Suomen erillissota-asema jatkosodassa

Olen tutkijan urallani perehtynyt syvällisesti Suomen poliittisen aseman kehittymiseen toisen maailmansodan ja erityisesti jatkosodan aikana. Tutkimustuloksiani on luettavissa useassa teoksessani (lista, ks. Wikipedia, tekijän nimellä). Tosiasiapohjainen historiankirjoitus ei pyri miellyttämään ketään, vaan lisäämään ymmärrystä menneestä todellisuudesta. Meillä Suomessa on kieltämättä erityisesti Neuvostoliiton elinaikana ollut taipumusta kallistua poliittisesti tarkoituksenmukaisiin tuloksiin.

 

Aloitin tutkijanurani vasta Neuvostoliiton hajottua. Näin minussa ei ole sellaista painiketta, jolla kukaan kykenisi puristamaan minusta toivomaansa tutkimustulosta paperille.  Olen tullut perusteellisten tutkimusteni pohjalta tulokseen, että Suomea on mahdotonta mahduttaa minkäänlaiseen liittoterminologiaan natsi-Saksan kanssa.

Meillä on tuijotettu, niin kuin tutkija Seppo Hentilä teki kommenteissaan MTV3:n uutisissa10.7.2014, asioita aivan liian ahtaasta näkökulmasta.  Hän tosin tunnusti, että "liittosopimusta ei tietenkään ollut", mutta rintamalinjojen osalta saksalaisten läsnäolo Lapissa oikeuttaisi sanomaan Suomen olleen "de facto -liittosuhteessa" natsi-Saksaan. Hentilä ei viitannut lainkaan natsi-Saksan strategiaan Pohjolassa ja sen tuottamiin tuloksiin.

 

Stalin päätyi esittämään Suomelle rauhaa maaliskuussa 1940, kun huonosti edennyt talvisota uhkasi johtaa Länsiliittoutuneiden Ranskan ja Ison-Britannian massiivisiin sotatoimiin sitä vastaan niin Pohjolassa kuin muuallakin. Kun Suomi teki 13.3. rauhan, Stalinilta riitti liittolaiselleen Hitlerille riittävästi polttoaineita ja muuta tukea, jotta tämä voisi hyökätä länteen ja Skandinaviaan. Näin tapahtui jo 6.4.1940 alkaen, kun Saksa miehitti Tanskan ja hyökkäsi Norjaan.

Ydinkysymys Skandinaviassa oli Ruotsin erinomainen malmi Kiirunan ja Jällivaaran alueilla. Natsi-Saksan sotateollisuus oli yksinkertaisesti lähes täysin siitä riippuvainen. Länsivaltojen tavoite oli ensi sijaisesti estää Saksaa saamasta malmia Ruotsista, sitten hyökätä Neuvostoliittoon ja samalla tukea Suomea.

Kun Saksa löi alkukesään 1940 mennessä lännen Norjasta, miehitti Ranskaa ja ajoi britit kotiin, Suomi joutui umpioon ja täysin riippuvaiseksi Saksasta jo keskeisissä merikuljetuksissa. Samanaikaisesti Hitler käänsi katseensa itään ja alkoi jo kesällä 1940 suunnitella operaatio Barbarossaa. Neuvostoliitto oli välirauhan aikana hyvin aggressiivinen ja halusi saattaa päätökseen Suomen-valloituksensa.

 

Hitlerin välinpitämätön asenne Suomea kohtaan muuttui politiikan muutoksen seurauksena. Hitleristä tuli vaatija. Suomen tehtävä oli valmistautua parhaalla mahdollisella tavalla uuteen sotaan – se oli ovella. Ainut maa, josta sai aseita ja elintarvikkeita, oli natsi-Saksa ja jossain määrin kovan natsipainostuksen alainen Ruotsi. Mikä olisi hinta?

Sotilaiden kontaktit keväällä 1941 eivät muokanneet Suomen kansainvälispoliittista asennetta. Saksa oli aktiivinen osapuoli. Kun Hitler hyökkäsi Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941, Neuvostoliitto aloitti samantien sotatoimet Suomea vastaan.

On huomattava monta asiaa, jotta Suomen erillistoiminta kirkastuisi. Suomi pyrki siinä tilanteessa palauttamaan alueellisen integriteettinsä ja pelastamaan kansan Stalinilta. Hitler herätti pelkoa myös, mutta vähemmän kuin Stalin.

Suomi torjui kaikki Hitlerin lähentelyt poliittisen liittosopimuksen aikaansaamiseksi. Suomi ei osallistunut yhteenkään Hitlerin johtamaan sotatoimeen kentällä, toisin kuin Saksan liittolaiset. Suomi ei suorittanut ensimmäistäkään sotatointa Leningradia vastaan. Suomi ei katkaissut Murmanskin Valkean meren rantarataa pysyvällä tavalla, vaikka Hitler vaati. Tätä kautta Yhdysvallat lähetti suunnattomat määrät sotatarvikkeita Neuvostoliitolle. Papereissa luki "not to be used against Finland". Suomen ja Yhdysvaltain välillä vallitsivat diplomaattiset suhteet. Saksa ja sen liittolaiset olivat julistaneet Yhdysvalloille sodan 7.12.1941 tapahtuneen Japani Pearl Harbouriin kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen. Yhdysvallat jatkoi perusystävällistä politiikkaa Suomea kohtaan. Tämä erotti Suomen Saksan liittolaisista mitä selkeimmällä tavalla.

Saksa halusi saada Suomen Lappiin divisioonia. Niiden ensimmäinen tehtävä oli turvata Kiirunan rautamalmin kuljetuksia Itämeren kautta Saksaan. Luulaja oli tärkeä vientisatama. Pääreitti kulki Narvikin kautta. Puna-armeija olisi edetessaan Tornionjoelle tietenkin uhannut viholliseksi muuttuneen Saksan strategisia etuja Ruotsissa. Saksalaisjoukkojen toinen tehtävä oli katkaista Muurmanskin radan kuljetukset, mutta siihen eivät Saksan voimat riittäneet Suomen kieltäydyttyä Rytin käskyllä osallistumasta operaatioihin jo lokakuussa 1941. Koko Pohjola sitoi yli puoli miljoonaan saksalaista sotilasta, jotka turvasivat ennen kaikkea rautamalmin saatavuutta.

Pelkistettynä Suomen asemasodan poteroihin juuttunut rintama Suomenlahdelta Jäämerelle sitoi keskimäärin 26 neuvostodivisioonaa. Siinä kaikki, mitä Saksa Suomelta sai.

Liittoutuneet Roosevelt, Churchill ja Stalin hyväksyivät Teheranin huippukokouksessa 1.12.1943 Suomen erillisaseman ja päättivät neuvotteluteitse saada Suomen sodasta. Aloitteen teki Roosevelt, joka toivoi Stalinilta Viipurin jättämistä Suomelle. Stalin vaati talvisodan rajaa. Saksa ja sen liittolaiset saivat yhden mahdollisuuden antautua ja tulla miehitetyiksi. Osana poliittista erillisrauhaan tähdännyttä prosessia Paasikivi vieraili hallituksen toimeksiannosta Tukholmassa helmikuussa 1944 ja Moskovassa maaliskuussa 1944 tapaamassa venäläisiä. Kun Stalin ei ollut valmis edes kompromissiin Karjalasta, rauha ei syntynyt. Tästä syystä sota jatkui tantereeella kesällä 1944.

On jotenkin kornia, että monet suomalaiset tutkijat eivät näe Suomen kansan ahdinkoa ja totaalisen tuhoutumisen uhkaa Stalinin toimesta. Kansainvälisessä kirjallisuudessa tämä asia alkaa jo olla kirkastunut. 

Pian näkyi, että Saksa oli häviämässä. Yhdysvaltojen tulo sotaan 7.12.1941 nosti liittoutuneiden voimapotentiaalin niin korkeaksi, ettei Saksa mitenkään kestäisi loputtomiin vastustajan ylivoimaa. Taistelu Karjalasta päättyi ikävästi, se meni jälleen. Mutta Suomen kansa pelastui miehitykseltä. Sen vuoksi kannatti käyttää natsi-Saksaa hyväksi, mutta poliittisesti pitää se kaukana tikun päässä.

 

Jukka Seppinen

valt.tri, tutkija

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu