Onko YK kyvytön luomaan rauhaa vai ihmiset kyvyttömiä näkemään rauhaa?

Ukrainan sodan yhteydessä on jälleen kerran – aivan kuten lähes kaikkien muidenkin sotien yhteydessä – esitetty pettymys Yhdistyneiden Kansakuntien kyvyttömyydestä toimia maailmanrauhan varmistamiseksi. Vaikkapa nyt tänään 25.10.2022 HS:n Ville Similän mukaan “Järjestö on menettänyt vähäisenkin arvovaltaansa, koska se on nykymaailmassa kyvytön toteuttamaan perustehtäväänsä, maailmanrauhan ylläpitämistä.” 

On ymmärrettävää että raaka sota naapurissa herättää inhon tunteita ja kaventaa analyyttistä näkökulmaa. Mutta entäpä jos emme näe tilannetta binäärisenä (onko maailmanrauhaa vai ei?) vaan liukumana? (paljon sotia – ei sotia) Emme voi tehdä kenttäkoetta jossa vuodesta 1945 asetamme rinnakkain maailman ilman YK:ta. Meidän on tyydyttävä historialliseen kehityskulkuun jota voimme havainnoida. Havainnot ovat häkellyttäviä. Ei yhtään suurvaltojen välistä sotaa 69:n vuoteen (tai 77:n jos Korean sotaa ei lasketa).

Vasta-argumenttina voidaan toki todeta supervaltojen välilliset sodat kylmän sodan aikana jotka eivät olleet suoria suurvaltojen välisiä sotia. Lisäksi, kuten tunnettua, valtaosa sotien uhreista on tullut erilaisissa sisällissodissa. Näidenkin suhteen on havaittavissa trendinomaisesti laskeva sotien uhrien määrä jonka huikea lasku korostuu entisestään mikäli se suhteutetaan maailman kasvaneeseen väkilukuun.

Vuodet prosentteina jolloin suurvallat sotivat keskenään vuodesta 1500. (Ourworldindata CC)
Valtiopohjaisissa sodissa ja konflikteissa kuolleet per 100 000 ihmistä vuodesta 1946. Etenkin suhteellisissa kuolinluvuissa tiputus on ollut valtava. Ukrainan sota ei todennäköisesti tule nostamaan lukuja 1980-luvun tasolle. (Ourworldindata CC)
Absoluuttinen kuolleiden määrä vuosittain valtiopohjaisissa sodissa ja konflikteissa vuodesta 1946 alkaen. Lukemat ovat toki useista syistä johtuen pääosin arvioita. (Ourworldindata CC)

Entä jos otetaan tarkasteluun YK:n perustamista edeltäneet 77 vuotta – 1868-1945. Miltäs silloin näytti? Kahden maailmansodan lisäksi nähtiin useita suurvaltojen välisiä sotia, vaikkapa nyt Ranskan-Saksan, Turkin-Venäjän, Venäjän-Japanin sodat, useita vähäisempien valtioiden välisiä sotia lukuisista tuhoisista sisällissodista, vaikkapa nyt Kiinan ja Venäjän sisällissodista puhumattakaan. Siinä sivussa suurvallat alistivat ison osan maailmasta usein erittäin veristen siirtomaahallintojensa alle.

Väkivallan vähentymiselle on esitetty useita selitysmalleja ja YK:n synty ei tietenkään ole näistä tärkein, tosin YK:lla erityisjärjestöjensä UNICEF:n, UNHCR:n, WHO:n ja FAO:n kautta lienee ollut merkittävä välillinen taustarooli etenkin köyhimpien maiden vakauttamisessa.

Se, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tälle vuodelle ainoa merkittävä (yli 1000 kuolonuhria vuodessa -kriteerillä) käynnissä oleva valtioiden välinen sota pitäisi innostaa yhä tehokkaampaan toimintaan sodan suitsimeksi. Välineet – pakotteet, humanitäärinen apu  ja sotilaallinen apu – ovat tiedossa.

Venäjän hyökkäyssotaa ei tietenkään tee sen oikeutetummaksi se fakta että se on ollut tähän mennessä onneksi verrattoman paljon vähemmän tuhoisa kuin kylmän sodan ajan suuret alueelliset sodat. On aivan oikein että ärsytyskynnyksemme on madaltunut ja sen sietäisi olla matalalla kun valitettavasti jatkossakin näemme maailmassa sotia. Toisekseen ottaen huomioon ilmaantuneet tiedot Venäjän toiminnasta on selvää, että intoa tehokkaampaan tappotyöhön olisi olemassa. Venäjän vuoksi joudumme myös ylläpitämään vahvaa puolustustamme nähtävissä olevaan tulevaisuuteen.

Summa summarum: On naiivia olla näkemättä vuosikymmenien kuluessa syntynyttä hyvää kehitystä. On naiivia ajatella että hyvä kehitys jatkuisi itsestään. On naiivia ajatella etteivätkö asiat voisi muuttua huonompaan suuntaan. Toisaalta on naiivia ajatella että asiat eivät voisi enää tästä parantua.

Tilastokaaviot kirjoituksessa Oxfordin yliopiston Our World in Data -sivuston alasivustolta ”War and Peace”. Suosittelen sivustoa ylipäätään kahlattavaksi, avaa usein aivan uusia näkökulmia maapallomme tilaan.

Lisäyksenä suositus The Economistin juuri viime yönä ilmestyneeseen artikkeliin Vladimir Putin is dragging the world back to a bloodier time – His attempt to conquer Ukraine ignores the lessons of history jossa käsitellään nimenomaisesti valtioiden välisten sotien vähentymistä ja sen syitä.

+5
JukkaRaustia
Oulu

Kirjoitan blogia omaksi ilokseni, lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen syventää lukemista. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja opinto-ohjaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu