Olisiko Venäjä voinut valloittaa nopeasti Ukrainan? Jossittelun hankaluudesta argumentoinnissa

Viime päivinä on spekuloitu sillä, miten Suomen turvallisuudelle olisi käynyt jos Venäjä olisi valloittanut nopeasti Ukrainan keväällä 2022? Vähemmälle huomiolle on jäänyt kysymys siitä, miten Venäjä olisi voinut valloittaa Ukrainan nopeasti tai kuinka paljon resursseja sillä olisi kiinnittynyt Ukrainan rauhoittamiseen. 

Entä jos? -kysymysten kysyminen historiaan liittyen, kontrafaktuaalisuus, on yleistä etenkin sotahistorian harrastajien parissa. Tyypillistä jossitteluille on valita joku yksittäinen dramaattinen tapahtuma tai vaikkapa asejärjestelmä ja kysyä entä jos tuolloin olisi käynyt toisin. Tyypillinen kysymys voi olla vaikkapa “Entä jos Hitler olisi päättänyt rakentaa suihkuhävittäjiä?” Yleensä vähemmälle huomiolle jää uskottavan kehityskulun rakentaminen vaihtoehtoiseen tapahtumaan ja ennen kaikkea vaihtoehtoiskustannusten ja vastapuolen reaktion huomioiminen. Vaikkapa Saksan suihkuhävittäjät olisivat nopeuttaneet liittoutuneiden vastaavia projekteja. Rakentamisessa olisi voinut tulla eteen monenlaisia materiaalisia pullonkauloja…

Ennen kaikkea, toisin kuin kokeellisissa tieteissä historian alalla emme voi toistaa uskottavasti koeasetelmia. Toisaalta voidaan todeta jokaisen kausaalisen päättelyketjun rakentamisen sisältävän itsessään kontrafaktualistisia ennakko-oletuksia.

Mennään takaisin toiseen maailmansotaan, monelle tuttuun referenssisotaan. Pienoismalliharrastajana eräs lapsuuden suosikkielokuvistani oli “Taistelu Englannista” (1969) jossa taitavat britti- ja puolalaislentäjät torjuvat Saksan Luftwaffen kiivaissa ilmataisteluissa 1940. Britannian RAF säilytti ilmaherruuden näin estäen Saksan maihinnousun.

Tällainen perusteltu aikalaisnäkemys olisi voinut syntyä vaikkapa vuoden 1940 lehtiä lukeneelle suomalaiselle. 

Suomessa seurattiin erittäin tarkoin taistelua Britanniasta ja maihinnoususpekulaatiot näkyivät lehtien palstoilla jatkuvasti niin saksalaisten kuin brittiläisten uutisten pohjalta. Laatokka 17.9.1940, Joensuu

Tosiasiassa tiedämme nyt, että Churchill ei ottanut maihinnousu-uhkaa vakavasti ja Hitler piti maihinnousuvalmisteluja painostuskeinona. Mahdollisen maihinnousun onnistumismahdollisuudet ovat erilaisissa sotapeleissä osoittautuneet kehnoksi, RAF:n nujertamisen jälkeenkin Iso-Britannian Royal Navy olisi kyennyt murskaamaan Saksan improvisoidun maihinnousulaivaston. 

Entäpä voisiko kehitellä tapahtumakulun jossa maihinnousu Englantiin olisikin ollut konkreettinen ja uskottava uhka? Jos vaikkapa Saksalla olisi ollut voimakkaampi laivasto… olisiko sillä ollut resursseja rakentaa ilma- ja maavoimat jotka se tarvitsi Ranskan valloitukseen? Tai olisiko Iso-Britannia reagoinut laivaston rakentamiseen toimimalla assertiivisemmin 1930-luvulla? Toisin sanoen vaihtoehtoiskustannusten ja prosessin vaikutusten pohdinta paljastaa jossittelun monimutkaisuuden,

Sama koskee nyt käynnistynyttä pohdintaa siitä, mikä Suomen asema olisi jos Venäjä olisi voinut valloittaa Ukrainan? Yleensä pohdinta esitetään muodossa “jos Kiova olisi kaatunut” mikä paljastaa pohjahypoteesina olevan että Ukrainan pääkaupungin valloitus olisi johtanut maan antautumiseen.

Sodan alussa useat asiantuntijat olettivat Ukrainan puolustuksen kestävän vain päiviä. Ukrainan asevoimien oletettiin olevan heikot, puolustustahdon matalan ja Venäjän asevoimien puolestaan tehokkaat. Kuitenkin nyt tiedämme, ettei näin ollut, aivan kuten tiedämme ettei Saksalla ollut realistisia mahdollisuuksia tehdä maihinnousua Iso-Britanniaan 1940. Jossittelun tulee toisin sanoen lähteä liikkeelle sen pohjalta mitä tiedämme nyt, sen sijaan mitä luulimme tietävämme helmikuussa 2022.

Esitetään siis entä jos? – aloitetaan Kiovan valloituksesta. Toteutuakseen joko

a) Ukrainan puolustuksen olisi tullut olla huomattavasti heikompi kuin toteutunut

b) Venäjän hyökkäyksen olisi tullut olla huomattavasti tehokkaampi kuin toteutunut

c) Yhdistelmä molempia

Tarkastellaan lyhyesti vaihtoehtoja a ja b. 

a) Ukrainan puolustus olisi ollut huomattavasti heikompi kuin toteutunut

Sodan ollessa vielä käynnissä tietomme Ukrainan puolustuksesta ovat tietenkin puutteelliset. Olennaista on, että joukot aloittivat aseellisen vastarinnan ja kykenivät tähän tehokkaasti jo keväällä 2022 ennen laajamittaista ulkomaista aseapua. Käytännössä vain tilanne, jossa Venäjää vastaan ei olisi tehty lainkaan tai vain nimellistä aseellista vastarintaa olisi mahdollistanut Venäjän operaation toteutumisen. Tämä näyttää hyvin epätodennäköiseltä skenaariolta kun aseellista vastarintaa oli harjoitettu jatkuvasti tehostuen vuodesta 2014.

Voidaan myös kysyä, että jos Ukrainan hypoteettinen toisenlainen johto olisi passiivisesti alistunut Venäjän tahtoon olisiko Venäjällä ollut halua edes hyökätä Ukrainaan tai olisiko Venäjän hyökkäys herättänyt lännessä niin suuria reaktioita?

b) Venäjän hyökkäyksen olisi ollut huomattavasti tehokkaampi kuin toteutunut

Venäjän hyökkäyssuunnitelma laski shokkivaikutukseen, sen varaan, että Ukrainan puolustus romahtaisi kunhan päätöksentekijät olisi neutraloitu ja Kiovan keskustaan olisi ajettu, hieman samaan tapaan kuin Prahassa 1968. Tämän jälkeen edessä olisivat olleet vakauttamisoperaatiot laajoine eliminointiaaltoineen. Pohjalla oli täysin väärä tilannekuva niin Ukrainan vastarintahalusta kuin vastarintakyvystä. Tältä pohjalta kohti Kiovaa rynnättiin aivan liian heikoin voimin ilman perusteellista valmistautumista taisteluun.

Miten nämä puutteet olisi voitu korjata? Joukkoja Kiovan suuntaan olisi voitu lisätä, mutta se lienee johtanut vastareaktioon Ukrainan puolelta ja vaikeuttanut operaatioita muilla suunnilla. Tulee muistaa, että Venäjän hyökkäys pysäytettiin kaukana Kiovan keskustasta, kaukana ydinkaupungin ulkopuolella. Mikä olisi ollut pienten venäläisjoukkojen kohtalo niiden pyrkiessä kymmenien tuhansien motivoitujen vapaaehtoisten puolustamiin betonikanjoneihin, unohtamatta Ukrainan vakituisen armeijan joukkoja?

Joukot olisivat voineet myös olla paremmin koulutettuja sekä varustettuja ja ennakoiva tiedustelutieto realistisempaa. Kysymys on, kun asevoimat ovat aina ne synnyttäneen yhteiskunnan tuotos, olisiko realistiseen tiedusteluanalyysiin ja hyvin koulutettujen ja organisoitujen asevoimien synnyttämiseen kykenevä yhteiskunta edes Putinin Venäjä saati kiinnostunut imperialistisista fantasioista? 

Vuoden 2022 Venäjä yritti rakentaa supervallan suorituskykyjä Iso-Britannian tasoisella budjetilla, Pakistanin korruptiotasolla ja pääosin 40 vuotta vanhalla teknologialla. Jotta asevoimien suorituskyky olisi ollut useiden analyytikkojen pelkäämällä tasolla olisi Venäjän asevoimien rahoituksen pitänyt olla roimasti korkeammalla tasolla. Olisiko Putinin hallinto kyennyt pitämään kansan tyytyväisenä sotilasmenojen ollessa vaikkapa 10% BKT:sta? Miten NATO-maat olisivat reagoineet kilpavarusteluun ryhtyneeseen Venäjään?

Johtopäätöksenä on pakko olla, että jo Kiovan valloitus olisi vaatinut radikaalisti erilaista lähtötilannetta kuin mikä helmikuussa 2022 oli käsillä.

Mutta oletetaanpas, että Kiova on miehitetty ja Venäjän hyökkäyskiilat työntyvät kohti länttä ilman tuhoutumista vaikkapa Puolan rajalle asti.  Seuraava haaste olisi ollut Ukrainan miehittäminen riittävin joukoin. Venäjän Ukrainaan kohdistamien joukkojen vahvuus oli noin 190 000. On vaikea sanoa, mikä olisi ollut Venäjän Ukrainaan kohdistaman eittämättä erittäin julman miehityksen vaatima henkilöstötarve mutta aika matalalta venäläisjoukkojen määrä vaikuttaisi verrattuna Ukrainan sotaa edeltäneeseen noin 44 miljoonan asukkaan väestöön. 

Jonkinlaista referenssiä voidaan saada amerikkalaisjohtoisesta Operation Iraqi Freedomista jolloin 27 miljoonaisen, sisäisesti hyvin hajanaisen Irakin miehitykseen tarvittiin vuonna 2007 noin 180 000 koalition sotilasta sekä useampia satoja tuhansia Irakin armeijan ja turvallisuuskoneiston henkilöitä.  Perustellusti voi kysyä, olisiko Venäjä vaikuttanut Ukrainaa miehittäessään vahvalta vai myrkkypillerin nielleeltä?

Kylmän ja teoreettisen pohdiskelun lopuksi täytyy muistuttaa, että mikä tahansa paremmin onnistunut Venäjän hyökkäys tai nähdäkseni epätodennäköinen miehitys olisi ollut valtava inhimillinen tragedia Ukrainan urhealle kansalle. Nähdäkseni ennen pitkää ilman voimakasta läntistä tukea Venäjä olisi voinut valloittaa Ukrainan sortonsa alle, mutta prosessi olisi ollut pitkä.

Summa summarum: Jossittelu on ihanaa, jossittelu on mukavaa aikajumppaa, jossittelussa argumentoinnin perustana tulisi olla varovainen ja tunnustaa epävarmuudet. Tiedon lisääntyessä tulee olla myös valmis haastamaan omat aikaisemmat ennakkonäkemyksensä. Omana anekdotaalisena havaintonani mitä läheisempiä tapahtumia tarkastelemme sitä enemmän tunnumme yliarvostavan tapahtumia ja henkilöitä ja aliarvostavan rakenteita.

 

Jälkikirjoituksena vuonna 1940 liikkui luonnollisesti myös huhuja eksoottisista ihmeaseista ja erikoisjoukoista. Laatokka 4.10.1940, Joensuu. Ei ole tiedossani, saiko elokuva ”Surf Nazis Must Die” (1987) innoituksensa tästä eittämättä pomminvarmasta uutisesta.
JukkaRaustia
Oulu

Kirjoitan blogia omaksi ilokseni, lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen syventää lukemista. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja opinto-ohjaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu