Seuraavan presidentin tärkein tehtävä lienee vaalia suhteita USA:n

Sotien jälkeisten vuosien presidenttiemme keskeisimpiä tehtäviä on ollut hoitaa kahdenkeskisiä suhteita Venäjään. Jatkossa keskeinen taito voinee olla kahdenkeskisten suhteiden ylläpito Yhdysvaltain kanssa.

Kylmän sodan hankalassa tilanteessa Paasikivi, Kekkonen ja Koivisto pyrkivät tunnetusti maksimoimaan Suomen liikkumatilaa ja viime vuosina Niinistö toimi tunnollisesti pyrkiessään säilyttämään keskusteluyhteyden Putinin kanssa viimeiseen asti ja pisti rajat Suomen liikkumatilan kaventamiselle. Neuvotteluasema ei ole koskaan ollut tasavertainen ja vastapuolella on ollut Jeltsinin kautta lukuun ottamatta diktatuurin edustaja demokraattisesti valitun valtionpään sijaan.

Vaikka suhteet Venäjään pitkällä aikavälillä toivottavasti palaavat normaaliksi on niiden kehys muuttunut täysin Suomen ollessa EU:n ohella Natossa. Irtiotoille ei ole tilaa eikä tarvetta koska Venäjän ei kannata antaa murtaa EU:n ja Naton rintamaa. Sen sijaan että tuleva presidenttimme olisi Venäjä-kuiskaaja tullee rooliksi suhteiden luominen tärkeimpään liittolaiseemme Yhdysvaltoihin. Tehtävä on toki helpompi – kyseessähän on suhteiden ylläpito ystävällismielisen, demokraattisen maan kanssa, muttei välttämättä vaille haasteita.

Yhdysvallat on turvallisuutemme tärkein takuumies, Naton pelinrakentaja, maailman voimakkain taloudellinen, sotilaallinen, tieteellinen ja kulttuurinen mahti. Välillisesti sen voisi toki todeta tietyssä mielessä olleen jo kylmän sodan päivistä lähtien kun USA piti yllä Euroopan turvallisuutta ja näin takasi omalta osaltaan Suomen elintilaa Neuvostoliiton kainalossa – vastareaktiona Suomen itsenäisyyden kaventamisellehan olisi voinut olla vaikkapa Ruotsin ottaminen Naton suojiin. 

Puolustusvoimain komentaja Kivinen luonnehti äskettäin käynnissä olevan monialaisen, voimapolitiikkaan perustuvan suurvaltakilpailun. Suomen osuus osana länttä on selviö ja Suomelle, Euroopalle ja maailmalle ovat itsekseen eduksi Euroopan ja Yhdysvaltojen tiiviit suhteet. Vain EU:n, USA:n ja muiden demokratioiden yhteistyöllä voimme pärjätä tieteellis-taloudellisessa kilpailussa autokratioiden kanssa, vain yhteistyöllä voimme kohdata ihmiskunnan suuret haasteet. Suomelle etulinjamaana suhteet Yhdysvaltoihin ovat elintärkeät. Turvallisuuspoliittisesti pitkään aikaan lähinnä Yhdysvallat voivat lähettää meille kriisitilanteessa voimakkaita vahvistuksia vaikka Euroopan maiden jatkuvasti voimistuvia sotilaallisia kykyjä ei kannata väheksyä.

Nihilisti voi toki ajatella presidentin tehtävän kuihtumista merkityksettömäksi. Voi olla että osamme Natoa muodostuu yhtä rauhalliseksi kuin vaikkapa kylmän sodan Tanskan – Kööpenhamina oli kylmän sodan aikana 100km päässä Varsovan liitosta, aivan kuten Helsinki on nyt 170km päässä Venäjästä. Suomi tulee edustamaan Natossa noin 0,5% liiton kokonaispuolustusmenoista ja väkiluvusta. Hoitaisimme tonttimme osana EU:ta ja Natoa vailla ilman suurempaa draamaa. Yhdysvalloissa olisi valtiovierailuja siinä missä vaikkapa Iso-Britanniassa. Mutta emme voi olla tulevaisuudestamme varmoja.

Kahdenkeskiset suhteet Yhdysvaltoihin voivat muodostua erittäin haasteellisiksikin seuraavalla presidenttikaudella. Kuka tietää, millainen persoona Valkoiseen taloon päätyy? Kuka tietää, kuinka kauan USA jaksaa kiinnostua Euroopan turvallisuudesta? Kuka tietää, kuinka vakaa eurooppalaisen pilarimme vakaus on populismin, ilmastonmuutoksen ja talouden murroksen melskeissä?

Suomella on onneksi todennäköisesti useita päteviä, kansainvälisillä kentillä koeteltuja ehdokkaita tulevaksi presidentiksi. Kukin omine vahvuuksineen ja kehityskohteineen. Heidän tärkeimmät valtiovierailunsa tullevat suuntaumaan Yhdysvaltoihin.