Ukrainan sotaa ei kannattaisi tarkastella vain Eurooppa-keskeisesti ja toisen maailmansodan kautta

“Voitamme, koska olemme voimakkaimpia” – Ranskalainen propagandajuliste vuodelta 1939 kehottaa ostamaan sotaobligaatioita

Paul Kennedyn klassikossa “The Rise and Fall of Great Powers – Economic Change and Military Conflict from 1500 to 2000” esitetään suurvaltojen voiman perustaksi niiden taloudellista voimaa. Kirjan johdannossa teoksen ydinargumentti summataan seuraavasti:

“Minkä tahansa suurvallan menestys tai toisen romahtaminen on yleensä ollut seurausta sen asevoimien pitkistä taisteluista; mutta se on ollut myös seurausta valtion tuotantotaloudellisten resurssien enemmän tai vähemmän tehokkaasta käytöstä sodan aikana ja taustalla myös siitä miten  valtion talous oli noussut tai laskenut suhteessa muihin johtaviin maihin varsinaista konfliktia edeltävinä vuosikymmeninä. Tästä syystä se, kuinka suurvallan asema muuttuu tasaisesti rauhan aikana, on yhtä tärkeää tälle tutkimukselle kuin miten se taistelee sodan aikana.

Venäjän osuus maailman bruttokansantuotteesta pyöri vuoden 2021 tilastotietojen pohjalta 1,75% tienoilla. Ukrainan taas noin 0,4%. Sotaan suoraan osallistuvien maiden osuus maailman BKT:sta on siis noin 2,15%, karkeasti saman verran kuin Kanadan tai Italian. Toki Venäjällä on merkittävä osuus tiettyjen raaka-aineiden tuottajana, mutta hankaluudet ovat kierrettävissä. Maapallon väestöstä Venäjällä ja Ukrainassa asuu noin 2,4%.

Jos mitataan sotaan suoraan osallistuvien maiden bruttokansantuotteiden kokoa vertautuu sota hyvin karkeasti ehkäpä vuoden 1971 Intian-Pakistanin sotaan jonka lopputuloksena syntyi itsenäinen Bangladesh. Intian osuus maailman BKT:sta oli tuolloin 1,13%, Pakistanin 0,2%, yhteensä noin 1,33%. Sodan aiheuttama pakolaiskriisi vertautuu lukumääriltään myös Ukrainan sotaan.

Intian-Pakistanin sota 1971 on eräs sota johon vertailuja ei Ukrainan sodan yhteydessä näy. Miksi? Se tapahtui Euroopan ulkopuolella ja toisen maailmansodan jälkeen, historian hämärässä. Sotaan osallistuneissa maissa asui tuolloin noin 18% maailman väestöstä. Sodassa syntyi nykyään 160 miljoonan asukkaan Bangladesh. Kuvassa Itä-Pakistanin antautumissopimuksen allekirjoitus. (Kuva: Wikipedia CC)

Entäpä talousvaikutukset? Lopulliset talousvaikutukset näkyvät myöhemmin, mutta vielä tässä vaiheessa vaikutukset lienevät huomattavasti vähäisemmät kuin vuosien 1973 ja 1979 öljykriiseillä.

Asevarustelun suhteen vaikutus on ollut tähän mennessä pieni. Yhdysvaltojen puolustusmenot supistuvat, eivät kasva inflaation syödessä korotukset. Euroopan maiden puolustusmenojen korotus 2% BKT:sta on paljon alhaisempi kuin kylmän sodan loppuvuosien puolustusmenot. 

 

Kaaviossa maailman, Ranskan, Norjan, Ruotsin ja Suomen puolustusmenot suhteessa BKT:n 1980-2018. 2% määrä on kaukana kylmän sodan vuosista – Suomi poikkeuksena.

Ukrainan sota ratkennee jonkinlaiseen Venäjän tappioon. Tärkeää olisi myös varmistaa, että Ukraina voittaa rauhan. Tuhottu valtio, tuhottu talous, katkeruus puolustussodasta ja maa täynnä aseita ei ole hyväksi alueelliselle vakaudelle. Sodan päättyessä Ukrainassa alkanevat myös katkerat poliittiset riidat siitä mitä vuosina 2014-2022 olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä. Ukrainan EU-jäsenyys voisi olla vakaudesta loppujen lopuksi pieni hinta, vaikka monet EU-maat pelännevät uuden 44 miljoonaisen jäsenen äänimääriä.

Käytävä sota on kovin mielenkiintoinen ja jännittävä tapahtuma jonka seuraamiseen uudenaikainen media antaa aivan uusia mahdollisuuksia. Kun lisäksi seuraajien ison osan historiahorisontti rajautuu vuosiin 1939-1945 on helppo dramatisoida mielessään tapahtumia. Nykyaika tuntuu aina ajalta jossa on paljon muutoksia ja arvaamattomuuksia. Naureskelemme Venäjän voitonpäivän palvonnalle mutta emme tarkastele itsekriittisesti omaa toisen maailmansodan kulttiamme joka muuttuu viimeisten veteraanien – kunnia heille – kuollessa ontoksi menneisyyden palvonnaksi, kuin Kaarle XII:n palvonta 1800-luvun Ruotsissa. Voimme kunnioittaa toisen maailmansodan sukupolven uhrauksia ilman sankarikulttia.

Edellä mainittu ei tarkoita etteikö Ukrainan sodasta pitäisi olla huolissaan, etteikö Ukrainan puolustustaistelu ja sodan pakolaiset ansaitsi kaikkea tukeamme. Kuitenkin irrottautumalla kapeasta historiakäsityksestä ja eurosentrisyydestä voimme ehkä pohtia sodan merkitystä, ratkaisumahdollisuuksia ja keinoja avustaa Ukrainaa laajemmin.

Eurosentrisyys ehkäisee meitä myös näkemästä sitä areenaa jossa Venäjän ja Kiinan narratiivi iskee tehokkaasti, globaalia etelää. Toiseen maailmansotaan vetoaminen ei tehoa Afrikassa tai Etelä-Amerikassa ja käsitys esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa sodan roistoista ja sankareista on kovin erilainen. Tiukalla eurosentrisyydellä voitamme taistelun mutta voimme hyvin hävitä sodan.

Pitikö alussa näkynyt Paul Reynaudin sitaatti paikkansa? Piti, mutta kuten muistetaan sitä edelsi vaihe jossa lähes koko Länsi-Eurooppa joutui Saksan vallan alle. Aivan samoin lännen tuella Ukraina tulee voittamaan sotansa Venäjää vastaan. 

Tilastotiedot: Maailmanpankki . 

Kennedy, Paul: The Rise and Fall of the Great Powers: Economic Change and Military Conflict from 1500 to 2000. 1. Painos 1987.

 

+3
JukkaRaustia
Oulu

Kirjoitan blogia omaksi ilokseni, lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen syventää lukemista. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja opinto-ohjaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu