Euroopan puolustuspolitiikka; minkälainen?

Eurooppalainen puolustuspilari odottaa muokkaajaansa. Tällaiseen johtopäätökseen päätyy helposti, kun eurooppalaista yhteistyötä puolustuksen alalla tarkastelee konkretian tasolla. Kun brexit alkaa pian olla totisinta totta, vanhan 28/EU:n suurin sotilasmahti Iso-Britannia liittyy kuitenkin edelleen monitahoisesti Euroopan puolustukseen, mutta pääsääntöisesti koetellun Naton kautta.

Brittien EU-jäsenyys ei laittanut unionin (Euroopan) omaa puolustusta rakenteille, vaikka yhteiseloa kesti 47 vuotta. Entä nyt?

Ajatus Euroopan omasta armeijasta on toistuvasti tyrmätty vuoden 1953 jälkeen yhtä tehokkaasti kuin Ranskan parlamentti sen silloin teki. Silloin armeija oli olemassa paperilla pantavaksi täytäntöön, vaikka Nato oli jo toiminut nelisen vuotta. Ranskalla oli monta sormea pelissä, myös oman Nato-suhteensa heikentämisessä, mikä toki on jo korjautunut. Kokemukset natsi-Saksasta miehityksineen ja siitä kummunnut Saksan pelko ohjasivat pitkään Ranskan turvallisuuspolitiikkaa, vaikka poliittiset suhteet normalisoituivat.

Kun Yhdysvaltain presidentti/valittu/vahvistettu Joe Biden astuu tammikuussa 2021 virkaansa, on Bidenin sanoin aika ”kääntää sivua” ja katsoa ennakkoluulottomasti myös puolustuksen osalta tulevaisuuteen. Saksa on yksi meistä eurooppalaisista, vaikka onkin kookas.

Euroopan integraatio syvenee vääjäämättömästi. Maailmalla liikkuu niin suuria voimia, joiden antamaan haasteeseen on vaikea vastata muutoin kuin kattavalla eurooppalaisella konseptilla. Uskon Atlanttisen suhteen tervehtymiseen Bidenin kaudella, mutta katseen täytyy olla kauempana. Entä jos joku tumppi lähivuosikymmeninä yllättää uudestaan? Yhdysvalloissa presidentinvaalit ovat joka neljäs vuosi, mikä on ohikiitävä hetki kansakuntien historiassa. Euroopan täytyy olla valmis tulevaisuudessa kestämään jonkinlaisen uustumpin paremmin kuin tämän oikean Donald Trumpin pian päättyvän nelivuotiskauden.,

Lähden siitä, että integroituvan Euroopan poliittiset ja sotilassuhteet koetellusti vahvojen demokraattisten instituutioiden Yhdysvaltojen kanssa pysyvät lujina ja kestävinä tulevaisuudessa. Eurooppalaisten instituutioiden tulee pysyä samalla korkealla tasolla kaikissa EU:n jäsenmaissa.

Yhdysvallat on ylivoimainen sotilasmahti, mutta eurooppalaisten EU-Nato-maiden puolustusbudjettien kasvattaminen on alkanut. EU tarvitsee omia muskeleita jatkuvasti levottomammaksi äityvässä maailmassa, jossa on useita voimapesäkkeitä, kuten esimerkiksi Kiina ja Venäjä, joiden kanssa asioiminen helpottuu riittävän omaehtoisen voimaselkänojan vallitessa.

Saksa on silminnähden useiden lähteiden mukaan irtaantumassa siiliasemistaan vastaamaan potentiaaliaan panostaa yhteiseen eurooppalaiseen puolustukseen. Reipasta budjettivarojen nousua on odotettavissa.

Julkisten tietojen mukaan Saksan puolustusbudjetti nousee jo vajaaseen 50 miljardiin euroon. EU:n ainoaksi ydinasevallaksi jäävä Ranska etenee 40 miljardin euron voimalla. Ranskalais-saksalaisia yhteishankkeita on luvassa, kuten tuore hanke tarkasti tasapainotetun tulevaisuuden panssarivaunun kehittämiseksi osoittaa.

Puolustuksen rakentaminen on tunnetusti hidasta puuhaa. Suomen on tarkkaan seurattava tilanteita, mutta tehtävä myös aloitteita.

Ruotsin uudet ilmeet Nato-optiosta on pantu tarkasti merkille. Nato ja Ruotsi ei ole mikään uusi sanapari. Puolustusyhteistyö Suomi-Ruotsi on hyvä ja tärkeä asia, mutta voisiko EU-konteksti olla kokonaisuuden ratkaisu?  EU ei suosi erillisiä liittoja sisällään, ei myöskään Nato. Vai pitäisikö käynnistää virallisesti yhteishanke ”Suomi ja Ruotsi yhtä jalkaa Natoon”? Sitten olisimme mukana täysivaltaisesti vaikuttamassa, miten Euroopan oma puolustus voisi muotoutua.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu