Millainen uhka Venäjä on lännelle verrattuna Neuvostoliittoon tai Natsi-Saksaan? Aika mitätön

Venäjän hyökkäystä Naton kimppuun superaseineen on povattu osassa mediaa ja erinäisillä kommenttipalstoilla Ukrainan sodan alusta lähtien. Milloin superarmeija koukkaa Bogaskärin luodolle, milloin se tekee ohjusiskun Narvaan. Kaliningradista löytyy milloin laskuvarjoprikaateja, milloin panssariarmeija tekemään Suwalkin aukon välittömän haltuunoton. Hurja spekulointi on sinänsä tunnettua historiasta. Ensimmäisen maailmansodan aikaan venäläisten hyökkäyksiä tai vahvennuksia nähtiin ympäri Länsi-Eurooppaa. Osalla hyökkääjiä oli vielä lunta karvalakeissaan…

Paradoksaalista kyllä, spekulointi on lisääntynyt sen jälkeen kun Venäjän superarmeija on juuttunut Ukrainaan ja kärsinyt siellä kovia tappioita samalla kun Nato on kasvattanut henkistä ja sotilaallista valmiuttaan puolustukseen. Loogisintahan olisi ollut pelätä Venäjän hyökkäystä ennen Ukrainan sotaa, kun sen sotilaallinen kyvykkyys oli suurempi kysymysmerkki ja kapasiteeti suurempi. Mutta mitäpä logiikasta kun tunteilla tässä maailmassa pelataan. 

Koska historiantunneilla on nukuttu lukuun ottamatta toista maailmansotaa haetaan historiallinen esimerkki toista maailmansotaa edeltävästä kehityksestä. Münchenin sopimus on luonnollisesti varoittava esimerkki ja Putin rinnastetaan Hitleriin.

Selvennykseksi, Putin on diktaattori jonka oikea paikka olisi Haagissa. Ukrainaa pitää ja kannattaa auttaa sen sotamenestyksen edistämiseksi. Venäjä on uhka lännelle. Venäjä on eksistentiaalinen uhka liittoutumattomalle maalle ja liittoutuneenkin rajanaapurin tulee pitää puolustus kunnossa ihan omaehtoisesti. Mutta onko Venäjä Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan veroinen uhka mikä oikeuttaisi vertauskuvat 1930-lukuun tai vaikkapa kylmään sotaan? Ei missään nimessä.

Vuoden 1939 Saksa oli lähes liittoutuneiden vertainen talousmahti jolla oli yllättävän vetovoimainen ideologia ja tehokkaat asevoimat. Taulukkomuodossa tarkastelen bruttokansantuloa ostovoimakorjattuna Bairochin (1976) pohjalta.

Sittemmin, kuten tunnettua, Saksan murskaaminen vaati USA:n ja Neuvostoliiton talouspanoksen.

Neuvostoliitto oli vielä 1980-luvun alkupuolella supervalta jolla oli liittolaisia ympäri maailmaa Väli-Amerikasta Afrikkaan ja Aasiaan sekä Itä-Euroopan maat satelliitteinaan. Sen tieteelliset saavutukset useilla alueilla olivat huomattavat, sotatekniikassa se nähtiin Yhdysvaltain verrokkina ja ideologialla oli vielä tuolloin tenhovoimaa maailmalla. Taulukkomuodossa esitän Neuvostoliiton tuolloin arvioidun bruttokansantuotteen (todennnäköisesti liian suuren) verrattuna toisaalta länsiblokin tärkeimpiin valtioihin – Yhdysvaltoihin, Länsi-Saksaan, Iso-Britanniaan. Ranskaan ja Italiaan. Vertailu lienee edullinen Neuvostoliitolle, mutta antanee suuruusluokkaa.

Venäjä ei ole supervalta, se on taantuva suurvalta jonka tärkeimmät kumppanit ovat Valko-Venäjä ja Pohjois-Korea. Taulukkomuodossa sen talousmahti verrattuna USA:n ja EU:n näyttää seuraavalta.

Venäjä on elänyt viimeiset 30 vuotta reaalitaloudessa jossa joka ikinen ase ja varuste on pitänyt hankkia ihan oikealla rahalla. Maan talous muodostaa pohjan maan asevoimien rakentamiselle. Maan toimintakulttuuri muodostaa pohjan sille kuinka tehokkaasti resursseja voidaan käyttää, kuinka paljon valuu hankinta- ja toimintamenoihin, kuinka paljon mersuihin ja minkkiturkkeihin. 

Tässä hyvin karkeassa vertailussa unohdan muun muassa tuotantokapasiteetin ja sen laadun, tieteellisen tutkimuksen tason, väestön koulutusasteen, ideologisen vetovoiman – missään näissä vertailuissa Venäjä ei pärjää. Ydinpelote toki Venäjällä on – mutta sen käytön neutraloivat USA:n, Ranskan ja Iso-Britannian ydinpelotteet.

Kyynisempi voi kysyä, mitä väliä mediassa ja ihmisten mielissä liioitellulla uhkalla on jos liiallisella uhan kokemuksella tulee parempi tuki tarpeellisille toimenpiteille?

Ensimmäinen ongelma on kansan psyykkinen toimintakyky. Pelko kangistaa eikä vie eteenpäin. Harvalla yksilöllä pelko ohjaa positiiviseen toimintaan, olipa se osallistuminen MPK:n kurssille, ruoan säästö, energiansäästö tai vaikkapa Ukrainan pakolaisten auttaminen. Politiikan tasolla pelko ohjaa reaktiivisuuteen, ei proaktiivisuuteen.

Toiseksi, laajemmaksi ongelmaksi muodostuu vahvuuksien näkemisen puutteen kautta useiden muiden uhkien unohtaminen ja toisaalta toimintamahdollisuuksien unohtaminen. Venäjä ei saa viestiään juuri läpi lännessä. Sen sijaan venäläinen disinformaatio on tehokasta globaalissa etelässä. Kun kyyristelemme pelokkaina varustuksissamme superarmeijan offensiivia odotellessa menevät globaalin etelän uhat ja mahdollisuudet meiltä ohi. Se on areena jossa autoritääristen valtioiden ja lännen todellinen kamppailu resursseista, sydämistä ja mielistä tällä vuosisadalla käydään.

Pelko pois, autetaan Ukrainaa pärjäämään ja voitetaan tulevaisuus. Se auttaa meitä kohtaamaan myös Kiinan haasteen – jos sellaista tulee, tulevaisuus ei ole lukittu.

 

(Määritteisiin voisi tehdä huikeasti tarkennuksia eikä BKT/BKTL toki kerro koko totuutta kansakunnan sodankäynnin tai taloudellisen kilpailukyvyn kapasiteetista. Mutta lavealla pensselillä tässä maalaillaan, tämähän on vain bloggausta.)

+7
JukkaRaustia
Oulu

Kirjoitan blogia omaksi ilokseni, lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen syventää lukemista. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja opinto-ohjaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu