Churchill: ”Integrate but without us”. Seurasiko siitä vuonna 2020 Lontoolle Pyrrhoksen voitto?

En ole valvonut koko yötä yksiäkään vaaleja maailmalla. Paitsi brexit-kansanäänestyksen valvojaisia kesäkuussa 2016. Vasta aamun tunteina selvisi, että brexit-kanta voitti. Remain johti lähes loppuun asti.

Mitä kaikkea tästä lisäksi seuraa, on vielä avointa. Lähteekö Skotlanti omille teilleen? Liittyykö Pohjois-Irlanti Irlannin tasavaltaan? Palaako iso osa maasta näitä reittejä pitkin EU:n helmaan pikemmin kuin arvaammekaan? Jääkö Englanti lopulta yksin soittelemaan nyt virittämäänsä voitonlaulua?

Poliittista teatteria kesti siis yli kolme ja puoli vuotta. Lopputulema eron osalta siis on ERO, kansanäänestyksen mukaisesti, mutta ilman sopimusta sen jälkeisestä elämästä. Puntit Isossa-Britanniassa ovat eron ja jäämisen osalta lähes tasoissa. Ero jakaa edelleen kansaa syvästi. Nyt esitän katsauksen historiaan.

 

+                                                                 +                                                        +

 

Kun Euroopan integraatio sai vauhtia toisen maailmansodan jälkeen, perusajatus oli tuhoisista suursodista kummunnut ajatus: ei koskaan enää sotaa. Aatteellinen ja sisällöllinen veto oli ranskalaista, Jean Monnet ja Robert Schuman suurina niminä kärjessä. Integraation pohjavire edelleen tänään on tukea rauhanomaista kehitystä jälleen levottomaksi äityneessä maailmantilanteessa. Tämä EU:n perustehtävä ei näytä saaneen koko Britannian julkisessa eroprosessissa juurikaan sijaa, perustelujen muutenkin oltua niin ja näin.

Iso-Britannia jättäytyi Winston Churchillin ”Britannian imperiumi ensin”- säätelijän mukaisesti pois Rooman sopimukseen (1957) johtaneista ylikansallisuuteen viitanneista vaiheista. Siksi siitä ei tullut siten jäsentä EEC:hen, joka aloitti toimintansa 1.1.1958.

Kuitenkin Iso-Britannia kehitti omia monenkeskisiä hallitusten välisiä suunnitelmiaan. Painopiste oli vuonna 1958  Marshall-avun tultua jaetuksi jakamiseen aiemmin keskittyneessä Pariisissa toimineessa OEEC-järjestössä. Sen työsisällön uudelleen rakentaminen oli ajankohtainen tehtävä. Iso-Britannia pyrki saamaan siitä aikaan kilpailijan EEC:lle, ehkäpä taka-ajatuksena jopa sen syrjäyttämisessä. Iso-Britannia ja skandinaviset maat muodostivat näissä vaiheissa jopa eräänlaisen yhteistyöryhmän, joka tunnettiin ”Uniscanin” nimellä.

Iso-Britannia oli saanut vahvasta Ruotsista aktiivisen kumppanin tähän politiikkaan. Uusi toimintamalli olisi laaja-alainen hallitusten välinen taloudellinen yhteistyömalli. Suomi ei kuulunut alkujaan tähän joukkoon.

Presidentti Kekkonen oli kuitenkin taustalla availemassa ovia Suomelle OEEC-järjestöön elokuun loppuun asti 1958. Siksi Suomi vapautti syyskuussa 1957 ulkomaankauppansa 80 %:sesti kertaheitolla ja vauhditti vientiä 39 %:n devalvaatiolla. OEEC-järjestön uusien tehtävien keskiössä oli kaupan esteiden purkaminen.

Ilman kaupan vapauttamista Suomella ei olisi ollut sinne mitään asiaa.  Suomen säännellyn ulkomaankaupan rakenne keikahti vapauduttuaan yhden talvikauden 1957/58 aikana itäpainotteisesta länsipainotteiseksi. Suomi saikin alkuvuodesta 1958 jo epävirallisesti vihreätä valoa jäseneksi. Suomi oli Kekkosen johdolla liikahtamassa reippaasti nopealla aikataululla länteen.

Näistä eväistä syntyi eduskuntavaalien 1958 jälkeen loppukesästä ns. yöpakkaskriisi Neuvostoliiton kanssa, joka ryhtyi raskaalla kädellä patoamaan Kekkosen länsisuuntausta saadakseen Suomen takaisin ja entistä tiukemmin etupiiriinsä. Sen ensimmäinen vaikutus Kekkosen politiikassa oli irtaantuminen pyrkimyksestä OEEC-jäsenyyteen.

Ranska eli valtaan palannut kenraali Charles de Gaulle ampui koko Ison-Britannian ajaman hankkeen OEEC:ssä kuitenkin romuksi jo vuoden 1958 lopulla.

 

Julkisuudessa HS:ää ja YLE:ä myöten on täysin unohduksiin jäänyt Ison-Britannian johtopäätös: oli perustettava hallitusten välinen vapaakauppa-alue European Free Trade Association (EFTA). Lontoo sai kärkikumppaninsa Ruotsin lisäksi viisi muuta maata, joita kutsuttiin ulkokehän eli Outer Seven-valtioiksi. Ne olivat edellä mainittujen lisäksi Tanska, Norja, Irlanti, Sveitsi ja Portugali. Suomi sai vihiä asiasta, mutta oli aluksi ulkopuolinen myös ulkokehästä. Presidentti Kekkonen kuitenkin oivalsi EFTAn Suomelle antamien mahdollisuuksien vaatineen rohkeata ja historiallista lähtöä tutkimaan mahdollisuuksia päästä mukaan. Uhkana oli jäädä tullimuurien taakse – ja entistä enemmän Neuvostoliiton armoille.

EFTA-sopimus syntyi em. maiden kesken vuonna 1960. Suomi pääsi erityisesti Ruotsin vedolla ja presidentti Kekkosen taitavan luovimisen ansiosta mukaan erityissopimuksella, ns. FINNEFTA-sopimuksella keväällä 1961. Se ratkaisi Suomen talouden pysymisen länsimaisena. Se ratkaisi myös poliittisen pohjan päästä Euroopan unioniin jo vuonna 1995. Suomen länsikauppa vahvistui pitkin 1960-lukua kaiken aikaa ns. itäkaupan supistuessa vastaavasti jopa lähelle 10 %:n osuutta, oltuaan vuoden 1957 aikana parhaimmillaan jo yli 30%:n tasolla ja nousussa.

Isolle-Britannialle EFTA oli lähtökohdaltaan vain väliaikaiseksi tarkoitettu ratkaisu. Se arvioi jo 1960-luvun alussa strategisten etujensa vaativan täyttä jäsenyyttä EEC:ssä. Ranskan ja Ison-Britannian suhteet kriisiytyivät. Kuitenkin heti de Gaullen luovuttua vuonna 1969 vallasta, seuraava presidentti eli Georges Pompidou avasi neuvottelut. Iso-Britannia pääsi EC-jäseneksi 1.1.1973.

Käytännössä presidentti Kekkonen hoiti jälleen tilanteen ja uhkaavat tullimuurit pois kokeneesti ja maksimaalisesti huolimatta Neuvostoliiton tiukentuneesta ideologisesta, suorastaan vallankumouksellisesta otteesta. Suomessa oli myös herännyt merkittävää erityisesti vasemmistolaista, mutta myös Keskustapuolueen Ahti Karjalaisen johtaman k-linjan piirissä ilmennyttä länsi- ja EC-vihaa, mikä pyrki kaatamaan Suomen tullisopimuksen EEC:n kanssa Neuvostoliiton iloksi. Suomi eli vaarojen vuosikymmentä.

Sopimusneuvottelut alkoivat heti 1970-luvun alussa, mutta valmiin tekstin täytäntöönpano venyi erityisesti Suomen sisäisen vasemmisto – ja muiden neuvostohenkisten voimien vastustuksen vuoksi.

Iso-Britannia antoi ymmärtää liittymisensä Euroopan integraatioon olleen pysyväislaatuisen. Toisin kävi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu