Entä jos presidentti ei olisi myöntänyt pääministeri Antti Rinteelle eroa…?

Sekavan näköinen, mutta sisällöltään suoraviivainen, joskin arvoton pelinäytelmä nähtiin, kun pääministeri Antti Rinne pyysi äkkieron Isänmaan palveluksesta hallitusmiehenä, kun joku muu kuin Eduskunnan Suuri Sali inahti vastahankaan,

Perustuslaillinen nimittäjäinstituutio nimeltä Tasavallan Presidentti myönsi eron suoralta kädeltä. Missään ei määrätä, että ero pitää aina ja heti myöntää. Presidentillä on harkintavaltaa muutoin paitsi Eduskunnan antaman epäluottamuslauseen jälkihoidossa. Suomen nykyinen perustuslaki on kirjoitettu kuitenkin parlamentarismi edellä.

Me lakimiehet puhumme paljon ”lainsäätäjästä”. Missä tämä etu- ja sukunimetön isoin päällikkö luuraa?

Jossain ministeriössä? Absolut inte. Täytyy sen olla Eduskuntatalossa. Oikein. Löytyykö lainsäätäjä yksittäisen kansanedustajan päästä? Absolut inte. Entä Kepun ryhmähuoneesta? Ei todellakaan, eikä myöskään demarien, eikä kokoomuksen, eikä ruotsalaisten, eikä persujen, eikä Hjalliksen eikä…

Siis, missä ihmeessä? Ehkä lainsäätäjä piilottelee suuren istuntosalin katon rajassa. Nyt alkaa polttaa.

—————————————————————–

Olen tulostanut Suomen perustuslain (11.6.1999/731) koko tekstin pysyvästi työpöydälleni. Sille paperille ei ryppyillä tässä maassa. En kurkistele sitä pelkästään tarpeen vaatiessa. Aikamme vaatii perustuslain tarkkaa noudattamista. Lakimiehiä tarvitaan.

Lainsäätäjä löytyy vain Eduskunnan suuresta salista. Siellä luuraa kansanvalta. Perustuslaki säätää (2 §): ”Valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”. Valtiosääntöoikeus kuului oikeustieteellisen tiedekunnan opinnoissa lempiaineisiini rikosoikeuden ohella. Professorini oli maineikas Paavo Kastari, tuo Kekkosen kaveri. Muistan hyvin elävästi Kastarin tiukan suullisen tentin, jonka hän piti kotonaan Kaivopuistossa. Hänen, kuten myös rikosoikeuden professorini Inkeri Anttilan opetukset ovat syöpyneet selkäytimeeni, mitä eletty elämä on kokemuksin ja jatko-opinnoin vain vahvistanut.

Suomen Perustuslain 2 §:n mukaan valtiovalta ei kuulu Kepun eduskuntaryhmälle. On Perustuslain vastainen ajatus, että Kepun eduskuntaryhmän marina olisi yhtä kuin Eduskunnan epäluottamuslause pääministerille valtioneuvostossa, jossa Kepu on edustettuna. Jos Kepun ryhmä ilmoittaa pääministerille, että pääministeri ei nauti sen luottamusta, niin so what? Se ei ole Perustuslain mukainen eroperuste. Pääministeri Rinteen olisi pitänyt mittauttaa luottamuksensa kansanvallan edustajassa Eduskunnassa, johon oli mahdollisuus eron myöntämistä seuranneena päivänä.

Pääministeri Koivisto (sd) ei eronnut keväällä 1981, kun hän nautti Eduskunnan luottamusta. Hallitus sitä nauttii, ellei Eduskunnan suuri sali äänestä toisin. Siis on Koivistossa jotain hyvääkin, kun hän ei eronnut perustuslaittomasta marinasta. Antti Rinteen kilpeen kyllä tuli lommo.

Presidentin valtaoikeuksiin kyllä  kuuluu (58 §) mm. ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta eron myöntäminen valtioneuvostolle tai sen jäsenelle. Presidentille yhden eduskuntaryhmän epäluottamussuhde pää- tai muuhun ministeriin ei sen sijaan ole pakollinen erottamisperuste, sillä vain Eduskunnan täysistunnossa ilmaisema epäluottamus merkitsee sitä. Sen osalta presidentillä ei ole harkintavaltaa. Kyllä presidentti voi olla eri mieltä asioista. Jos erimielisyys koskee Eduskunnan tahtoa lainsäätäjänä eli siis hyväksyttyä lakia, siinä väännössä presidentti kärsii viime kädessä tappion.

Rinne siis nautti Eduskunnan luottamusta eronsa päivänä. Hänellä olisi ollut oikea tuhannen taalan paikka luottamuksen mittaamiseen eroa seuranneena päivänä, mikäli hän olisi vastannut Kokoomuksen välikysymykseen, niin kuin olisi pitänyt parlamentarismin nimessä. Hallitus on velvollinen vastaamaan välikysymykseen. Perustuslaki 29 § säätää lisäksi: ”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattaman oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset”.

 

Kun pääministeri Rinne laisti vastaamisen parlamentarismin oleellisen osa-alueen eli opposition välikysymykseen ja pyysi siinä tilanteessa pikaeroa, on tapahtunut vähintään Perustuslain hengen vastainen toimi. On oleellista, että pääministeri vaihtuu Eduskunnan suuren salin kautta. Nyt vaan valta pomppimalla siellä sun täällä hakeutui Kepun peili-ihmisten kautta uusiin käsiin päätyäkseen SDP:n valitseman uuden pääministerin hallintaan.

Saattaa olla, että hallituksen kokoonpano olisi muuttunut, jos epäluottamus oli ollut äänestyksen tulos suuressa salissa. Entä sitten? Vallanvaihto on tyypillinen länsimaiseen parlamentarismiin kuuluva laillinen poliittinen tapahtuma. Puhemies Matti Vanhanen puolestaan kertoi julkisuudessa, että ”kynnys Eduskunnan hajottamiseen ja uusiin vaaleihin on erittäin korkealla”. Näin tietysti täytyy sanoa, kun alla polttelee oman puolueen kannatusromahdus. Se taasen ei ole Perustuslain mekanismia säätelevä asia.

Eroaminen juuri ennen luottamusäänestystä on vastuun pakoilua. Eikä presidentin olisi ollut pakko myöntää eroa, vaan laskea hallitus vastaamaan välikysymykseen seuraavana päivänä. Koko vallanvaihto haisee siten palatsivallankumoukselta henkilötasolla. Tämä on paha särö uuden hallituksen poliittisessa historiassa. Kepu ja SDP pelasivat härskin pelin vastoin Perustuslain henkeä. Sanna Marinin asema ei ole lähtökohdaltaan puhdasverisen parlamentarismin ja oikeusvaltion aikaansaannos, niin kuin pitäisi olla.

Jos olisin saanut päättää, olisin luultavasti todennut, että hallituksen on Eduskunnassa vireillä olevaan välikysymykseen ensin vastattava. Ajallinen ja toiminnallinen lähiyhteys tarkoitti Eduskunnan toimivallan ensi sijaisuutta siinä asiassa.

YLE on aloittanut tapahtuneen peittelyn ja vääristelyn. YLE:n Ykkösaamun toimittaja väitti Sanna Marinin haastattelussa 21.12.2019 edellisen hallituksen ”menettäneen eduskunnan luottamuksen” (kohta 21 min 28–31 sek.) Rinteen hallitus ei ollut menettänyt Eduskunnan luottamusta ja siksi vallanvaihdos haisee. YLE toimii veronmaksajien rahoilla ja sen velvollisuus on toimia totuudenmukaisesti ja tasapuolisesti.  Siksi julkaisen tämän blogin näin Tapaninpäivänä, vaikka ajattelin lomailla ensi vuoden ensimmäiseen päivään saakka.

 

Sattuneesta syystä ja valitettavasti minun on ajoittain toistettava jälkikirjoitusta kirjoittajasta, kunnes asiat näyttäytyvät totuudenmukaisesti julkisuudessa:

Kirjoittajassa yhdistyy oikeusoppinut, historioitsija ja pitkän linjan ulkopoliittinen kokemus diplomaattina. Kun poliittisessa historiassa ja ajankohtaisessa toiminnassa havaitsen oikeusvaltioperiaatteen loukkauksia, huomautan niistä. Oikeusvaltio-käsite on kuultu jo uudenkin pääministerin Sanna Marinin suusta. Kun ns. suomettumisen aikana Neuvostoliiton Suomessa laittomasti toiminut vakoiluelin KGB tunkeutui asioihin niin YLEssä kuin aina presidentti Mauno Koiviston iholle ja instituutioksi kutsuttuna hänen kansliansa kesto-osaseksi, huomautettavaa on todella paljon.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu