EU ja Turkki

Turkin suhde Eurooppaan, EU:hun ja turvallisuuspolitiikkaan on ollut pitkään ammattiasioitteni joukossa pohdinnan alaisena. Olen alun pitäen suhtautunut pidättyvästi ajatukseen Turkin EU-jäsenyydestä.

Aihe on pitkään ollut työlistoillani jo siitä syystä, että palvelin vuodet 1973–1974 Sofiassa suurlähetystössämme kakkosmiehenä. Esimieheni oli suurlähettiläs Soini Palasto, jonka kanssa erinomainen yhteistyö alkoi jo vuonna 1970. Neuvottelimme hänen kanssaan kahdestaan (ranskaksi, tietenkin) Suomen ja Ranskan välisen kulttuurisopimuksen heinäkuussa 1970. Ulkoministeri Maurice Schumann allekirjoitti sen yhdessä Suomen ulkoministeri Väinö Leskisen kanssa syyskuussa samana vuonna.

Sofian aikanani Balkan tuli tutuksi, Bulgaria eritoten. Kuten jo varmaan tiedetään, historia on kiinnostanut minua kaikkina aikoinani kaikkialla. Bulgaria oli silloin kommunistinen valtio, mikä antoi mahdollisuuden nähdä sitä ”ihteänsä” käytännössä, tosin diplomaattipassin suojista.

————-

Ottomaanit ovat pyrkineet ankarasti Eurooppaan. He valloittivat Bulgarian jo 1300-luvun lopussa. Siitä tuli Ottomaanivaltakunnan ensimmäinen Euroopan jalansija. Siitä alkanut ”ikeen aika” kesti aina vuoteen 1878 saakka. Hengissä säilyminen kansallisesti noin monta vuosisataa on osoitus bulgaarien ilmiömäisestä sitkeydestä. Kommunismia sen sijaan kesti ”vain” nelisenkymmentä vuotta, mutta sekin oli enemmän kuin tarpeeksi. Nykyään Bulgaria on tukevasti Euroopassa EU:ssa ja Natossa. Näin Bulgaria on purjehtinut Suomen ohi kansallisessa turvallisuusasiassa.

Ottomaanien tavoitteena oli tunkeutua Balkanin kautta Eurooppaan. Kiinnostus Eurooppaa kohtaan on ollut hyvin suurta, mutta se oli yksipuolista. Ottomaanit olivat julmia valloittajia. Bulgaarit sen tietävät. Vahva luostarilaitos säilytti hävityksestä huolimatta kansallisen itsetunnon kaikki nuo vuosisadat, mutta myös kommunismin aikana.

—————-

Mielenkiintoista oli havaita konkreettisten tulostenkin valossa, että Bulgaria ei torjunut 1970-luvulla Suomen puolueettomuuspoliittista tavoitetta. Hoidin helmikuussa 1975 varaulkoministeri Ljuben Petrovin virallisen vierailun heti saavuttuani UM:n poliittisen osaston sosialistisen maiden johtavaksi virkamieheksi. Keskeinen tehtäväni oli presidentti Kekkosen tuella puolustaa Suomen puolueetonta statusta. Isäntä Petrovin vierailulla oli UM:n valtiosihteeri Matti Tuovinen. Hänen kanssaan hyvin alkanut yhteistyö jatkui erinomaisena aina vuoteen 1985 saakka, jolloin hän harmikseni siirtyi eläkkeelle. Kauhukammari sai valtaa Suomen UM:ssä.

Suomen ja Bulgaria yhteiskommunikeaan tuli helposti Suomen ulkopolitiikan luonnehdinta puolueettomuuspolitiikaksi aikana, jolloin Neuvostoliitto yritti tehdä Suomesta kommunistista maata ja torjua julmasti Suomen oman pyrkimyksen elää puolueettomana maana omillaan. Tästä alkoi konkreettinen suora vastuuroolini UM:n poliittisen osaston puolueettomuustaistelussa NKP/KGB:tä vastaan. Se oli yksinäistä, koska Suomen puolueet olivat jo kanveesissa ja KGB:n kontrolloimia.

—————–

Suomalaiset sotilaat osallistuivat sotaan Turkkia vastaan osana tsaarin armeijaa Bulgarian vapauttamiseksi turkkilaisten ikeestä. Siitä on muistona muistomerkit Gornyi Dubnjakin taistelusta syksyllä 1877 paikkakunnalla sekä Kaartin kasarmin pihalla Helsingissä. Suomalaiset tuntevat hyvin edelleen laulun sanat ”Kauan on kärsitty vilua ja nälkää Balkanin vuorilla taistellessa…”. Olen osallistunut seppeleen laskuun Helsingissä.

——————–

Nyt Turkkia. Vastustan Turkin EU-jäsenyyttä. Asiaa hoiti aikanaan komissaari Olli Rehn. Hän teki virheellistä politiikkaa väärien premissien pohjalta.

Turkki on erittäin tärkeä maa koko Euroopalle. Sen sijainti on geostrategisesti mitä tärkein monille tahoille, ei vähiten Euroopalle ja Natolle. Sotilasliiton sisäisiä rajanaapureita on alueella muitakin, nimittäin Kreikka.

Turkki on liian iso EU:hun. Natolle Turkin väkiluku voi olla etu, mutta EU:lle se on liian suuri jo yhteiskunnallisen rakenteensa vuoksi. Euroopassa ei ole muslimivaltioita. Riskit, että Turkki ei halua noudattaa EU:n perusarvovalikoimaa, ovat suuria. Turkki voi olla eurooppalainen vain hitusen verran Istanbulin seuduilla.

Turkki on pakolaiskysymyksissä erittäin tärkeä maa EU:lle Lähi-Idän surkeiden turvallisuuspoliittisten tilanteiden vuoksi. Vaikka tilanne selkiytyisi, valmiutta on ylläpidettävä. Turkki voi olla yksinkin aggressiivisen sotilaallisesti aktiivinen, noin lähtökohtaisesti. Sen on nykyinen valta osoittanut.

Maantieteelle emme voi mitään, on historian fakta. Ei sen lausumiseen tarvita erityistä viisautta. Siksi intressien yhteensovittaminen vaatii diplomaattista kykyä.

En halua Turkille askelmerkkejä Euroopan unionin jäsenyyteen, sen sijaan yhteistyön vahvistamista kylläkin.

Paras ratkaisu on kestävä, ei liikkuva. Sitä voisi kutsua EU:n ja Turkin partnerikehykseksi lukuisten yhteismitallisten intressien pohjalta.

+5

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu