Venäjä epäonnistui jälleen – tällä kertaa itärajalla

Venäjän yritys välineellistää turvapaikanhaku itärajalla on ainakin lyhyellä tähtäimellä epäonnistunut. Hallituksen toimenpiteet ovat perusteltuja ja ovat saaneet laajan tuen läpi poliittisen kentän. Pitkällä aikavälillä joudumme kantamaan vastuuta EU:n ulkorajasta siinä missä vaikkapa Puola, Kreikka, Italia ja Espanja ovat joutuneet jo aiemmin. Uhkana on dramatisointi ja kuvitelma siitä, että tilanne raukeaisi nopeasti.

Sinänsä tuttuun tapaan Venäjän tavoite on voinut olla Remes-tasoa mutta  toteuma on Salattuja Elämiä. Venäjä onnistui yhdistämään suomalaiset eduskuntapuolueet hallituksen toimenpiteiden taakse. Venäjä onnistui haittaamaan pakotteiden alaisten tuotteiden salakuljetusta maahan merkittävästi. Venäjä onnistui myös toimillaan muistuttamaan suomalaisia siitä, että Putinin hallinto on pitkäaikainen ongelma ja uhka. Venäjän kannalta voittona on tullut rajan sulkeminen mahdolliselta Venäjältä tulevalta pakolaisuudelta joka voi kiihtyä jos ja kun Putinin hallinto loppusuorallaan vaipuu yhä kammottavammaksi sortokoneistoksi.

Venäjän hybridivaikuttaminen tulee torjua ja siihen tulee suhtautua vakavasti. Tosiasia kuitenkin on, että hybridivaikuttaminen on torjuttavissa eikä se ole ylitsepääsemätön uhka. Vaarana on vajoaminen suloiseen kuvitelmaan jonkinlaisesta omnipotentista Venäjästä joka nukkemestarin tavoin kykenee hallitsemaan läntisiä yhteiskuntia mitttömine resursseineen. Venäjän pitkäjänteinen karhu pelaa viisiulotteista shakkia läntisten poliitikojen ollessa lyhytjänteisiä ja ajaessa vain omia sektori-intressejään…

Kuvitelma omnipotentista Venäjästä on tietyssä mielessä vapauttava. Ei tarvitse ottaa vastuuta omista päätöksistä ja uskomuksista kun voi syyttää ulkopuolisia toimijoita. FSB:n agentit tuskin päättivät Nokian Renkaiden tehtaan rakentamisesta Venäjälle. Johan Bäckman ei istunut 2000-luvun alkupuolen Suomen hallituksissa päättämässä puolustusvoimien leikkauksista. Sometrollit eivät tehneet liioiteltuja tarinoita Fukushiman ydivoimalaonnettomuuden seurauksista. 

Omnipotenttiuden kuvitelma saattaa myös johtaa  salaliittoteorioiden leviämiseen ja vahvojen johtajien kaipuuseen, kuvitelmaan siitä että meillä pitäisi olla autoritääristen maiden vahvojen miesten kaltaisia johtajia – ilmeisesti johtamaan maatamme turmioon…

Dramatisointi on turhaa, mutta niin ovat kuvitelmat tilanteen ohimenevyydestäkin. Menneisyyden lisäksi meidän tulee ottaa vastuu nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Juuri nyt rajavartiolaitokselle on annettava tukea tehokkaasti mihin virkakoneistomme varmastikin kykenee. Rajaturvallisuutta ei voi kuitenkaan parantaa pelkillä tilapäisratkaisuilla vaan pitkäjänteisillä toimilla. Turvapaikkajärjestelmä ei nykyisellään toimi, eikä tämäkään ole uutinen, mutta tuntuu että vain kriisien kautta voimme saada muutoksia. Emme voi ulkoistaa EU:n ulkorajan valvontaa autoritäärisille maille kuten aiemmin Puola kykeni Valko-Venäjän, Kreikka Turkin ja me Venäjän suhteen. Rajavalvonnan ulkoistaminen altistaa riippuvuussuhteille joita voi käyttää hyväksi. Itärajan valvonnan tehostuminen pitäisi nähdä osana laajempaa trendiä, ei minään kansallisena sankari- tai uhkatarinana. 

Lähitulevaisuuden Venäjän haasteen kohtaamme parhaiten emme haaveilemalla linnoitusketjuista vaan tukemalla yhä voimakkaammin Ukrainaa. Sodan myönteinen lopputulos voi vaikuttaa Venäjän johdon suunnan muuttumiseen meille edulliseen suuntaan – tai olla vaikuttamatta. Suomenkin olisi varmasti syytä siirtyä yksittäisistä apupaketeista monen vuoden avustusohjelmiin ja nostaa ambitiotasoa sadoista miljoonista miljardeihin.

 Tulevaisuuden haasteet väestöliikkeessä meidän pitää kohdata ihan itse – muttei yksin, vaan yhdessä EU ja Nato-kumppaniemme kanssa. Samalla kumppaniemme kanssa meidän pitää globaalissa yhteistyössä vaikuttaa mahdollisimman tehokkaasti väestöliikkeen juurisyihin – edistämällä rauhaa, tasa-arvoa, taloudellista kehitystä ja  ilmastonmuutoksen torjuntaa. Kyynisyys, fatalismi ja pessimismi eivät auta näihin sen enempää kuin aamuryypy alkoholistia. Realismi auttaa. Yksin olemme heikkoja, yhdessä vahvoja.

JukkaRaustia
Sitoutumaton Oulu

Kirjoitan blogia omaksi ilokseni, lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen syventää lukemista. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja opinto-ohjaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu