Liika pessimismi Ukrainan sodan kulusta on ollut haitallista tähän mennessä ja lienee haitallista jatkossakin
Itä-Ukrainan Soleidarin kaupungin valtauksesta on povattu uutta käännettä sodassa. Samaan aikaan Venäjä saattaa huhujen mukaan mobilisoida satoja tuhansia uusia sotilaita. Onko sodassa tulossa uusi käänne Ukrainan tuhoksi?
Suhteutetaanpa uutisia toiseen maailmansotaan. Ei, ei sen takia että toinen maailmansota olisi erityisen hyvä vertailukohta Ukrainan sodalle vaan sen vuoksi että se lienee useimmille tuttu vertailukohta. Syyskuussa 1944 Saksan tehostunut vastarinta sekä liittoutuneiden huolto-ongelmat pysäyttivät etenemisen länsirintamalla. Operaatio Kauppapuutarha, liittoutuneiden eteneminen Hollannin kautta, torjuttiin. Joulukuussa Saksa teki mittavan vastahyökkäyksen Ardenneilla ja Elsassissa. Samaan aikaan Saksan uudet V-2 raketit, joille ei ollut torjuntakeinoa, moukaroivat Lontoota ja Antwerpenia. Saksa myös mobilisoi miljoonia miehiä uusiin Volksgrenadier ja Volkssturm-yksiköihin. Tässä vaiheessa kai sitten olisi pitänyt todeta sodan saaneen käänteen Saksan eduksi…
Samalla uutisointia voisi suhteuttaa Ukrainan sodan aikaisempiin laajasti uumoiltuihin kehityskulkuihin. Ukrainan olisi pitänyt jo tähän mennessä kaatua Kiovan valtaamiseen salamasodassa, kulutussotaan idässä, infrastruktuuria tuhoavaan pommituskampanjaan…
Yhteenvetona jatkuva pessimismi on johtanut tipoittain tapahtuvaan aseapuun Ukrainalle sekä kehotuksiin Ukrainalle tehdä rauha kehnoin ehdoin. Miksi sitten pessimismi houkuttaa? Stereotypiamme sodasta on toinen maailmansota. Ukrainan sota on mennyt aivan väärin tähän stereotypiaan nähden kun sota ei ole laajentunut suursodaksi, maailmansotien laajamittaisia liikekannallepanoja ei ole nähty Venäjällä tai länsimaissa, osapuolten välillä on jopa nähty laajamittaisia vankien vaihtoa ja esimerkiksi viljanviennin turvaamista sopimusjärjestelyin.
Historiaan myös vuoden 1945 jälkeiseltä osalta perehtyneille tässä ei ole mitään yllättävää Ukrainan sodan vertautuessa pikemmin kylmän sodan rajoitettuihin alueellisiin sotiin. Sen sijaan median seuraajille joiden historiankuva alkaa jostain vuodesta 1938 päättyen vuoteen 1945 tuntuu että jotain pahaa on vääjäämättömästi tulossa jotta Ukrainan sota sopisi sodan stereotyyppiin – totaaliseen toiseen maailmansotaan. Unohdetaan nyt tässä välissä että jo pelkästään voimasuhteiden osalta sota ei ole verrattavissa toiseen maailmansotaan mutta sehän on jo aivan toinen juttu…
Vaikka synkistely on sinänsä ymmärrettävää kun emme ole enää syvän rauhan tilassa on pessimismin ylläpitämisessä kuitenkin vakavia ongelmia. Ei välttämättä jo työelämän ulkopuolella olevien kannalta, heillä on aikaa synkistellä riittämiin, vaan työelämässä olevien jotka tekevät päätöksiä omasta tulevaisuudestaan. Yksi indikaattori on lisääntymishalukkuus joka on rajussa laskussa. Toinen kysymys on, olemmeko houkutteleva paikka koulutettujen ihmisten maahanmuutolle vai päinvastoin masinoimmeko liioitellulla pelolla koulutettujen nuorten maastamuuttoa? Varautuminen on viisautta, vääjäämättömyyksiin usko hölmöyttä.
Meillä ei ole varaa naiiviin pessimismiin vaan nyt tarvitaan kylmän rauhallista optimismia. Ainoa pelättävä on pelko itse. Epätoivo ei ole strategia. Ukrainan sodan osalta positiiviset kehityskulut ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä mutta ne eivät toteudu Twitter-vauhdilla. Ihmeaseita ei ole eivätkä näin voi tuoda ratkaisua Ukrainallekaan eikä Venäjän sisäisistä muutoksista ole merkkejä. Ukrainaa auttamalla sota kestää lyhyemmän ajan, mutta valitettavasti on pakko varautua siihen että sota saattaa kestää vuosia emmekä voi siksi aikaa laittaa elämää tauolle. Tai jos laitamme, karkotamme nuoret.
”Operaatio Kauppapuutarha, liittoutuneiden eteneminen Hollannin kautta, torjuttiin. Joulukuussa Saksa teki mittavan vastahyökkäyksen Ardenneilla ja Elsassissa. Samaan aikaan Saksan uudet V-2 raketit, joille ei ollut torjuntakeinoa, moukaroivat Lontoota ja Antwerpenia. Saksa myös mobilisoi miljoonia miehiä uusiin Volksgrenadier ja Volkssturm-yksiköihin. Tässä vaiheessa kai sitten olisi pitänyt todeta sodan saaneen käänteen Saksan eduksi.”
Väärä vertaus.
Operaatio kauppapuutarha on Montgomeryn hirvittävä virhe, joka ei vapauttanut Hollantia ja erityisesti sen tärkeitä satamia liittoutuneiden käyttöön, vaan ainoastaan lykkäsi sitä, mutta valtavin tappioin.
Ardennien hyökkäys oli Hitlerin ”jotain tarttis tehrä” ratkaisu, jossa tuhoutui merkittävissä määrin joukkoja, sekä erityisesti raskasta kalustoa, joille olisi ollut käyttöä kotirintamalla.
Hitlerin määräyksellä käytännössä tuhottiin Saksan operatiiviset ilmavoimat täysin turhilla hyökkäyksillä liittoutuneiden lentotukikohtiin samaan aikaan Gallandin esittäessä, että hyökättäisiin näillä samoilla voimilla Saksaa moukaroivien pommitusarmadojen kimppuun.
Historia on osoittanut että Gallandin vaihtoehto olisi ollut ainoa oikea tapa.
V2 ohjuksista ei ollut kostoaseeksi niiden vähäisestä määrästä johtuen ja Volkssturm nyt oli, mitä oli. Poikia ja vanhoja ukkoja.
Toista maailmansotaa on kiva muistella, mutta vertailukelpoinen sota se ei Ukrainan sotatapahtumiin ole millään mittapuulla. Ihmiset ovat lihaa ja verta, mutta aseet ovat muuttuneet valtavasti 80-vuoden aikana.
Hitler olisi eittämättä käyttänyt taktista ydinasetta, jos hänellä sellainen olisi ollut. Ainakaan nykyisin tuntemaamme Lontoota ei olisi enää olemassa. Kaikki eivät tiedä, että Saksa oli kohtuullisen pitkällä ydinaseprojektissaan, mutta että muutama ainesosa jäi puuttumaan. Siitä lie kiittäminen useaakin eri tahoa mm. norjalaisia vastarintamiehiä ja brittikommandoja. Venäjä sai oman ydinpomminsa rakentamiseen tarvittavan perustiedon sotavangeiksi ottamiltaan saksalaisilta tiedemiehiltä. Heidän olosuhteensa eivät kuitenkaan olleet yhtä hyvät, kuin esim. Wernher von Braunilla, joka onnistui pääsemään Yhdysvaltoihin. Ei sotavankina tai sotarikollisena, vaan kunnioitettuna tiedemiehenä.
Venäjä ei ydinaseisiin ole turvautunut, vaikka sillä on niitä molempien käsien tarpeiksi.
Sen sijaan sillä, että Venäjä mobilisoi muutaman sata tuhatta ukkoa taistelutehtäviin, on Ukrainan kannalta hirvittävä merkitys. Oppirahat on maksettu ja Gerasimov johtaa orkesteria.
Tekisi mieli siteerata tässä tilanteessa Antero Mertarantaa ja taivastella:” Taivas varjele mitä sieltä tulee.”
Ilmoita asiaton viesti
Luullakseni sanoinkin että toinen maailmansota on kehno analogia, käytän sitä koska se on monelle tuttu kuten seuraavissakin kappaleissa mainitaan…
”Tekisi mieli siteerata tässä tilanteessa Antero Mertarantaa ja taivastella:” Taivas varjele mitä sieltä tulee.”
Kyllä, roimasti venäläisiä kuolleita, jossain määrin ukrainalaisiakin…
Ilmoita asiaton viesti
”Operaatio Kauppapuutarha”
Eikös tämä ollut suuremman luokan ”tiedustelikämmi”, eli siellä oli vahvat Saksan panssariyksiköt ja sinne pudotettiin jotain brittien laskuvarjojoukkoja panssarivaunujen keskelle?
Ilmoita asiaton viesti
Historiaa vastaan voidaan peilata. Syynsä pessimismille antaa sellainen aavistus, että sota voi kääntyä länsimaiden kannalta huonoon suuntaan. Kaikissa puheissa toistetaan sodan päättyvän Ukrainan voittoon.
Voihan olla, että ukrainalaiset katkeavat henkisesti.
Ei ole mikään kirkossa kuulutettu fakta, että Hollywood loppu siintää kiikareissa ja Ukraina voittaa sodan joko nopeasti lännen riittävän aseavun turvin tai hitaammalla kaavalla
Pessimismiä on ilmaantunut. Mitä jos Venäjä onnistuukin kukistamaan Ukrainan vastarinnan ennen seuraavia aseapupaketteja. Tällaista epäilyä on hiipinyt monien alkuun hurmahengellä mukana olleiden mieliin.
Sinänsä Suomi ei ole osapuoli sodassa ja terve skeptisyys on ihan normaalia. Ukraina sotii ja siellä varmaankin yritetään estää kaikenlaista pessimismiä kontrollitoimenpiteillä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuulkka, poja! Hänellä on ”sellainen aavistus” (ollut jo erittäin kauan), joka antaa ”syitä pessimismille”. Kun ”voihan olla”, kun ”tällaista epäilyä hiipii monien mieliin”. Mistääs sitä sais ostettua tuhkaa, notta sais ripoteltua päällensä jo valmiiksi?
Ilmoita asiaton viesti
Katsotaan tilanne. Vastasin blogiin jossa todettiin kuin ohimennen, että sota loppuu nopeasti (lännen aseilla) tai hitaammin jos aseapua ei anneta riittävästi. Molemissa tapauksissa oletus on Ukrainan voitto. Se taas on naulattu siihen, että Venäjä ajetaan Krimiltäkin.
Jos Venäjän voitoksi katsotaan pelkkä Krimin säilyminen heidän hallussaan, niin se lienee ennakoitavin lopputulos. Eli jonkinlainen neuvoteltu lopputulos. Huonoimmat aavistuksen voivat ulottua niinkin pitkälle, että Venäjä kykenee jopa lyömään Ukrainan armeijan.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä voi toisaalta diktatuurina määrittää voitoksi minkä tahansa lopputuloksen. On vaikea sanoa mihin rajalinjaan ja ehtoihin rauha lopuksi tehdään.
Ukraina voi toki myös hävitä sodan, se vaatisi käytännössä lännen aseavun lopettamista JA Venäjän tehostunutta sotilaallista toimintaa. The Economistin Shashank Joshi listasi nähdäkseni hyvin nämä vaihtoehdot.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009325795.html
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä voi pakon edessä toki määrittää voitoksi mitä tahansa. Uusien alueiden (Donets, Luhansk, Herson ja Zaporoshiyya) liittämisen jälkeen sille olisi kiistämättä häviö olisi jos ne menetettäisiin. Se lienee selviö. Jos Venäjä muuta uhoaa, se ei ole uskottavaa.
Suurin kysymys sille on tietenkin siinä, että Ukrainan armeijan kyky sotia pitäisi saada loppumaan.
Lähinnä kyse on siitä, että Ukraina on paaluttanut oman voittonsa: Venäjä pois Ukrainasta ml. Krimi.
Mikäli Ukraina joutuu tyytymään vähempään, onko se hävinnyt?
Eilen Ukrainan ilmatorjunta ei reagoinut ensimmäisiin Kiovaan osuneisiin ohjusiskuhin. Ilmahälytys tuli räjähdysten jälkeen. Oliko taustalla se, että tiedetään Venäjän ensimmäisellä ohjusaalloilla pyrkivän paljastamaan ilmatorjunnan sijainnin ja siinä pelossa toimittiin näin. Vai alkaako olemaan jo kypsää kauraa.
Lisäksi tällä hetkellä Ukraina on kokenut isoja tappioita. Soledaria puolusti 18 000-25 000 ukrainalaista. Venäjän rynnäkköjoukkoina oli iso määrä vankeja (Wagner). Ukrainalla oli parhaita joukkoja vastassa. Toki Venäjän tykistö, droonit ja ilmavoimat tukivat Wagner joukkoja.
Miten Ukrainan joukkoja motivoidaan jollekin satojen kilometrien hyökkäykselle, jos tilanne on jo nyt huono. Taitavat nämä ulkomaalaiset tarkkailijat siirrellä olemattomia joukkoja valtaamaan Krimiä.
Kaiken kaikkiaan huono tilanne. Näin inhimilliseltä kannalta katsottuna voittajia ei ole ellei aseteollisuutta sellaiseksi lasketa.
Ilmoita asiaton viesti
Keskimäärin psykologia -tieteen tutkimustulokset taitavat osoittaa, että masentuneen ihmisen tapa kerätä ja käsitellä ympäristönsä informaatiota on tarkempaa kuin ei-masentuneella.
Optimistin tulkinnallisuusharha on siis suurempi. Mutta ilmeisesti optimismin vaikutus havainnoitsijan psyykkiseen tilaan on ”motivoivampi” kuin pessimismin.
**** *****
Kuka tässä nimenomaisessa asiassa olisi pessimisti tai optimisti?
Ilmoita asiaton viesti