Krimin niemimaa ja ratkaisumallit
Seitsemäs vuosi on meneillään siitä, kun Venäjä valtasi Sotshin olympialaisten katveessa laukaustakaan ampumatta Krimin niemimaan haltuunsa Ukrainalta, jolle se on kuulunut Hrushtshevin ajoista 1950-luvulta.
Olen ollut hyvin tietoinen jo kauan Neuvostoliiton/Venäjän sotilaallisesta kiinnostuksesta tuota niemimaata kohtaan, joka maantieteellisesti tukeutuu Mustaanmereen kuin alustaksi merialueen kontrolloimiseksi. Voi lähteä siitä, että Venäjän kiinnostus on yhä ensisijaisesti sotilaallista luonteeltaan.
Miten tämän asian voi sijoittaa historiaan? Löytyisi sieltä apua? En halua sotaa Krimin vuoksi. Kukapa sellaista haluaisi. Miten saada Venäjä kutkuttelemalla ulos Krimiltä? Ei onnistu.
Krimin sota ulottui myös Suomemme rannoille. Suomi oli Venäjään kuuluvana suuriruhtinaanmaana Ranskalle ja Isolle-Britannialle vihollismaan asemassa ja sodassa niitä vastaan Krimillä, josta on sodittu paljon ja verisesti. Vuosina 1853–1856 siellä käytiin iso sota, jota on kutsuttu Krimin sodaksi. Venäjän pyrky etelään Välimerelle oli yksi merkittävä motiivi tuolloin. Iso-Britannia ja Ranska vastustivat sellaista kehitystä. Sota päättyi Ranskan ja Ison-Britannian voittoon niiden vallattua vahvasti linnoitetun Venäjälle erittäin tärkeän Sevastopolin laivastotukikohdan.
Sota päättyi Pariisin rauhaan 30.3.1856. Sopimus palautti Sevastopolin Venäjälle sen tekemiä myönnytyksiä vastaan Osmannien valtakunnalle. Mustameri ja Ahvenanmaa demilitarisoitiin. Venäjän tie Välimerelle tukkeutui.
Ranska ja Iso-Britannia räjäyttivät Bomarsundiin linnoituksen taivaan tuuliin. Modernit höyrysotalaivat yllättivät puolustajat. Liittoutuneet pommittivat useita viholliskohteita Suomen rannikolla Kokkolasta Kymiin (Kotkaan).
Kun rautatie tuli Suomeen 1860-luvulla, Suomeen ei rakennettu rantaratoja, vaan sisämaan pääreiteiltä pistoraiteita rannikkokaupunkeihin. Oolannin sota vaikuttaa yhä Suomen rautatieinfraan. Venäjän intressi oli hyvin pitkälti sotilaallinen Suomessa 1800-luvulla. Siksi Suomi sai kehittyä sisäisesti länsimaiseen suuntaan.
Oli paljon sotia Venäjän eri puolilla Suomi mukana, kuten Turkkia vastaan. Sitten Suomi itsenäistyi länsimaana. Toisessa maailmansodassa Krimistä taisteltiin jälleen ankarasti. Hitlerin Saksa valtasi sen 4.7.1942, mutta joutui sieltä perääntymään 12.5.1944. Puna-armeija valtasi Neuvostoliitolle hyvin tärkeän Sevastopolin takaisin jo 9.5.1944. Venäjän so. Neuvostoliiton pääakseli kulki tuolloin itä-länsi-akselilla kohti Berliiniä, joten Välimeri oli katveessa vaan ei unohduksissa. Yritystä oli mm. Kreikassa.
Uusi yritys kohti Välimerta tapahtui NKP:n pääsihteerin Leonid Brezhnevin kaudella ja käskystä. Puna-armeija hyökkäsi 31.12.1979 etelää kohden Afganistaniin tavoitteena jopa Persianlahden öljyreittien kontrollointi. Suomi jäi tällä kertaa katveeseen ja sai Brezhneviltä 17.5.1977 puolueettomuustunnustuksen länsimaana. Poliittis-sotilaallinen paine siirtyi läntisestä Euroopasta etelään.
Välimeri-tavoite jäi kauas toteutumisesta. Puna-armeija juuttui surkeasti vuorille. Vasta 1985 valtaan noussut Mihail Gorbatshov sai vedettyä armeijansa kotiin. Yhdysvallat kuitenkin heräsi asiaan.
Kun Hrushtshev siirsi Krimin 1955 Ukrainan neuvosto-osavaltioon, hän kylvi uuden kriisin siemenen. Neuvostoliitto hajosi 1991. Ukraina Krimeineen itsenäistyi. Ukraina luovutti alueellaan olleet neuvostoydinaseet Venäjälle.
Kun Venäjä sai presidentiksi KGB-mies Vladimir Putinin, Krimin valtaaminen lienee jo ollut piirustuslaudalla. Houkutin oli Lähi-Itä ja Välimeri. Josko nyt onnistuisi? Lähi-Idän sekava tila antoi pelitilaa. Kun Yhdysvallat vetäytyi, syntyi valtatyhjiötä, joka täyttyi Putinilla. Venäjä näyttää nyt vallanneen varsin pysyvällä tavalla asemia itäisellä Välimerellä ja Lähi-Idässä.
Nyt Krim on elintärkeä Venäjän etenemisen ylläpitämiseksi. Etenemisen voi katkaista Yhdysvaltojen ja Lännen paluu Lähi-Itään ja itäiselle Välimerelle. Silti Venäjän pelitilan supistaminen alueella on erittäin vaikeata. Tilanne jumittaa Krimin kohtaloa, joka Venäjän valtaamana on vaikeasti, jos ollenkaan palautettavissa Ukrainalle, jolla se Venäjän sotilasoperatiivisesta näkökulmasta on ollut pikemmin lainassa reilut kaksikymmentä vuotta. Kreml kun hallitsi Krimiä suvereenisesti neuvostoaikana.
Millä hinnalla umpisolmu aukeaisi? Ei ole mielekästä kehittää jäädytettyä olotilaa ja ruutitynnyriä vuosisadoiksi. Venäjällä on toki vaihtorahaa. Se voisi olla esim. Ukrainan lännettymisen sietäminen EU-maaksi ja sodan lopettaminen Itä-Ukrainassa sekä eräiden rajamyönnytysten tekeminen eräille naapureille. En yksilöi.
Samalla kaavalla ”mikä on kuulunut kenellekin ja milloin” voisi Venäjä haluta takaisin Ahvenanmaan? Ja on noita muitakin alueita mitkä ”kuuluisi” heidän mielestä heille.
Venäjä on roistovaltio jota johtaa diktaattori, se ei neuvottele, se ottaa ja jos käännät selkäsi se paikka menetetään.
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainalaiset eivät tietenkään tykkäisi siitä, että kolmannet osapuolet suhtautuvat Krimiin vaihtorahana. Mutta niin kai se menee, kuin aikoinaan USA:n ja Neuvostoliiton neuvottelut Kuuban selän takana ohjuskriisin aikoihin, että isot sopivat riitansa, ja pienille kerrotaan jälkeenpäin mitä niiden tarvitsee tietää. Kaikkea ei kerrota edes silloin.
Ilmoita asiaton viesti
Ja missä ovat nyt? 50/50
Yrittåvät siis, eikä se ole paha.
Ilmoita asiaton viesti
:-/
”Nyt Krim on elintärkeä Venäjän etenemisen ylläpitämiseksi. Etenemisen voi katkaista Yhdysvaltojen ja Lännen paluu Lähi-Itään ja itäiselle Välimerelle. Silti Venäjän
Niin kai…
Pohditaan – ko?
Ilmoita asiaton viesti
Trump on vapauttanut jo Venäjälle Lähi-Idän alueita joihin se hylkäsi kokonaisia sotilastukikohtia venäläisille. Kuvaavaa on että mm huollon varusteet jätettiin sinne, kiire oli niin kova luovuttaa asemat vaikkei kukaan sinne hyökännyt. Kyllä Venäjälle kelpaa…toivotaan että Biden pistää stopin ja ajaa länsimaiden ja paikallisten etua alueella.
Ilmoita asiaton viesti
Kiistän ja ohitan ne, jotkut!
Ilmoita asiaton viesti
Ei Venäjällä ole tarvetta ’käydä kauppaa’ Krimillä. Venäjä on sen valloittanut, eikä sitä sieltä pois häädetä.
Ukrainan päästäminen Länteen on täysin mahdoton ajatus Venäjälle. Niin paljon Venäjä on tehnyt sen pitämiseksi pois Lännen valtapiiristä. Itäisen Ukrainan hallinta on Venäjälle halpa tapa estää Ukrainan länsiliittoutuminen.
Ilmoita asiaton viesti
Krimin liittäminen Venäjään ja itä-Ukrainan puolisotatila ovat Venäjän pysyviä työkaluja, joilla se pitää Ukrainan kaukana EU-jäsenyydestä ja etenkin Natosta.
Ratkaisua ei ole näköpiirissäkään.
Ilmoita asiaton viesti
Aleksey Navalnyilla oli hyvä ehdotus Krimin tilanteen lopulliseksi ratkaisemiseksi. Hän ilmoitti, että valtaan päästyään hän järjestää alueella rehellisen kansanäänestyksen, jossa ihmiset saavat vapaasti äänestää ja molemmat osapuolet pääsevät vaaliväittelyiden ja tasapuolisen tiedotuksen avulla, ilman propagandaa ja aivopesua vaikuttamaan ihmisten päätöksiin. Ongelmana tässä on se, että länsimaiden järjestämien tutkimusten mukaan Venäjään liittymisellä oli ja on Krimin alueella yhä noin 90%:n tuki. Eli valtaväestö haluaa yhä olla osana Venäjää.
Venäjän propagandakoneisto tekee kaikkensa sen eteen, että Krimin asukkaille tulee sellainen kuva, että heistä oikeasti välitetään. Infan rakentamiseen syydetään miljardeja, teitä rakennetaan, vesi- ja sähköverkostoa uusitaan ja siitä toitotetaan joka tuutista.
Mitä sitten Ukraina tekee ihmisten motivoimiseksi liittymään takaisin osaksi Ukrainaa tulevaisuudessa? Vastaus on – ei mitään! Tilannetta läheltä seuranneena voin todeta, että Krimin niemimaalle vievien sähkölinjojen ja vesikanavan katkaiseminen Ukrainan valtion ja muutamankymmenen tataariterroristin toimesta (joita ei ole sähkölinjojen katkaisemisesta edes tuomittu) ei ole kovin tehokas keino saada Krimin asukkaat äänestämään liittymistä takaisin Ukrainaan. Yhtä ”tehokas” keino saada venäjänkielisten ääniä, joita Krimillä on valtaenemmistö, on venäjänkielisen väestön ja venäjänkielen syrjiminen, Ukrainan presidentinkanslian ja turvallisuuspalvelun suojeluksessa toimivien äärinationalistien suorittamat pahoinpitelyt, uhkailut ja murhayritykset venäjänkielisten OPSZH:n ja Saharij:n puolueiden edustajia vastaan.
Yksi hyvä esimerkki on Sharij:n puolueen edustaja Nikita Rozhenko, jonka kaksi Natsionalny Koprus-nimisen terroristijärjestön jäsentä yrittivät tappaa lyömällä kymmeniä kertoja pesäpailomailoilla vartaloon jä päähän. Nikita selvisi kuin ihmeen kaupalla tästä murhayrityksestä, mutta hänet tappamaan tulleet kaksi uusnatsia saavat kulkea vapaina, vaikka heidän nimet on tiedossa, sen takia, että he tekevät yhteistyötä SBU (Ukrainan turvallisuuspalvelun) kanssa.
Sotilaallisesti Krimiä ei Venäjältä saa otettua pois, koska siellä on tukikohtia ja ydinaseita. Ukrainan armeija ei jostain syystä käy sotaa aluella, missä on oikeasti paljon vieraan vallan sotilaita ja sotilasoperaatio on perusteltu, vaan sotii DNR:n ja LNR:n asukkaiden ja heitä Venäjältä tulleiden ”vapaaehtoisten” kanssa, joiden asema on epäselvä, vaikka Krimillä on oikeasti vieraan vallan sotilaita, jotka eivät kansalaisuuttansa edes peittele.
Ainoa tapa on siis järjestää alueella rehelliset vaalit, joiden tarkkailusta vastaisivat kansainväliset järjestöt ja jonka tuloksen kaikki osapuolet hyväksyvät lopullisesti, vaikka se ei miellyttäisikään.
Ukrainalla on siis muutama vuosi aikaa saada Krimin asukkaat puolelleen ja aloittaisin tuon kampanjan heti yrittämällä ensin selvittää Venäjän puolella olevilta äänestäjiltä, millä ehdoilla he suostuisivat äänestämään Ukrainaan liittymisen puolesta ja alkaisin näitä asioita viedä eteenpäin.
Itse näkisin, että jos Ukraina liittyisi EU:n jäseneksi ja jokainen Ukrainan kansalainen saisi EU-passin, sillä voisi olla merkitystä. Mutta valitettavasti tämä on aika kaukainen ”haave”, etenkin kun seuraa, mitä laittomuuksia Ukrainan nykyjohto tekee ja miten korruptio siellä kukoistaa Venäjääkin pahemmin. On myös turha odottaa mitään äänivyöryä venäjänkieliseltä alueelta, jos valtiovallan toimesta Ukrainassa suljetaan venäjänkielisiä kouluja, venäjänkielen käytöstä esim. parturissa, kaupassa, tai ravintolassa sakotetaan ja natseja vastaan taistelleiden omaisille uskotellaan, että juutalaisia ja puolalaisia teurastavat Bandera ja muut natsien teloitustehtävissä palvelleet sotarikolliset olisivat Ukrainan vapauden puolesta taistelleita sankareita. Sankareita he ovat lähinnä Ukrainan länsiosissa asuville, mutta niitä on kuitenkin vähemmistö.
Vastakkainasettelu eri kansanryhmien välillä pitäisi myös lopettaa ja korruptio kitkeä. Ukrainalla on kaikki mahdollisuudet tulla hyvinvointivaltioksi, jos vallassa olevat eivät varastaisi niin paljon ja oikeuslaitos olisi oikeasti riippumaton ja toimisi Ukrainan lakien mukaisesti tuomitsemalla korruptioon ja murhiin syyllistyneet, joiden nimet on tiedossa.
Ja silloin, kun Ukrainassa on asiat paremmin, kuin Venäjällä, siitä tulee oikeusvaltio jolloin maa voidaan ottaa EU:n jäseneksi, niin silloin voi sen äänestyksen järjestää. Tämä tietysti vaatii Putinin siirtymistä sivuun tavalla, tai toisella, koska hän ei Krimiä luovuta. Tämän takia blokkaisin kaikki hänen ja hänen ”lompakkoina” toimivien ihmisten ja firmojen tilit Panamoita myöten, mihin USA tarvittaessa pystyy, koska ne on helposti todistettavissa varastetuiksi ja on ainoa ase, mikä näihin Venäjän kansaa kuppaaviin loisiin oikeasti tehoaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ahvenanmaalla kukaan ei halua kuulua Venäjään, Krimillä melkein kaikki haluavat, mutta luulenpa että useimmilla ei olisi mitään kummempaa Ukrainaankaan kuulumista vastaan, jos asioista rauhallisesti sovittaisiin.
Venäjän johtoahan Krimillä kiinnostaa vain Sevastopolin laivastotukikohta. Jos Obama ja Nuland olisivat aikanaan tehneet selväksi, ettei Nato aio sitä vallata, tilanne olisi ollut toinen vuonna 2014. Kun Putin sitten hyökkäsi Krimin jälkeen Itä-Ukrainaankin, päädyttiin tähän.
Krimiltä ja Donbassista vetäytymisestä seuraisi niin suuri arvovaltatappio, ettei Putin voisi siihen suostua. Asia korjaantuu vain uudella ”geopoliittisella katastrofilla”: Yhtenäiselle Venäjälle kenkää. Toivottavasti se sujuu rauhallisesti, nopeasti se ei suju.
Ilmoita asiaton viesti
Näkemyksesi Venäjän intresseistä on hiukan rajoittunut. Vaikka Sevastopolin laivastoasema onkin tärkein asia Venäjälle Krimin niemimaalla se ei kumoa sitä tosiasiaa, että Venäjällä on historiallisena agendana laajentuminen, josta se ei agendanaan milloinkaan ole luopunut.
Venäjä lienee yksi harvoista maista maailmassa, jolle maantieteelliset neliökilometrit ”per se” ovat tärkeitä onnistumisen määrittäjiä valtapolitiikassa. Ukrainan suunnalla se koskee niin Krimiä kuin Itä-Ukrainaakin.
Ilmoita asiaton viesti
Muistamme Koiviston näkemyksen, jonka mukaan Venäjän idea on laajeneminen.
Putinin kannaltahan tilanne on kuitenkin se, että vuoteen 2014 asti entisiä imperiumin alueita oli vain menetetty, faktisesti Georgiassa ja Moldovassakin, vaikka niissä oli Krimin valtausta vastaava liike tehty jo aiemmin.
Kymmenen vuotta sitten Venäjän laivasto ei saanut enää edes käydä rannassa juuri missään Sevastopolin ja Gibraltarin välillä. Virallinen tankkausmahdollisuus oli vain Syyriassa, ehkä epävirallinen jossain Kyproksella.
En yritä herättää sääliä Putinia kohtaan, mutta tulevia vuosia ajatellen muistutan, että diplomatian mestari Victoria ”Fuck the EU” Nuland lähestyy taas vallan ydintä.
Ilmoita asiaton viesti
Vilkaisu karttaan näyttää kuinka Krimin niemimaa on kuin luonnon muokkaama sotilastukikohta. Venäjä ei anna sitä koskaan takaisin kenellekään.
Samoin Porkkala oli mainio tukikohta, mutta Nikita Khrushchev Urho Kekkosen kanssa ryypätessään tuli luvanneeksi sen takaisin. Molotov jopa julkisesti surkutteli kuinka typerä teko tämä oli – me (hän ja Stalin) emme olisi antaneet sitä mistään hinnasta.
Ilmoita asiaton viesti
”sekä eräiden rajamyönnytysten tekeminen eräille naapureille. En yksilöi.”
– Minäpä yksilöin: Viipurin lääni, Petsamo ja Sallan itäosat sekä Suomenlahden saaret takaisin Tarton rauhansopimuksen 1920 mukaisiksi itsenäisen Suomen alueiksi ilman maahantunkeutuneen miehittäjäarmeijan/väestön läsnäoloa!
Ilmoita asiaton viesti