Suomi USA:n pommikoneiden lentoreittinä Offtackle-sotasuunnitelmassa 1950

Kylmän sodan alkuvaiheessa puolustuskyvytön Suomi tarjosi hyvän reitin USA:n pommikoneille Neuvostoliiton kimppuun mahdollisessa suursodassa. Vuoden 1950 “OFFTACKLE” suunnitelmassa tämä näkyy konkreettisesti.

Suomessa kylmää sotaa tunnutaan tarkasteltavan ensi sijaisesti ideologisena kamppailuna sinivalkoisten silmälasien lävitse. Aivan kuten sotavuosien osalta vertailuja muihin maihin on pyritty välttämään myös kylmän sodan osalta Suomea käsitellään lähinnä yksittäistapauksena. Eräs piirre jonka käsittely on jäänyt Suomessa vähemmälle on ollut kylmän sodan sotilaallinen ulottuvuus.

Suomi oli Irlannin ja Itävallan ohella yksi Euroopan vähiten sotilaallisesti varustautuneista maista ja aihepiirin käsittely jäi Suomessa kylmän sodan aikana vähemmälle. Neuvostoliittoa ei haluttu ärsyttää jolloin reaalisista uhkakuvista ei puhuttu kuin verhotusti. Toisaalta mahdollisen supervaltojen sodan uskottiin päätyvän ydinsodaksi josta keskustelu oli kovin ikävää.  Samalla kuitenkin väestönsuojelua laajennettiin maassamme erittäin korkealle tasolle juuri ydinsodan aiheuttaman säteilylaskeumaan varautumisen vuoksi. Kuitenkin suursodan mahdollisuus oli konkreettisesti läsnä koko kylmän sodan ajan ja Suomen rooli oli – tai sen uskottiin olevan – läpikulkureitti niin Neuvostoliitolle kuin lännelle koko kylmän sodan ajan.

Suomen ilmatilan merkitys suurvaltojen sodan pommikoneiden kulkureittinä on sinänsä tullut esille useissa julkaisuissa jo kylmän sodan aikana. Merkitys konkretisoituu tarkasteltaessa erästä harvoista julkaistuista esityksistä jossa konkreettisesti esitellään USA:n ilmavoimien iskusuunnitelmaa Neuvostoliittoa vastaan kylmän sodan alkuvuosina, huhtikuussa 1950. 

Yhdysvaltain ilmavoimien oli tarkoitus suorittaa sodan syttyessä laaja pommitusoperaatio ydinasein kuudentena päivänä käskystä jälkeen osana tuolloista “OFFTACKLE” -sotasuunnitelmaa.

Ensi-iskussa maaleja oli Neuvostoliitossa ja Itä-Saksassa 32 joita kohtaan oli tarkoitus iskeä 70:llä pommilla ja seuraavan iskun oli tarkoitus seurata kolmen päivän sisällä. 

Kuten kartasta näkyy, esitellyssä vaihtoehdossa pommikonevirran oli tarkoitus siirtyä Suomen ilmatilaan Porin tienoilla hieman yhdeksän jälkeen Suomen aikaa illalla ja poistua Suomen ilmatilasta jossain Parikkalan tietämillä. 

Valtaosa tuolloin käytössä olleista pommikoneista oli toisen maailmansodan aikana käytettyjä B-29 tyyppisiä tai sen jatkokehitelmiä B-50 -koneita joiden kantama ei riittänyt pommituslentoihin suoraan USA:sta. Koneet ja pommit oli tarkoitus lennättää amerikkalaisista tukikohdista Iso-Britanniaan josta ilmaoperaatio olisi käynnistetty.

Suomen ylittävään pohjoiseen osastoon olisi kuulunut 112 B-29 / B-50 -pommittajaa jaoteltuna 3-5 koneen “soluihin” joista yksi kone oli ydinasetta kantava. Koneita saattamassa olisi ollut F-82 Twin Mustang -hävittäjiä.

Ydinaseiden määrät ja räjähdysvoima olivat tuolloin vielä melko pieniä, USA:n arsenaaliin kuului vasta noin 300 ydinpommia jotka olivat valtaosin 1-31 kilotonnin Mark-4 tyyppiä. Maaleja oli tuolloisessa “OFFTACKLE” -suunnitelmassa vain 123.

Suomen ilmavoimilla ei tuolloin ollut hävittäjätorjuntakykyä päivällä tai yöllä vaikka toki YYA-sopimuksen myötä Suomelle olisi kuulunut vastuu ilmatilansa puolustuksesta. Sodanaikaiset Messerschmitt-koneet eivät olleet uhka yhdysvaltalaispommittajille, jos niitä olisi ylipäätään saatu ilmaan tai johdettua torjuntoihin. Ehkäpä myös käytännön halu olisi puuttunut. Voitaneen spekuloida, että mahdollisen suursodan sytyttyä Neuvostoliitto olisi YYA-sopimukseen vedoten pyrkinyt siirtämään Suomen alueelle vähintäänkin ilmavalvonta-, ilmatorjunta- ja hävittäjäyksiköitä. 

Joka tapauksessa kylmän sodan alkuvaiheessa YYA-sopimuksen merkitys Neuvostoliitolle ei ollut pelkästään suojaverho vaikutusvallan lisäämiseksi Suomessa kuten se usein käsitetään. Toisaalta Neuvostoliitto ei noottikriisiä lukuun ottamatta painostanut Suomea lisäämään sotilaallista suorituskykyään – Neuvostoliitolle lienee sopinut vain vähän varustautunut Suomi jonka alueen haltuunotto ei olisi tuottanut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia jos yhteistyöstä ei olisi päästy sopuun.

Myöhäisempiä esityksiä erinäisistä ydiniskusuunnitelmista ei ole julkaistu, mutta USA:n kaluston perusteella voidaan arvioida että Suomen ilmatilan merkitys lienee ollut suuri ainakin 1960-luvun puoliväliin asti jolloin ballistiset ohjukset poistivat pommikoneiden tärkeimmän merkityksen. 

Toisaalta ydinaseiden rooli kasvoi sadoista kymmeniin tuhansiin ja anekdootteja Suomessa sijainneista taktisten ydinaseiden maaleista on tullut julki. Idän arkistothan eivät ole avautuneet lännenkään vertaa ja Suomessa sijainneet Neuvostoliiton ydinasemaalit eivät ole tulleet julki edes maaliluetteloina.

 

The George Washington University National Security Archive, The Nuclear Vault, Special Collection, Some Key Documents on Nuclear Policy Issues 1945-1990.

The Air Force War Plan and Air Force Preventive War Thinking, April 1950

Kuva s.16 tiedostosta “c. Presentation by the Strategic Air Command, Commanders Conference, Ramey Air Force Base, 25-26-27 April 1950, Top Secret

https://nsarchive2.gwu.edu/nukevault/special/index.htm

Brief of Joint Military Emergency War Plan (OFFTACKLE)

”III Assumptions 

b. Although the following countries would desire to ally with the Anglo-American powers their political or strategic situation would be so precarious that they could not be relied upon and would be likely to be rapidly overrun by the Soviet Union: Austria, Greece, Iran, Finland, West Germany, South China and South Korea”

https://is.muni.cz/el/fss/podzim2005/MVE449/um/JSPC_877_59.pdf

+2
JukkaRaustia
Sitoutumaton Oulu

Kirjoitan blogia omaksi ilokseni, lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen syventää lukemista. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja opinto-ohjaaja Oulusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu