Ukrainan sotaa ei kannattaisi tarkastella vain Eurooppa-keskeisesti ja toisen maailmansodan kautta
Paul Kennedyn klassikossa “The Rise and Fall of Great Powers – Economic Change and Military Conflict from 1500 to 2000” esitetään suurvaltojen voiman perustaksi niiden taloudellista voimaa. Kirjan johdannossa teoksen ydinargumentti summataan seuraavasti:
“Minkä tahansa suurvallan menestys tai toisen romahtaminen on yleensä ollut seurausta sen asevoimien pitkistä taisteluista; mutta se on ollut myös seurausta valtion tuotantotaloudellisten resurssien enemmän tai vähemmän tehokkaasta käytöstä sodan aikana ja taustalla myös siitä miten valtion talous oli noussut tai laskenut suhteessa muihin johtaviin maihin varsinaista konfliktia edeltävinä vuosikymmeninä. Tästä syystä se, kuinka suurvallan asema muuttuu tasaisesti rauhan aikana, on yhtä tärkeää tälle tutkimukselle kuin miten se taistelee sodan aikana.
Venäjän osuus maailman bruttokansantuotteesta pyöri vuoden 2021 tilastotietojen pohjalta 1,75% tienoilla. Ukrainan taas noin 0,4%. Sotaan suoraan osallistuvien maiden osuus maailman BKT:sta on siis noin 2,15%, karkeasti saman verran kuin Kanadan tai Italian. Toki Venäjällä on merkittävä osuus tiettyjen raaka-aineiden tuottajana, mutta hankaluudet ovat kierrettävissä. Maapallon väestöstä Venäjällä ja Ukrainassa asuu noin 2,4%.
Jos mitataan sotaan suoraan osallistuvien maiden bruttokansantuotteiden kokoa vertautuu sota hyvin karkeasti ehkäpä vuoden 1971 Intian-Pakistanin sotaan jonka lopputuloksena syntyi itsenäinen Bangladesh. Intian osuus maailman BKT:sta oli tuolloin 1,13%, Pakistanin 0,2%, yhteensä noin 1,33%. Sodan aiheuttama pakolaiskriisi vertautuu lukumääriltään myös Ukrainan sotaan.
Entäpä talousvaikutukset? Lopulliset talousvaikutukset näkyvät myöhemmin, mutta vielä tässä vaiheessa vaikutukset lienevät huomattavasti vähäisemmät kuin vuosien 1973 ja 1979 öljykriiseillä.
Asevarustelun suhteen vaikutus on ollut tähän mennessä pieni. Yhdysvaltojen puolustusmenot supistuvat, eivät kasva inflaation syödessä korotukset. Euroopan maiden puolustusmenojen korotus 2% BKT:sta on paljon alhaisempi kuin kylmän sodan loppuvuosien puolustusmenot.
Ukrainan sota ratkennee jonkinlaiseen Venäjän tappioon. Tärkeää olisi myös varmistaa, että Ukraina voittaa rauhan. Tuhottu valtio, tuhottu talous, katkeruus puolustussodasta ja maa täynnä aseita ei ole hyväksi alueelliselle vakaudelle. Sodan päättyessä Ukrainassa alkanevat myös katkerat poliittiset riidat siitä mitä vuosina 2014-2022 olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä. Ukrainan EU-jäsenyys voisi olla vakaudesta loppujen lopuksi pieni hinta, vaikka monet EU-maat pelännevät uuden 44 miljoonaisen jäsenen äänimääriä.
Käytävä sota on kovin mielenkiintoinen ja jännittävä tapahtuma jonka seuraamiseen uudenaikainen media antaa aivan uusia mahdollisuuksia. Kun lisäksi seuraajien ison osan historiahorisontti rajautuu vuosiin 1939-1945 on helppo dramatisoida mielessään tapahtumia. Nykyaika tuntuu aina ajalta jossa on paljon muutoksia ja arvaamattomuuksia. Naureskelemme Venäjän voitonpäivän palvonnalle mutta emme tarkastele itsekriittisesti omaa toisen maailmansodan kulttiamme joka muuttuu viimeisten veteraanien – kunnia heille – kuollessa ontoksi menneisyyden palvonnaksi, kuin Kaarle XII:n palvonta 1800-luvun Ruotsissa. Voimme kunnioittaa toisen maailmansodan sukupolven uhrauksia ilman sankarikulttia.
Edellä mainittu ei tarkoita etteikö Ukrainan sodasta pitäisi olla huolissaan, etteikö Ukrainan puolustustaistelu ja sodan pakolaiset ansaitsi kaikkea tukeamme. Kuitenkin irrottautumalla kapeasta historiakäsityksestä ja eurosentrisyydestä voimme ehkä pohtia sodan merkitystä, ratkaisumahdollisuuksia ja keinoja avustaa Ukrainaa laajemmin.
Eurosentrisyys ehkäisee meitä myös näkemästä sitä areenaa jossa Venäjän ja Kiinan narratiivi iskee tehokkaasti, globaalia etelää. Toiseen maailmansotaan vetoaminen ei tehoa Afrikassa tai Etelä-Amerikassa ja käsitys esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa sodan roistoista ja sankareista on kovin erilainen. Tiukalla eurosentrisyydellä voitamme taistelun mutta voimme hyvin hävitä sodan.
Pitikö alussa näkynyt Paul Reynaudin sitaatti paikkansa? Piti, mutta kuten muistetaan sitä edelsi vaihe jossa lähes koko Länsi-Eurooppa joutui Saksan vallan alle. Aivan samoin lännen tuella Ukraina tulee voittamaan sotansa Venäjää vastaan.
Tilastotiedot: Maailmanpankki .
Kennedy, Paul: The Rise and Fall of the Great Powers: Economic Change and Military Conflict from 1500 to 2000. 1. Painos 1987.
Historiaan pohjautuva naseva ilmaisu voisi tilanteesta olla se, että:
Länsi kapitalismineen, toteuttaa sitä raatelua, mitä Stalin teki Ukrainassa, ja Kimi Pohjois-Koreassa.
***
Seurauksena on se ryntäys, jota ilmaa haukkovilla voitiin todeta, kun olivat keskitetty sellaisiin ilmanaloihin, joissa tavan elämänaineksista ilmeni jo ihan akuuttia pulaa.
Lännen ei oikeasti voi sanoa raatelevan järjestelmineen, vaan luo ainoastaan Areenan, jossa asia toteutuu sivutuotteena, ts se lopullisemmuus, josta Aatu oli kyhätty. Oli omalla tavallaan toistamassa sitä, mikä oli meininki.
***
Ihmiskunta joutuu osoittamaan aktiivisempaa huolenpitoa niitä laiminlyötyjä elämän tekijöitä turvatakseen, joita uhattu ja rikottu.
Vihreys nostaa päätään, tosin vihreyden esittäminen. Samaa voi ajatella vaiheesta, jolloin humanitäärisempi puoli on se, johon on pakko voida kiinnittää huomiota. Tarkoittaa että sosiaalisuudesta tulee selkeä peliväline.
Tarkoitus ei ole pessimistittää tulevaa kulkua, tai onnistua ennakoinnissa, päinvastoin.
Moraaliposeeraus ja tällaiset… nämä ovat sen verran tärkeitä ihmisyydesä, ja toisaalta se materiaalisempi ja vallan kautta varmistettu pärjääminen, että kietoutuvat vahvasti yhteen, ja kun järjestelmä on yhtä labyrinttiä, … kokonaisuudesta ei ole odottaa kuin hakkelusta.
Jotain on matkassa liikaa. Mitä?
Ilmoita asiaton viesti
Toteatte: ”Jotain on matkassa liikaa. Mitä?”. Tuolta pohjalta en uskaltaudu arvaamaan tai kommentoimaan. Lisävinkkiä kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
Heh.
Tarkoitus näissä ei ole välttämättä kysyä, vaan kutkutella. Sitä teen itsenikin suhteen, eri tavoin. Jalkaa oven väliin… niin muistaa paremmin, mihin voi yrittää ehkä paremmin eväin, joskus jatkossa.
Kysymyksen yhteyteen oli liitetty kontekstia, tosin tuskin moni kysymystä tuolla tavoin esitettyyn ankkuroisi, ja vielä vastata jos yrittää.
***
A. Ihminen kohtaloineen on käytännössä sosiaalisten sidosten ja voimien varassa, vaikka perustan osalta, jolloin pärjää täysin yksin, tietyissä oloissa.
B. Ihminen yhteisöineen ja eri joukkoineen, on sidottu niin perustarpeisiin, jotka saatava ihmisten ulkopuolelta, vaikkakin ehkä ihmisten kautta toteutetuin järjestelyin, joita taas sitoo kohta A, tavalla C.
C. Sosiaaliset käytännöt ja rakenteet ongelmallisessa mielessä, ihmisten osajoukolle i, ja hyödyttävässä mielessä joukolle j. A siten avautuu i- ja j-lähtöisesti, hiukan eri tavoin.
C liiallisena on ongelma, joka pitää yllä pyrkimistä joukossa i. Pyrkimistä voidaan säätää monella tapaa (i ja/tai j), tai se voi säätyä jotenkin heistä riippumattomasti. Liiallisuus tässä ei tarkoita tosiaan kaikkien kokemusta (j), vaikka olemassaolevana, voi vaikuttaa epäsuorasti kaikkiin (i ja j).
***
Tarkoitus oli tosiaan yksinkertaisen asetelmamallin muotoilussa. Ihmisryhmät suhteessa sosiaaliseen verkkoon, ovat tietysti ryhmääräisesti isommat. Sama koskee sosiaalisia verkkoja, joita on yleensä enemmän kuin yksi.
On kuitenkin tilanteita, joissa mennään jopa esitetyn kapeasti, ts on jotain yhteistä A, ja jotain perussettiä B, jolloin i:n tilanne suhteessa B:n on hankala, ellei mahdottomuutta ole läsnä. Samalla tapaa A sitoo j:tä, vaikka kyseessä olisi hyödyttävää.
Se joukko B, jota koskevat järjestelyt eivät muuta i- ja j-ryhmän etuja ja haittoja, … tätä koskien tuskin ilmenee järjestelyjä A, tosin jos tälläista tilannetta voidaan järjestää aktiivisesti maailmassa, jossa soditaan.
Edellä viitattu tilanne voisi nimitykseltään olla vaikka savustava. Olotiloja voisi tuosta alkaa samalla tapaa nimetä.
Asioita ei aina tarvitse kertoa tosi vaikeasti, että kattavuus toteutuu. Tämä voi olla suurin yllätys, sillä maailma pitää sisällään niin paljon puhetta, josta ei perusrangat hahmotu, eikä tällaista ehkä osata vaatia, kun jotain muuten tärkeää tulisi olla hoitamassa.
Ilmoita asiaton viesti
Vaihtoehtoinen vastaus kysymykseen voisi olla: hallitsemattomat hallinta-alueet, tai yleisemmin elämänkokonaisuudet.
Paljolti tuo voisi tarkoittaa esim liian isoja alueita. Netti ei tässä tuo helpostusta hallintoalueiden kokoon, eikä yhteinen valuuttakaan. Näitä on, mitkä eivät takaa normaalia ihmisenä olemista.
On paljon laajoja yhteyksiä, joihin voidaan liittää jotain, ja tämän osuus silti tärkeää, ja mikä tärkeintä, jotain jää rikkoutumatta.
Suoranaisesti isoja kokoonpanoja ei voi alkaa väittämään ongelmiksi, tosin käytännössä näin taitaa olla. Voisi kysyä, että onko tähän poikkeusta.
Sama oletamus, koskien ääri-impivaaralaisuutta, ts sitä, ettei kattavuutta toteudu millään muotoa.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä tilanne syntyy silloin kun voimapolitiikka verhoutuu? Ja kun ”taivuttelun” pelisäännöt on riittävän terävästi sosiaalistettu/kerrrottu/manipuloitu toimijan mieleen?
a) Kahden aikakauden vertailua
Mieleeni tulee esimerkiksi Obaman aikakausi Jenkkilän johdossa. Media ja tiedostavat ihmiset olivat hyvin taivuteltuja näkemään tietyllä tapaa Obaman toimet.
– Ja tuo ylvästelevä päänsä puolelta toisin heiluttaja julkisissa puheissaan tiesi todellisuuden. Niinpä abstrakti unelmahöttö kelpasi kaikkialla medioille. Ja voimapolitiikka harrastettiin muuten vain urakalla pinnan alla ?
– Hänen vastakohtansa oli Trump. Trumpin tehtävä oli taivuttaa! Hän oli muutoksen luoja. Ja hän tuotti äänen demokratiassa uudelle ihmisjoukolle. Homma oli rehellistä taivuttelua. Ja toimissaan hän otti vastuun teoistaan.
Pahin asia Obaman aikakaudella taisi olla tuo mainittu ”äänettömyys”. Iso osa Yhdysvaltain väestöstä oli Clintonin jopa sanomanan ”deportatives”. Itselleni vieras sana, mutta kääntynee ”surkimukseksi”.
Äänettömäksi vaiettu, väheksytty… kyllä siitä herkeää aggressiivisuus ja halu tuhota itseään halveksivia rakenteita. Rasismi-tutkimuksestahan tämä tiedetään varsin tarkkaan. Noille rasismi-tutkijoille vain on kauhean vaikeata havaita, että aina rasisimi ei kohdistukaan ”rodultaan rodullistettuihin”.
b) Halosen aikakausi Suomessa
Sopii oikein hyvin tuohon samaan kategoriaan kuin yllä esitetty. ”Taivuttelu” -vallankäytön keinona oli ollut niin väkevää, ettei yksikään käynyt taistoon julkisuudessa / tutkimuksessa ”deportatives” -ihmisten oikeuksia kohtaan.
Minunkin eräällä luennolla eräs sosiaalihoitaja totesi puheenvuorossaan: ”… ja niiden skinipäiden kanssa mä en suostu edes keskustelemaan”.
– niinpä niin. Ja muut virkailijat / keski-ikäiset koulutetut naiset nyökkäilivät toinen toisilleen hyväksyvästi.
Eivät kait tajunneet kehottavansa toisiaan hyväksyvän nyökyttelyn avulla väheksymään yhdenvertaisuuden vaateita virkatehtävissään! – syvimmältään ylen selvää yhteiskunnallisen aggression herättelyä kuten Obaman ja Clintonin puuhailuissa.
c) Opetus
Kaikki me olemme jollakin tavalla ”taivutettuja”. Mutta virkamiehen täytyy kuunnella kaikkien eri tavalla ”taivutettujen” elämäntilannetta ja puhetta ainakin sosiaalitoimessa samalla pieteetillä ja periaatteilla joka paikassa!
***** ******
Kyllä, taivutus ja valtapolitiikka muodostavat niin kansainvälisen politiikan kuin arkielämän tasolla kiehtovan kuvion! Konkreetteja esimerkkejä tarvitaan edelleen.
Pystyisikö blogisti Antti Kuosmanen tuottamaan nyt pitkältä neuvottelu-uraltaan tapausesimerkkejä sellaisella tavalla, ettei niitä voi paikantaa aikaan ja paikkaan? Me saisimme sitä kautta pohdittavaksi jotakin sieltä ”pääkallotason” -todellisuudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Olen eri mieltä Trumpin vastuunotosta, mutta kyllä, syrjintä ei kohdistu aina vain rodullistettuihin. Naiivina idealistina ihannetila on toki tasa-arvo, se ei ole keneltäkään pois. Realisti minussa odottaa uusia valtakamppailuja.
Ilmoita asiaton viesti
Olen eri mieltä Trumpin vastuunotosta
Samoin, tosin näinköhän kaima ihan tätä otti tarkasteluun. Kokonaisena analyysi tästä on isohko.
Vastasin kaiman viestiin täällä:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/anttikuosmanen/voimaa-voimaa-enemman-voimaa/#comment-3671396
Ilmoita asiaton viesti