Yhdysvallat eivät ole tuomassa lisää ydinaseita Eurooppaan eikä tukialusten toiminnassa ole mitään erityistä

Ukrainan sodan herkistämin aistein on riski ylitulkita melko normaaleja sotilasoperaatioita merkittäviksi muutoksiksi, tuoreimpana usein mielenkiintoisesti kirjoittavan Ari Pesosen bloggaus “Yhdysvallat siirtää mittavasti tuhovoimaa ja myös ydinaseita Eurooppaan – Varautuminen Venäjän ydinaseiden käyttöön on olemassa”. Kirjoituksessa arveltiin USA:n tuovan lisää ydinaseita Eurooppaan lentotukialuksillaan ja pohdittiin merellisen toiminnan poikkeavuutta. Kontrapunkti lyhyesti: Ei erityisen mittavasti, ei siirrä ydinaseita. Varautuminen Venäjän ydinaseiden käyttöä koskien on toki olemassa ja siitä varmasti pidetään huolta.

Yhdysvallat piti ydinaseita lentotukialuksillaan 1950-luvulta lähtien vuoteen 1992. Kylmän sodan vuosina yksittäisellä lentotukialuksella saattoi olla sata ydinpommia, lisäksi merivoimien aluksilla oli myös runsaasti taktisia ydinaseita joilla pyrittiin korjaamaan silloisten aseiden epätarkkuutta. 1980-luvulla arsenaaliin ilmaantuivat myös ydinkärkiset risteilyohjukset jotka herättivät myös Suomessa runsaasti poliittista huomiota.

Kylmän sodan aikana USN:n varusti pinta-aluksiaan mm. ydinsyvyyspommein. Kuvassa ydinkoe ”Swordfish” vuodelta 1962. (USN, CC)

Täsmäaseiden kehittymisen myötä ydinsyvyyspommit, ilmatorjuntaohjusten ydinkärjet ja ydintorpedot muuttuivat vanhentuneiksi. Ydinkärkisille risteilyohjuksille (Tomahawk TLAM-N) ei nähty enää tarvetta muun ydinarsenaalin ollessa aivan riittävä. Ydinaseiden turvallisuusjärjestelyt olivat raskaat ja onnettomuusriski oli olemassa. Ydinaseet laivoilla aiheuttivat myös diplomaattisia pulmia laivastovierailuilla. Presidentti Bush poisti ohjussukellusveneitä lukuun ottamatta ydinaseet laivaston aluksilta 1992 ja valmius ydinaseiden kuormaamiseen purettiin 1994. 

Entäpä tukialusten toiminta Euroopan vesillä? Yhdysvallat on pitänyt lentotukialusosastoja vakituisesti Välimerellä vuodesta 1946. Atlantin laivastossa taas tukialusosastoja on ollut niin kauan kuin maalla on ollut tukialuksia. Ensimmäisen kerran tukialusosastot liikkuivat laajamittaisesti Norjan lähistön merialueilla 1952 (Exercise Mainbrace). 1980-luvulla liittyen nk. Maritime Strategyyn lentotukialusosastot harjoittelivat aktiivisesti toimintaa Lofoottien suojassa.

Kylmän sodan päätyttyä 1991-2017 harjoitukset napapiirin pohjoispuolella olivat tauolla. Näyttävät harjoitukset Norjan lähistöllä palasivat ohjelmaan vuonna 2018 Trident Juncture -harjoituksen myötä. Viimeksi Norjan vesillä tukialukset harjoittelivat tammikuussa 2022 (Operation Cold Response).  On luonnollista, että Atlantin laivaston tukialusten harjoitukset keskittyvät alueella jossa niitä epätodennäköisessä sodassa todennäköisesti käytettäisiin, eli Norjan läheisille merialueille. 

Hävittäjiä yhdellä USN:n  tukialuksella on määrävahvuisena 44, eli kahdella tukialuksella yhteensä 88. Kyseessä ei ole hävittäjien määrässä merkittävästä lisäyksestä NATO:n Euroopan joukkoihin, yksin NATO:n nykyisillä ja tulevilla eurooppalaisilla jäsenmailla on noin 1600 hävittäjää. Amerikkalaistukialusten lennostot ovat sinänsä epäilemättä liikkuvia, käyttökelpoisia ja tehokkaita.

Omasta näkökulmastani on positiivista että liittolaisillamme on absoluuttinen merellinen sotilaallinen ylivoima. On sinänsä luonnollista että melko normaaliin sotilaalliseen toimintaan kiinnitetään jännitteisessä tilanteessa tavallista enemmän huomiota. Myös toiminnan deterrenssivaikutusta painotetaan viestinnässä luonnollisesti tavallista enemmän. Kuitenkin suhteuttamatta harjoitustoimintaa ajalliseen vertailuun on riski ylitulkita signaaleja.

Ai niin, ballistisia ohjuksia kantavia Yhdysvaltain ohjussukellusveneitä on liikkunut Euroopan lähistön merialueilla jo vuodesta 1962 eli kuudenkymmenen vuoden ajan. Niiden liikkeistä ei anneta mitään tietoja, mutta aseistuksena olevien Trident-ohjusten kantaman ollessa enemmän kuin 12 000 kilometriä ne voinevat olla lähellä tai kaukana. Tai kuten voisi todeta, ovatko ne Euroopan lähistön merialueilla tai eivät ei ole oikeastaan mitään merkitystä. 

Yhdysvaltain merivoimien ydinaseista tarkemmin kiinnostuneilla FAS:n bloggaus “Declassified: US Nuclear Weapons At Sea”

+2
JukkaRaustia
Oulu

Kirjoitan blogia omaksi ilokseni, lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen syventää lukemista. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja opinto-ohjaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu