Venäjä menneisyyden teknologisia saavutuksia ennallistamassa

Jotkut voivat muistaa vuoden 1957 Aku Ankka -sarjakuvatarinassa ”Kylmä kauppa” -esiintyneen mielikuvitusvaltio Brutopian. Nikita Hruštšovin Neuvostoliittoa parodioinut mielikuvitusvaltio pyrki kilpailemaan kapitalistisen Roope Ankan kanssa kaikessa.  Tuolloinen Neuvostoliitto esiintyi Yhdysvaltain teknologisena vastinparina ja onnistui joskus jopa ohittamaankin Yhdysvaltain teknologisia saavutuksia, tunnetuimpana mannertenväliset ohjukset ja niiden johdannaisina syntyneen avaruusohjelman alkupään uroteot. Nykyinen Venäjä loi oman virtuaalitodellisuutensa jossa se pyrkii esiintymään teknologisesti kehittyneenä supervaltana.

Hruštšovin aikoihin Neuvostoliiton sotilasteknologisilla saavutuksilla oli suurvaltapoliittista merkitystä. Mannertenväliset ohjukset loivat kauhun tasapainon USA:n kanssa – tasavertaisen supervalta-aseman. Ilmatorjuntaohjukset estivät Neuvostoliiton ilmatilan hyväksikäytön. Merimaaliohjukset tarjosivat jonkinlaisen mahdollisuuden Lännen merimahdin haastamiseen. Taktiset ydinaseet olivat samaa luokkaa länsimaisten vastinpariensa kanssa. Aikalaisekseen sangen hyvälaatuiset neuvostoaseet mahdollistivat maan poliittisen aseman edistämisen etenkin Kaakkois-Aasiassa. 

Karl Marxin mukaan historia toistaa itseään, aluksi tragediana, sitten farssina. Kylmän sodan historiaan perehtyneelle on ollut mielenkiintoista seurata kuinka Vladimir Putinin Venäjä on pyrkinyt toistamaan Neuvostoliiton aikaisia sotilasteknologisia saavutuksia, toki lievin uusin maustein. Tuomiopäivän sukellusveneestä selvittyämme uusin uutinen koskee pommikoneiden partiolentoa Tyynellä Merellä. Pisteitä medialle annan siitä, että uutiset ovat olleet sangen hyvin kontekstoituja ja ylisanoja on vältelty. Neuvostoliitolla oli kyky iskeä Yhdysvaltain mantereelle ydinasein jo jostain 1950-luvun lopulta lähtien, joten mistään varsinaisesta uutuudesta ei ole kyse.

Entäpä millainen suoritus pitkän matkan pommikoneiden partiolento voisi olla historiallisessa kontekstissa? Ensimmäinen pommikoneen tekemä maailmanympärilento ilmatankkauksien mahdollistamana tapahtui 1949, 73 vuotta sitten, niihin aikoihin kun Suomi maksoi vielä sotakorvauksiaan, Helsingin olympialaisetkin häämöttivät vuosien päässä ja Armi Kuuselakin oli vielä Muhoksen keskikoulussa. Yhtä kaikki, toki pommikoneet kykenivät kuljettamaan ydinasetta tuolloin aivan kuten nytkin. Itse asiassa Beringin salmen lennoilla nyt käytetyn Tu-95 -pommikoneen kehitystyö aloitettiin vain vuotta myöhemmin, 1950. Palveluskäyttöön konetyyppi astui 1957, eli 65 vuotta sitten.

Lucky Lady II, ydinaseen toisessa maailmansodassa tiputtaneen B-29 -koneen B-50 -tyyppinen jatkokehitelmä maailmanympärysmatkallaan vuonna 1949. (Wikipedia: CC)

Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan erinäisillä alustoilla toistuivat mainospuheet Venäjän hypersoonisista Kinzhal ja Zirkon -ohjuksista. Tällä hetkellä Putin suorittaa ilmaiskuja Ukrainaan iranilaisilla Shahed-136 -drooneilla joiden suorituskyky on nopeuden ja kantaman puolesta hyvin lähellä ensimmäisen maailmansodan Brequet XIV pommikoneita. Ovat Shahedit toki nopeampia kuin allekirjoittaneen entinen Hyundai Getz -mallinen urheiluauto, eli hypernopeita. Epäilisin vahvasti teknologisen ratkaisun tämän ensimmäisen maailmansodan huipputuotteita muistuttavan superaseen torjuntaan löytyvän sangen pian.

Brequet-14 pommikone, eräs ensimmäisen maailmansodan parhaista, oli myös Suomen Ilmailuvoimien käytössä 1919-1927. Huippunopeus 175km/h, toimintamatka 900km, pommikuorma jopa 300kg. (Finna CC)

Vanhojen perinnäistapojen ennallistaminen on sinänsä mielenkiintoista, onhan monella kiinnostusta vaikkapa perinnekäsitöihin, vanhojen veneiden kunnostukseen, keskiajan miekkailulajeihin tai klassiseen musiikkiin. Sinänsä toivoisin Putinin supervaltalarppauksen ennallistavan joitain rauhanomaisempia neuvostosaavutuksia. Sopisiko koiran laukaiseminen maan kiertoradalle kuten tapahtui 1957? Tai neuvostoääkärin suorittama oman umpisuolen poistaminen kuten tapahtui vuonna 1961?

Toisaalta voi pohtia että niin kauan kuin näillä menneiden saavutusten ennallistamisilla pääsee otsikoihin voi kyseessä olla pohjimmiltaan hyvinkin kustannustehokas toiminta. Todelliset sotilasteknologisetkin edistysaskeleet vaatisivat toimivaa yliopistolaitosta, ajanmukaista teollisuutta ja vähemmän korruptoitunutta hallintoa. Mutta saisivatko todelliset teknologiset edistysaskeleet vaikkapa viestintäteknologian taholla aikaiseksi superaseotsikoita? Ehkäpä eivät.

 

Putinin Venäjän kumppani Iran on näyttänyt hyvää esimerkkiä paperiprojektien markkinoinnissa. Oheisessa maalauksessa annetaan ymmärtää avaruussukkulan olevan iranilainen keksintö. Lähde @hassanvand Twitter.

+5
JukkaRaustia
Oulu

Kirjoitan blogia omaksi ilokseni, lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen syventää lukemista. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja opinto-ohjaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu