Krimin niemimaa ja ratkaisumallit

 

Seitsemäs vuosi on meneillään siitä, kun Venäjä valtasi Sotshin olympialaisten katveessa laukaustakaan ampumatta Krimin niemimaan haltuunsa Ukrainalta, jolle se on kuulunut Hrushtshevin ajoista 1950-luvulta.

Olen ollut hyvin tietoinen jo kauan Neuvostoliiton/Venäjän sotilaallisesta kiinnostuksesta tuota niemimaata kohtaan, joka maantieteellisesti tukeutuu Mustaanmereen kuin alustaksi merialueen kontrolloimiseksi. Voi lähteä siitä, että Venäjän kiinnostus on yhä ensisijaisesti sotilaallista luonteeltaan.

Miten tämän asian voi sijoittaa historiaan? Löytyisi sieltä apua? En halua sotaa Krimin vuoksi. Kukapa sellaista haluaisi. Miten saada Venäjä kutkuttelemalla ulos Krimiltä? Ei onnistu.

Krimin sota ulottui myös Suomemme rannoille. Suomi oli Venäjään kuuluvana suuriruhtinaanmaana Ranskalle ja Isolle-Britannialle vihollismaan asemassa ja sodassa niitä vastaan Krimillä, josta on sodittu paljon ja verisesti. Vuosina 1853–1856 siellä käytiin iso sota, jota on kutsuttu Krimin sodaksi. Venäjän pyrky etelään Välimerelle oli yksi merkittävä motiivi tuolloin. Iso-Britannia ja Ranska vastustivat sellaista kehitystä. Sota päättyi Ranskan ja Ison-Britannian voittoon niiden vallattua vahvasti linnoitetun Venäjälle erittäin tärkeän Sevastopolin laivastotukikohdan.

Sota päättyi Pariisin rauhaan 30.3.1856. Sopimus palautti Sevastopolin Venäjälle sen tekemiä myönnytyksiä vastaan Osmannien valtakunnalle. Mustameri ja Ahvenanmaa demilitarisoitiin. Venäjän tie Välimerelle tukkeutui.

Ranska ja Iso-Britannia räjäyttivät Bomarsundiin linnoituksen taivaan tuuliin. Modernit höyrysotalaivat yllättivät puolustajat. Liittoutuneet pommittivat useita viholliskohteita Suomen rannikolla Kokkolasta Kymiin (Kotkaan).

Kun rautatie tuli Suomeen 1860-luvulla, Suomeen ei rakennettu rantaratoja, vaan sisämaan pääreiteiltä pistoraiteita rannikkokaupunkeihin. Oolannin sota vaikuttaa yhä Suomen rautatieinfraan. Venäjän intressi oli hyvin pitkälti sotilaallinen Suomessa 1800-luvulla. Siksi Suomi sai kehittyä sisäisesti länsimaiseen suuntaan.

Oli paljon sotia Venäjän eri puolilla Suomi mukana, kuten Turkkia vastaan. Sitten Suomi itsenäistyi länsimaana. Toisessa maailmansodassa Krimistä taisteltiin jälleen ankarasti. Hitlerin Saksa valtasi sen 4.7.1942, mutta joutui sieltä perääntymään 12.5.1944. Puna-armeija valtasi Neuvostoliitolle hyvin tärkeän Sevastopolin takaisin jo 9.5.1944. Venäjän so. Neuvostoliiton pääakseli kulki tuolloin itä-länsi-akselilla kohti Berliiniä, joten Välimeri oli katveessa vaan ei unohduksissa. Yritystä oli mm. Kreikassa.

Uusi yritys kohti Välimerta tapahtui NKP:n pääsihteerin Leonid Brezhnevin kaudella ja käskystä. Puna-armeija hyökkäsi 31.12.1979 etelää kohden Afganistaniin tavoitteena jopa Persianlahden öljyreittien kontrollointi. Suomi jäi tällä kertaa katveeseen ja sai Brezhneviltä 17.5.1977 puolueettomuustunnustuksen länsimaana. Poliittis-sotilaallinen paine siirtyi läntisestä Euroopasta etelään.

Välimeri-tavoite jäi kauas toteutumisesta. Puna-armeija juuttui surkeasti vuorille. Vasta 1985 valtaan  noussut Mihail Gorbatshov sai vedettyä armeijansa kotiin. Yhdysvallat kuitenkin heräsi asiaan.

Kun Hrushtshev siirsi Krimin 1955 Ukrainan neuvosto-osavaltioon, hän kylvi uuden kriisin siemenen. Neuvostoliitto hajosi 1991. Ukraina Krimeineen itsenäistyi. Ukraina luovutti alueellaan olleet neuvostoydinaseet Venäjälle.

Kun Venäjä sai presidentiksi KGB-mies Vladimir Putinin, Krimin valtaaminen lienee jo ollut piirustuslaudalla. Houkutin oli Lähi-Itä ja Välimeri. Josko nyt onnistuisi? Lähi-Idän sekava tila antoi pelitilaa. Kun Yhdysvallat vetäytyi, syntyi valtatyhjiötä, joka täyttyi Putinilla. Venäjä näyttää nyt vallanneen varsin pysyvällä tavalla asemia itäisellä Välimerellä ja Lähi-Idässä.

Nyt Krim on elintärkeä Venäjän etenemisen ylläpitämiseksi. Etenemisen voi katkaista Yhdysvaltojen ja Lännen paluu Lähi-Itään ja itäiselle Välimerelle. Silti Venäjän pelitilan supistaminen alueella on erittäin vaikeata. Tilanne jumittaa Krimin kohtaloa, joka Venäjän valtaamana on vaikeasti, jos ollenkaan palautettavissa Ukrainalle, jolla se Venäjän sotilasoperatiivisesta näkökulmasta on ollut pikemmin lainassa reilut kaksikymmentä vuotta. Kreml kun hallitsi Krimiä suvereenisesti neuvostoaikana.

Millä hinnalla umpisolmu aukeaisi? Ei ole mielekästä kehittää jäädytettyä olotilaa ja ruutitynnyriä vuosisadoiksi. Venäjällä on toki vaihtorahaa. Se voisi olla esim. Ukrainan lännettymisen sietäminen EU-maaksi ja sodan lopettaminen Itä-Ukrainassa sekä eräiden rajamyönnytysten tekeminen eräille naapureille. En yksilöi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu