Suomen turvallisuustilanne ei ole heikoimmillaan sotien jälkeen – yliampuva retoriikka turvallisuusuhkana

Supon johtaja Antti Pelttari totesi Helsingin sanomien mukaan  Suomen turvallisuusympäristön olevan vaikeamman kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen (HS 3.8.2023). Vertaus on liioitteleva ja haitallinen.

Haluaisin epäselvyyksien välttämiseksi todeta että Pelttarin mainitsemat uhkakuvat mm. ääriliikkeistä ja tiedustelusta ovat varmasti sinänsä paikkansa pitäviä ja valmiuden tulee olla korkea. Esitys, joka on nähtävissä YLE Areenan tallenteena kohdasta 2:52:00- 3:16:00 on sinänsä kokonaisuudessaan hyvä. Suomen turvallisuustilanne on vakavimmillaan kylmän sodan päättymisen jälkeen ja tilanteeseen tulee suhtautua täydellä vakavuudella. Haluan myös uskoa, että Pelttari on tehnyt vertailun puheenparsimaisesti, vahingossa, ei tahallisesti. 

Kysyisin kuitenkin Pelttarin lausuman pohjalta muutaman kysymyksen:

• Onko Suomen turvallisuustilanne nyt heikompi kuin vaikkapa vuonna 1946 jolloin maanpuolustuksen valmistelijoita laitettiin vankilaan, Porkkalassa oli neuvostotukikohta, Suomi vailla ulkomaisia liittolaisia ja maassa oli vahvaa itänaapurin tukemaa ääriliikehdintää?

• Onko Suomen turvallisuustilanne heikompi kuin vaikkapa noottikriisin aikoihin 1961 kun Neuvostoliitto vaikutti Yhdysvaltain kanssa tasavertaiselta supervallalta, liittolaisia ei ollut ja itänaapuri vaikutti implisiittisesti ja eksplisiittisesti Suomen sisäpolitiikkaan?

• Onko Suomen turvallisuustilanne heikompi kuin vaikkapa 1983 jolloin taloutemme oli riippuvainen idänkaupasta, Neuvostoliitto oli soluttanut lonkeronsa laajalti suomalaiseen yhteiskuntaan ja maailmassa oli laaja ja perusteltu ydinsodan pelko ydinaseiden määrän ollessa nykypäivään verrattuna kuusinkertainen?

Harmiton puheenparsi, mitäs siitä? Tilanteessa, jossa monen nuoren tulevaisuususko on koetteilla tulisi varoa yliampuvia lausuntoja. Nuoret ihmiset tekevät joka päivä päätöksiään siitä noustako sängystä, lähteäkö opiskelemaan, tehdäkö lapsia, muuttaako pois Suomesta. Tarpeettoman negatiivisen tilannekuvan tarjoaminen kostautuu Suomen heikkenevinä tulevaisuusedellytyksinä. 

Muistamme myös, kuinka väärät analogiat Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan suursodan alkuna todennäköisesti hidastivat aseapua. Suomessa puolestaan usko Natoon liittymisestä seuraavasta välittömästä vakavasta ja vääjäämättömästä Venäjän kostosta todennäköisesti hidasti taustavaikuttajana vakavaa keskustelua puolustusliittoon liittymisestä.

Toki kyynisesti ajateltuna eläkeläisiä, yhä lisääntyvää äänestäjäjoukkoa, sopii yrittää villitä ja pelotella koska he ovat jo työuransa ja jälkeläisensä tehneet. Odotettavissa siis lienee presidentinvaalikamppailuun liittyen yliampuvaa retoriikkaa ja analogioita vaaran vuosista isovihaan. Todellisuus on kuitenkin onneksemme varsin tylsä.