistuminen ensimmäiseen maailmansotaan olisi sitä voitu ehkä pitää outona. Siinä, että sukupolvemme esivanhemmat joutuivat osallistumaan toiseen maailmansotaan ei ole eurooppalaisittain mitään ainutlaatuista, se oli pikemmin poikkeus kuin sääntö. Sankareita, konnia ja uhreja löytyy joka maasta yksilötarinoista riittämiin. Pitäisikö hakea pikemmin yhteyksiä kuin erilaisuutta?

 

Yhdysvaltalaisjuliste talvisodan ajalta vetoaa Suomen auttamiseksi… (Wikipedia CC)
…yhdysvaltalaisjuliste vuodelta 1918 vetoaa Belgialla sotaobligaatioiden ostamiseksi. Belgia joutui Saksan uhriksi molemmissa maailmansodissa. (Wikipedia CC)

Toinen maailmansota on meistä kymmenien vuosien  – pian sadan vuoden – erottama ajanjakso. Sen nuorimmatkin osanottajat ovat yli 90-vuotiaita. Sota käytiin nykypäivään verrattuna hyvin erilaisten valtioiden toimesta erilaisella teknologialla maailmassa jossa asui noin kaksi miljardia ihmistä nykypäivän lähes 8 miljardin sijaan. Jopa toisen maailmansodan demokratiat olivat ällistyttävän puutteellisia nykypäivän näkökulmasta. Usealla eurooppalaisella valtiolla oli rautaisella otteella pidettyjä siirtomaita joiden asukkailla ei ollut kansalaisoikeuksia. Isoja ryhmiä oli rajattu demokratian ulkopuolelle, vaikkapa nyt USA:n etelävaltioiden afrikkalaistaustaiset tai Ranskan naiset. Tuon ajan demokratiatkin käyttivät nykypäivän näkökulmasta erittäin julmia sodankäynnin menetelmiä eikä oheisvahingoista välitetty. Vaikkapa nyt Suomi liittoutui Saksan kanssa ja näännytti lähes ⅓ sotavangeistaan jatkosodassa, länsiliittoutuneet liittoutuivat Stalinin kanssa ja harjoittivat kaupunkien aluepommituksia. Edellä olevaa ei missään tapauksessa saa käsittää sodan aikaisten totalitarististen valtioiden hyväksyntänä.

Neuvostoliiton hyökkäys Suomea oli rikos siinä missä Saksan hyökkäys Puolaan. Se pitää tunnustaa, mutta hyvitysteema on jo vaikeampi.  Kun alamme avaamaan historian matolaatikkoa meistä ajan jättäneiden sukupolvien osalta pääsemme aina valitsemaan yhä uusia menneisyyden vääryyksiä ja samalla synnyttämään tulevaisuuden kärsimyksiä. Pitäisikö Suomella olla vuoden 1323 Ruotsin rajat ja asema osana Ruotsia? Eurooppalaiset takaisin Amerikoista? Tulin henkilökohtaisesti hyvin allergiseksi tälle nähtyäni vuosituhannen alun Kosovossa Slobodan Milosevicin vihanlietsonnan seurauksia. Hänhän vetosi ahkerasti Kosovon albaanien väitettyyn petollisuuteen Kosovo Poljen taistelussa 1389.

Miten sitten vaikkapa talvisotaa voisi ehkä käyttää viestinnässä? Itse korostaisin ehkä pikemminkin samankaltaisuutta kuin erilaisuutta verrattuna useisiin eurooppalaisiin pieniin valtioihin. Kreikka puolustautui menestyksekkäästi Italiaa vastaan kunnes Saksa iski selkään. Belgian puolustustaistelu oli tehokas, mutta lopulta toivoton ylivoimaa vastaan sivustojen pettäessä ja strategisen syvyyden puuttuessa. Talvisota oli näin osa yleistä eurooppalaista tarinaa pienen maan pyrkiessä puolustautumaan diktatuuria vastaan. Erityistä siinä oli osittainen onnistuminen – itsenäisyyden säilyttäminen vaikka raskain rauhanehdoin. Nykypäivän Belgian ei tarvitse varautua naapurin diktatuurin hyökkäykseen, meidän valitettavasti täytyy.

Suomen tämän päivän sotilaallisen suorituskyvyn vahvuuksilla ja kehityskohteilla ei ole juuri mitään tekemistä sotavuosien vahvuuksien ja kehityskohteiden kanssa juhlapuheita lukuun ottamatta. Kunnia veteraaneille, mutta meillä ei ole heidän urotekoihinsa mitään osaa. Kylmän sodan jälkeisiltä päiviltä riittää aihetta parranpäristelyyn alkaen osanotosta Nato-operaatioihin ja keskittymisestä oman maan puolustuksen ylläpitoon sekä taitavaan kalustonhankintasykliin. Kylmän sodan jälkeisenä aikanahan Suomen nykypäivän puolustus on rakennettu.

On myös syytä muistaa että Natossa olemme osa liittoumaa jossa valmistaudumme myös antamaan apua muille – emme vain ottamaan apua vastaan vaikka sotahistoriassamme se on ymmärrettävästi ollut enemmän esillä. 

0
JukkaRaustia
Oulu

Kirjoitan blogia omaksi ilokseni, lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen syventää lukemista. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja opinto-ohjaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu