Suomi USA:n pommikoneiden lentoreittinä Offtackle-sotasuunnitelmassa 1950
Kylmän sodan alkuvaiheessa puolustuskyvytön Suomi tarjosi hyvän reitin USA:n pommikoneille Neuvostoliiton kimppuun mahdollisessa suursodassa. Vuoden 1950 “OFFTACKLE” suunnitelmassa tämä näkyy konkreettisesti.
Suomessa kylmää sotaa tunnutaan tarkasteltavan ensi sijaisesti ideologisena kamppailuna sinivalkoisten silmälasien lävitse. Aivan kuten sotavuosien osalta vertailuja muihin maihin on pyritty välttämään myös kylmän sodan osalta Suomea käsitellään lähinnä yksittäistapauksena. Eräs piirre jonka käsittely on jäänyt Suomessa vähemmälle on ollut kylmän sodan sotilaallinen ulottuvuus.
Suomi oli Irlannin ja Itävallan ohella yksi Euroopan vähiten sotilaallisesti varustautuneista maista ja aihepiirin käsittely jäi Suomessa kylmän sodan aikana vähemmälle. Neuvostoliittoa ei haluttu ärsyttää jolloin reaalisista uhkakuvista ei puhuttu kuin verhotusti. Toisaalta mahdollisen supervaltojen sodan uskottiin päätyvän ydinsodaksi josta keskustelu oli kovin ikävää. Samalla kuitenkin väestönsuojelua laajennettiin maassamme erittäin korkealle tasolle juuri ydinsodan aiheuttaman säteilylaskeumaan varautumisen vuoksi. Kuitenkin suursodan mahdollisuus oli konkreettisesti läsnä koko kylmän sodan ajan ja Suomen rooli oli – tai sen uskottiin olevan – läpikulkureitti niin Neuvostoliitolle kuin lännelle koko kylmän sodan ajan.
Suomen ilmatilan merkitys suurvaltojen sodan pommikoneiden kulkureittinä on sinänsä tullut esille useissa julkaisuissa jo kylmän sodan aikana. Merkitys konkretisoituu tarkasteltaessa erästä harvoista julkaistuista esityksistä jossa konkreettisesti esitellään USA:n ilmavoimien iskusuunnitelmaa Neuvostoliittoa vastaan kylmän sodan alkuvuosina, huhtikuussa 1950.
Yhdysvaltain ilmavoimien oli tarkoitus suorittaa sodan syttyessä laaja pommitusoperaatio ydinasein kuudentena päivänä käskystä jälkeen osana tuolloista “OFFTACKLE” -sotasuunnitelmaa.
Ensi-iskussa maaleja oli Neuvostoliitossa ja Itä-Saksassa 32 joita kohtaan oli tarkoitus iskeä 70:llä pommilla ja seuraavan iskun oli tarkoitus seurata kolmen päivän sisällä.
Kuten kartasta näkyy, esitellyssä vaihtoehdossa pommikonevirran oli tarkoitus siirtyä Suomen ilmatilaan Porin tienoilla hieman yhdeksän jälkeen Suomen aikaa illalla ja poistua Suomen ilmatilasta jossain Parikkalan tietämillä.
Valtaosa tuolloin käytössä olleista pommikoneista oli toisen maailmansodan aikana käytettyjä B-29 tyyppisiä tai sen jatkokehitelmiä B-50 -koneita joiden kantama ei riittänyt pommituslentoihin suoraan USA:sta. Koneet ja pommit oli tarkoitus lennättää amerikkalaisista tukikohdista Iso-Britanniaan josta ilmaoperaatio olisi käynnistetty.
Suomen ylittävään pohjoiseen osastoon olisi kuulunut 112 B-29 / B-50 -pommittajaa jaoteltuna 3-5 koneen “soluihin” joista yksi kone oli ydinasetta kantava. Koneita saattamassa olisi ollut F-82 Twin Mustang -hävittäjiä.
Ydinaseiden määrät ja räjähdysvoima olivat tuolloin vielä melko pieniä, USA:n arsenaaliin kuului vasta noin 300 ydinpommia jotka olivat valtaosin 1-31 kilotonnin Mark-4 tyyppiä. Maaleja oli tuolloisessa “OFFTACKLE” -suunnitelmassa vain 123.
Suomen ilmavoimilla ei tuolloin ollut hävittäjätorjuntakykyä päivällä tai yöllä vaikka toki YYA-sopimuksen myötä Suomelle olisi kuulunut vastuu ilmatilansa puolustuksesta. Sodanaikaiset Messerschmitt-koneet eivät olleet uhka yhdysvaltalaispommittajille, jos niitä olisi ylipäätään saatu ilmaan tai johdettua torjuntoihin. Ehkäpä myös käytännön halu olisi puuttunut. Voitaneen spekuloida, että mahdollisen suursodan sytyttyä Neuvostoliitto olisi YYA-sopimukseen vedoten pyrkinyt siirtämään Suomen alueelle vähintäänkin ilmavalvonta-, ilmatorjunta- ja hävittäjäyksiköitä.
Joka tapauksessa kylmän sodan alkuvaiheessa YYA-sopimuksen merkitys Neuvostoliitolle ei ollut pelkästään suojaverho vaikutusvallan lisäämiseksi Suomessa kuten se usein käsitetään. Toisaalta Neuvostoliitto ei noottikriisiä lukuun ottamatta painostanut Suomea lisäämään sotilaallista suorituskykyään – Neuvostoliitolle lienee sopinut vain vähän varustautunut Suomi jonka alueen haltuunotto ei olisi tuottanut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia jos yhteistyöstä ei olisi päästy sopuun.
Myöhäisempiä esityksiä erinäisistä ydiniskusuunnitelmista ei ole julkaistu, mutta USA:n kaluston perusteella voidaan arvioida että Suomen ilmatilan merkitys lienee ollut suuri ainakin 1960-luvun puoliväliin asti jolloin ballistiset ohjukset poistivat pommikoneiden tärkeimmän merkityksen.
Toisaalta ydinaseiden rooli kasvoi sadoista kymmeniin tuhansiin ja anekdootteja Suomessa sijainneista taktisten ydinaseiden maaleista on tullut julki. Idän arkistothan eivät ole avautuneet lännenkään vertaa ja Suomessa sijainneet Neuvostoliiton ydinasemaalit eivät ole tulleet julki edes maaliluetteloina.
The George Washington University National Security Archive, The Nuclear Vault, Special Collection, Some Key Documents on Nuclear Policy Issues 1945-1990.
The Air Force War Plan and Air Force Preventive War Thinking, April 1950
Kuva s.16 tiedostosta “c. Presentation by the Strategic Air Command, Commanders Conference, Ramey Air Force Base, 25-26-27 April 1950, Top Secret”
https://nsarchive2.gwu.edu/nukevault/special/index.htm
Brief of Joint Military Emergency War Plan (OFFTACKLE)
”III Assumptions
b. Although the following countries would desire to ally with the Anglo-American powers their political or strategic situation would be so precarious that they could not be relied upon and would be likely to be rapidly overrun by the Soviet Union: Austria, Greece, Iran, Finland, West Germany, South China and South Korea”
https://is.muni.cz/el/fss/podzim2005/MVE449/um/JSPC_877_59.pdf
Vai tällaisia iskusuunnitelmia oli Yhdysvalloilla 70 vuotta sitten? (No, olisi tietenkin toteutettu vasta Neuvostoliiton aloitettua hyökkäyksensä Eurooppaan, mutta ei mennä nyt siihen.)
Vertailun vuoksi: Hitlerin Saksallakin oli monenmoisia iskusuunnitelmia ja lentoreittejä 80 vuotta sittten. Niin kuin vähän kaikilla muillakin. Kaikenlaista sitä on joskus ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Esitetty USA:n pommikoneiden lentoreittisuunnitelma selittänee ainakin osittain Mig 21 hävittäjien sijoittamisen Siilinjärven Rissalaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ao. dokumentti on julkistettu vasta 2007, sinänsä soveltuvin lentoreitti on ollut pääteltävissä lentokoneiden suoritusarvojen ja Ruotsin ilmavoimien ryhmityksen perusteella jo tuolloin 1950. Rissalahan on mainio tukikohdan paikka useastakin syystä…
Mutta niin uskomattomalta kuin se tämän päivän näkökulmasta tuntuu, Suomen MiG-21F:llä harjoiteltiin 1960-luvulla lähinnä vain ja ainoastaan pommikoneiden korkeatorjuntaa, referenssimaalina B-52, tuolloinen USA:n ilmavoimien pääasiallinen pommikone. Ilmavoimat ryhtyi harjoittelemaan vaativampia lento-operaatioita vasta 1970-luvun alkupuolella.
Mutta se lienee oman bloggauksensa aiheensa se.
Ilmoita asiaton viesti
Suomihan oli ensimmäinen ulkomaa, joka sai MiG-21 -hävittäjiä, juuri tästä syystä. NL olisi myynyt jo 60-luvun alussa Suomelle SA-2 -it-ohjuksia, mutta Britannia esti kaupat takertumalla rauhansopimuksen ohjuskieltoon, pitääkseen Suomen ilmatilan vapaana omille pommikoneilleen. Muistan myös lukeneeni jonkun jenkin muistelmista, kuinka hän istui Kuuban ohjuskriisin aikana pommikoneessa valmiina hyökkäämään ydinaseilla Suomen lentokenttiä vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos mielenkiintoisesta blogista!
Ylempi linkki Yhdysvaltain ilmavoimien komentajien huippusalaiseen kokousmateriaaliin 25.–27.4.1950 johdattaa mm. kiinnostavaan karttaan, jossa ydinaseille ei ole maalitettu kohteita Suomessa, mutta lähialueillamme mm. Leningrad, Tallinna ja Riika sekä Arkangeli, minkä lisäksi ennen iskua tiedustelua vaativiksi maaleiksi on merkitty mm. Murmansk, Kantalahti, mahdollisesti Petroskoi sekä kolme maalia Leningradin eteläpuolella. DDR:n alueelta on 7 maalia, ja Moskovassa rykelmä.
——
Tuolloin Strategisten ilmavoimien käytössä ollut (27 kpl) valtava raskas pommittaja Convair B-36 Peacemaker on teknisesti erikoinen. Se on suurin koskaan rakennettu mäntämoottorilla varustettu sarjavalmistettu lentokone, jonka siipien 70 m jänneväli on pisin koskaan taistelulentokoneelle. Kone ei mahtunut tavallisiin halleihin, vaan sitä säilytettiin ulkosalla.
Voimanlähteinä oli kuusi Pratt & Whitney R-4360 ’Wasp Major’ -mäntämoottoria työntöpotkurein siiven jättöreunassa, ja myöhemmin kummankin siiven kärkeen lisättiin vielä kaksi General Electric J47-19 -suihkumoottoria, eli voimanlähteitä oli yhteensä kymmenen, ”six turnin’ and four burnin’ ”. Moottoritehon lisäys hetkellisesti 40,000 hv saakka paransi nousuominaisuuksia ja teki mahdolliseksi kiihdyttää maalialueen ylittämisen ajaksi, mutta polttoaineen säästämiseksi suihkumoottorit sammutettiin matkalennon ajaksi.
Useimpien versioiden matkalentokorkeus ylitti 12 000 m, suurin matkalentonopeus oli 380 km/h, suihkumoottorien avulla 650 km/h.
B-36 oli ensimmäinen pommittaja, joka pystyi kuljettamaan minkä tahansa USA:n ydinaseen neljällä pommikuilullaan tarvitsematta muutostöitä. 16 000 km lentomatkalla ja 39,6 tonnin kuormallaan se pystyi mannertenväliseen lentoon ilman polttoainetäydennystä.
Tultuaan palvelukseen 1948 B-36 oli Strategic Air Command’in ensisijainen ydinpommittaja, kunnes sen korvasi suihkumoottorein varustettu B-52 Stratofortress 1955 alussa. Vain neljä koneyksilöä on säästynyt romutukselta.
——
Kuten blogista ilmenee, Suomen ylittävään pohjoiseen osastoon olisi kuulunut 112 B-29 / B-50 -pommittajaa, 3-5 koneen “soluina”, joista yksi kone oli ydinasetta kantava.
Boeing B-29 Superfortress on konetyyppi, jolla pudotettiin atomipommit Hiroshimaan ja Nagasakiin 1945, ja jota käytettiin Korean sodassa 1950-53; käytössä myös tiedustelukoneena. B-29 ylsi 9 710 m matkalentokorkeuteen aina 560 km/h nopeudella.
Boeing B-50 Superfortress oli sodan jälkeinen alun perin ydinpommittajaksi suunniteltu kehitysversio edellisestä, myöhemmin muunnettuna ilmatankkauskoneeksi ja sääntiedustelukoneeksi. Sen huippunopeus oli 640 km/h.
Saattohävittäjä North American F-82 Twin Mustang oli viimeinen potkurikone, jota Yhdysvaltain ilmavoimat tilasi hävittäjäksi. Versio F-82E suunniteltiin em. pommikoneiden saattajaksi, joka kykeni lisäsäiliöiden avulla lentämään edestakaisin Lontoon ja Moskovan välin ja toimimaan 30 min maalialueen yllä; se ylsi 12 000 m korkeuteen, 460 km/h matkanopeuteen sekä 742 km/h huippunopeuteen.
Toinen saattohävittäjätyyppi, Republic F-84E Thunderjet oli suorasiipinen suihkumoottorilla varustettu hävittäjäpommittaja, jota käytettiin mm. rynnäköintiin Korean sodassa, mutta ilmataisteluissa se ei pärjännyt nuolisiipiselle MiG-15:lle. F-84 oli ensimmäinen hävittäjä, joka pystyi kantamaan Mark 7 taktisen ydinpommin. Se saavutti 0,82 Machin nopeuden eli 1 001 km/h sekä 12 300 m lakikorkeuden.
______
Jos leikitellään ajatuksella, että Suomen ilmavoimien olisi 1950 pitänyt yrittää torjua näillä pommittajilla ja saattohävittäjillä tehtävä ylilento, ainoa hävittäjäkalusto siihen olisi ollut muutama jatkosodan aikainen Messerschmitt Bf 109G-6. Sen suurin nopeus oli 640 km/h ja lakikorkeus: 12 000 m, eli YYA-Suomella ei tuolloin varsinaisesti olisi ollut mitään sellaista kalustoa, jolla olisi voinut käytännössä vaikuttaa tapahtumien kulkuun.
_____
Suunnitelmassa todetaan kylmän viileästi:
”Samaan aikaan Brittein saarilta tehtävän iskun kanssa, B-36:t on ajoitettu iskemään kuutta maalia vastaan Pohjois-Amerikan tukikohdistaan, joten kaikkiaan 32 maalia sisältyy ensi-iskuun.
Tämän ensi-iskun aikana suunnitellaan myös lähetettäväksi tiedustelukoneita maalittamattomille alueille.
Myöhempien iskujen ajoitus riippuu taktisesta tilanteesta. Kuitenkin, suunnittelemme käynnistävämme toisen iskun päivään E+9 mennessä. Jos Yhdistyneiden Kuningaskuntien tukikohdat säilyvät käyttökuntoisina, suunnitellaan tehtävän iskuja 123 maalia vastaan 30 päivän ajanjaksolla.”
––––
Tuo kokous yli 71 vuotta sitten pohti suunnitelmia, jotka toteutuessaan olisivat muuttaneet perinpohjaisesti Euroopan historian kulun.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän noissa mitään uutta ole. Juuri noiden pommituskoneiden reittien vuoksi Pentagonissa harmiteltiin joskus 60-luvulla sitä, ettei Suomelle ollut julistettu sotaa toisen maailmansodan aikana. Se näet olisi avannut Yhdysvalloille pääsyn pöytään, jossa neuvoteltiin Suomen rauhansopimuksen sotilasrajoitteiden tulkinnasta. Iso-Britanniaa bulvaanina käyttäen sovittiin, että puolustukselliset ohjukset ovat sallittuja, mutta että ilmatorjuntaohjusten hankintaa lykättiin 70-luvun loppuun. Niinpä ensin hankittiin panssarintorjuntaohjuksia, meritorjuntaohjuksia sekä lentokoneisiin ohjusaseita, ja vasta näiden jälkeen ilmatorjuntaohjuksia.
Ilmoita asiaton viesti