Päivä kaksi brexitin jälkeen
On selvää, että 1.1.2021 jää Euroopan ja sen integraation historiaan yhtenä päivänä, koska jotain kirjattavaa ja tutkittavaa on tapahtunut. Iso-Britannia ei ole enää Euroopan unionin jäsen. Meitä on nyt 27 maata.
Ison-Britannian vaellus Euroopassa kesti 47 vuotta. Muistan yön 1.1.1973 erittäin hyvin. Olin sinä yönä Kööpenhaminan raatihuoneen torilla juhlistamassa Tanskan täysjäsenyyttä Euroopan Yhteisössä. Kyllä Suomenkin pitäisi yltää samaan, oli tunteeni tuolloin. Suomi liittyi Euroopan unioniin 1.1.1995. Tunne oli oikea. Matkalla tapahtui paljon.
Ison-Britannian suhde Euroopan integraatioon on ollut niin mutkikas ja ristiriitainen, että en usko brexitiä lopulliseksi muodoksi manner-Euroopan ja Ison-Britannian välillä. Britannian suurmiehen Winston Churchillin skeptinen asenne ylikansallista Eurooppaa vastaan painoi varmasti II maailmansodan jälkeen vaakakupissa paljon. Iso-Britannia jättäytyi suosiolla pois niin hiili-ja teräsyhteisöstä kuin Rooman sopimusneuvotteluista ja itse tuloksesta (EEC).
Iso-Britannia pyrki sen sijaan OEEC-järjestön (OECD:n edeltäjä) kautta hallitusten väliseen kaupan purkamistyöhön, mutta presidentti Charles de Gaulle tyrmäsi yrityksen vuoden 1958 lopulla. Suomessa presidentti Kekkonen yritti saada Suomea OEEC:n jäseneksi vuosina 1957–58. Kekkonen sai Neuvostoliitolta asialle täystyrmäyksen eli ns. yöpakkaset.
Ison-Britannian tappio Ranskalle OEEC-linjan kaatamisessa ja EEC:n voittaessa oli sinänsä onnenpotku Euroopalle pitkällä tähtäimellä. Samalla se oli onnenpotku myös Suomelle, sillä Iso-Britannia ja Ruotsi johtivat pian uuden hankkeen maaliin saakka erityisesti vuosina 1959 ja 1960. Syntyi EFTA. Kekkonen ei lannistunut kanveesiin OEEC-tyrmäyksestä, vaan aloitti heti kun mahdollista lähentyä EFTA-neuvotteluja erityisesti Ruotsin aktiivisen toiminnan tukemana.
EFTA oli Suomen tien alku Euroopan integraation täysjäseneksi. Siinä oli seitsemän alkuperäistä täysjäsentä. Suomi ei ollut täysjäsen ennen vuotta 1986, ja silloinkin vaikeasti.
Kekkonen sai kesällä 1960 syötettyä Suomen liitännäisjäsenyyden Nikita Hrushtsheville, joka lopulta hyväksyi pitkin hampain ja monimutkaisten vaiheiden jälkeen Suomen ratkaisun vuoden 1960 aikana saatuaan suosituimmuusaseman Suomen saamiin etuihin tullitariffeissa. Itse sopimus valmistui 1961.
Lontoo oli samoihin aikoihin alkanut vimmatusti pyrkimään EEC:n jäseneksi. Ison Britannian hallitus näki siinä ”Isolle-Britannialle strategisia etuja”. Kun presidentti de Gaulle torjui Lontoon kosiskelut tylysti, Ranskan ja Ison-Britannian suhteet ajautuivat kriisiin. Halu oli niin kova, että vasta de Gaullen seuraaja Pompidou avasi vuoden 1969 lopulla neuvottelut. Kaikki oli valmista 1.1.1973. Alkoi yhteiselon aika torvet soiden.
Nyt 47 vuotta myöhemmin tuo kaikki on historiaa. Tavarakauppa EFTA-jäsenten tapaan jäi, lähes kaikki muu on sävellettävä uusiksi.
Brexitissä on jotain kaaoksen elementtejä, joita aikamme horisontissa piilee eri puolilla maailmaa, eikä vähiten Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin päässä. Brexit-soppa on ollut hänen mieleisensä kauhukertomus. Venäjä luisuu ties minne. Kiina havittelee ties mitä. Korona heiluttaa maailmaa.
Euroopan unioni ja Iso-Britannia aloittavat nyt uuden suhdekierroksen, joka voi päätyä …Ison-Britannian paluuseen Euroopan unionin jäsenyyteen. Se olisi Happy End.
Tällaisena wanhana äijänä minua harmittaa Iso-Britanian nuoret ihmiset. He olisivat halunneet pysyä EU:ssa. Eläkeläiset, sosiaalipummit, peräkammarin pojat ja tytöt, älyllisesti rajoittuneet, jne, jne. ratkaisivat mittavan informaatio sodan, jota Venäjä rahoitti, vaikutuksesta niukasti brexitin.
Ilmoita asiaton viesti
Boris Johnsonilla ei ollut munaa viedä Englantia irti EU:sta, niinkuin lupasi, vaan teki viime hetkellä sopimuksen.
Sopimus merkitsee sitä ettei Englanti ole vieläkään itsenäinen, huolimatta Boriksen röyhkeästä valehtelusta.
Boris on nyt niin epäsuosittu ettei häntä valittaisi edes parlamenttiin, jos vaalit pidettäisiin nyt.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Seppiselle osuvasta historian kertauksesta. Minä en ole tapahtumia yhtä läheltä seurannut, mutta kyllä tapahtumien kulku oli sellainen kuin Jukka Seppinen sen kuvaa. Voi olla, että vuosien harhailujen ja itsenäisyysilluusion himmettyä Britannia viellä palaa EU:n jäseneksi. Minä en ainakaan keksi mitää pidemmän tähtäimen hyötyä, jonka Britannia voi yksinäisenä, vaikkakin kohtuullisen isona sutena saavuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Minä en ainakaan keksi mitää pidemmän tähtäimen hyötyä, jonka Britannia voi yksinäisenä, vaikkakin kohtuullisen isona sutena saavuttaa.”
Boris saavutti itselleen pääministerin aseman. Se osoittaa kaikille maailman wannabe populisteille mitä populismilla voi saavuttaa. Boriksen isä häpeää poikaansa ja on kuulemma anonut Ranskan kansalaisuutta, voidakseen edelleen kuulua EU:hun.
Ilmoita asiaton viesti
”Kekkonen sai kesällä 1960 syötettyä Suomen liitännäisjäsenyyden Nikita Hrushtsheville, joka lopulta hyväksyi pitkin hampain ja monimutkaisten vaiheiden jälkeen Suomen ratkaisun vuoden 1960 aikana saatuaan suosituimmuusaseman Suomen saamiin etuihin tullitariffeissa.”
Ja vieläkin jotkut ovat sitä mieltä että käsite ”suomettuminen” oli (on) ilkeämielistä panettelua.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen asema hävityn sodan jälkeen oli Venäjälle alisteinen. Kaikki tietävät sen ja hyväksyvät sen, jos vähänkään älliä on päässään. Meillä ei ole mitään hävettävää tässä.
Se toinen vaihtoehto oli pitkään huomattavasti heikompi. Itäblokissa ja Baltiassa saatiin kokea ryssien täysi niskaote.
Suomalaisina saimme pian sodan jälkeen matkustaa vapaasti, opiskella ulkomailla, perustaa yrityksiä Suomeen ja ulkomaille. Tämä vapaus tuli ryssien alusmaille vasta yli 50 vuotta myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, ja saimme myös Kremlistä ohjausta siitä, ketkä olivat meillä sopivia hallitukseen ja ketkä eivät. Presidentin vaalien alla saatiin yhdelle miehelle työntöapua rajan takaa vetoamalla YYA-konsultaatioihin ( 1961 ). Kerran ( 1974 ) ei kansan tarvinnut vaivautua edes presidentin valitsijamiehiä äänestämään, kun eduskunta oli ( 1973 ) hyväksynyt poikkeuslain ohitse kansa presidentin valitsemiseksi, jotta naapurin näkökulmasta oikea mies saatiin jatkamaan tehtävää.
Sellaista oli suomalainen vapaus YYA-aikakaudella, kun olimme yksin itänaapurin kyljessä. Se aika ei ollut todllakaan mitään Paasikivi-Kekkonen aikakautta, vaan Kekkosen aikakautta ja Kekkosen linjaa. Tuo käsite Paasikivi-Kekkonen -linjahan keksittiin vasta Paasikiven kuoleman ( 1956 ) jälkeen.
Tokihan Kekkonen osasi pelata ja panoksina oli tietenkin hänen oma uransa , valtansa ja siinä samalla myös Suomen tulevaisuus. Oli siinä parlamenttarismi ja perustuslain tulkinnat silloin kovilla. Vieläköhän moinen menisi perustuslakivaliokunnalta ja eduskunnan oikeusasiamieheltä sekä oikeuskanslerilta lävitse ?
Katso:
Yöpakkaset:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Y%C3%B6pakkaset
Noottikriisi:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentin_valinta_1973
Presidentin valinta 1973, https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentin_valinta_1973
Ilmoita asiaton viesti
”Nyt 47 vuotta myöhemmin tuo kaikki on historiaa. Tavarakauppa EFTA-jäsenten tapaan jäi, lähes kaikki muu on sävellettävä uusiksi.”
Ihanteellinen tilanne briteillä. Ovat mukana sisämarkkinoilla, mutta ovat liittovaltiokehityksen ulkopuolella. Ottavat osaa vain niihin hankkeisiin, mitkä kulĺoinkin tuntuu järkevältä.
Britit pystyvät nyt myöd tekemään nopeita päätöksiä kuten rokotteista näemme.
Hidas ja kankea EU kun vasta alkaa suunnittelemaan jotain, jonka läpivieminen 27 rikkonaisen jäsenmaan kesken kestää 2-5 vuotta jos ees onnistuu, Britit tekee sen hetkessä.
Pari päivää brexitin jälkeen mietin, että britit pärjää kyllä. EU ei niinkään. Velkapommi, euron kriisi, hitaus ja kankeus… esimerksi turvapaikkatulva pelkästään repi ja repii eu:ta hajalle, kun yhteisiä päätöksiä on lähes mahdoton tehdä. Asiaa vatvottu viisi vuotta, eikä oikeastaan ole päästy mihinkään. Hyväksytty turkin kiristää eu:lta rahaa ja siinäpä se, mitään ratkaisua ei ole saatu aikaan.
Ja jatkossa eu:ta repii auki lisää liittovaltiokehityksen eteneminen pikavauhtia.
Integraatiossa ei ole mitään vikaa, päinvastoin se on hyvä asia, mutta sen pitää tapahtua vapaaehtoisesti, niin, että integraatiota syntyy sitä mukaa kun maat ovat keskenään integraatiokelpoisia.
Nyt pankkien, velkamaiden ja euron pelastaminen ja tuosta isosta ongelmasta, eli hitaudesta ja kankeudesta pois pääseminen pakottaa nopfuttamaan prosessia, kuten elpymispakettikin näyttää.
Mitä enemmän nettomaksumaiden duunareille selviää, että yhä enemmän maksamme etelän vetelien velkoja, sitä enemmän me ”pölhöpopulistit” saamme ääniä vaaleissa ja sen hitaammaksi ja kankeammaksi EU käy, samalla kun Briteille käy päinvastoin.
EU: n ongelma on tuo integraation nopeus ja pakottaminen.
Jos samaa tehtäisiin omaan tahtiin vapaaehtoisesti, niin kehitys olisi todennäköisesti nopeampaa ja myös virheiden korjaaminen helpompaa.
Ilmoita asiaton viesti
EUn hulluus on sen yhteisvastuupolitiikka EUn valtioiden kesken eli velka- ja tulonsiirtounioni ja massamigraation edistäminen. Ne jos mikä tulevat kaatamaan unionin.
Ilmoita asiaton viesti
Brexitin vaikutukset eivät juuri tavalliselle tallaajalle tule näkymään. Moni menettää työnsä mutta moni heistä löytää uuden työn. Lukuisat siirtotyöläiset, sairaanhoitajat, kuuluisat puolalaiset putkimiehet lähtevät pois ja heiltä vapautuviin ns huonompiin töihin vapautuu työpaikkoja joihin paikalliset pääsevät, ja elämä jatkuu..
Talouden mittarit näyttävät luultavasti reilua miinusta kokonaisuudessa muttei se näy perusbritin elämässä joka hehkuttaa isänmaallisuudessaan uutta vapautta. Eikä ihminen tunnusta olleensa väärässä vaikka sen huomaisikin..
En usko että esim 8 prosentin menetys kansantaloudessa, minkä suomikin koki ja kokee muuttaa perusbritin kokemusta eu eron hyödyistä ja haitoista. Ne jotka eroa kannattivat. nielevät tappion vaihtokauppana vapaudesta, ne jotka vastustivat niin vesisadekkin on eron syytä..
Britannia ei tulle palaamaan eu-täysjäseneksi, ikinä, vuosikymmeniin. Saarien talous tulee hiipumaan mutta niin hitaasti ettei suurta draamaa, painetta liittymiseen tule.
Suomessa on eletty liki taantumassa 08-talouskriisistä lähtien, talous ei taida olla vieläkään samoissa lukemissa kuin silloin. Kansantaloudelle, yrityksille, yksilöille on korjaamattomia tuhoja tapahtunut ja vaikuttaa heikentävästi vuosikymmeniä, jopa ikuisesti mutta tavalliselle tallaajalle suomessa se ei juuri ole näkynyt, koska ei yksilönä voi verrata, vaikuttaa talouden suuriin linjoihin.
Brexit on briteille sama, talouden suuret linjat menee huonompaan
muttei se perusbritin elämää ja näkemystä muuta. Työ ja elämä yleensä voi olla vaatimattomampaa ja epävarmempaa muttei voi yksilötasolla verrata että palkkani olisi x määrä puntia parempi jos britannia olisi eu-jäsen.
Lisäksi, talouden taantumahan on eu syytä..
Ilmoita asiaton viesti
”Lukuisat siirtotyöläiset, sairaanhoitajat, kuuluisat puolalaiset putkimiehet lähtevät pois ja heiltä vapautuviin ns huonompiin töihin vapautuu työpaikkoja joihin paikalliset pääsevät, ja elämä jatkuu..”
Mahtaako nuo putkimiesten ja sairaanhoitajien työt enää kelvata kanta-brittiläisille ? Lontoossa kun 90 -luvulla matkustelin julkisilla, niin kyllähän jo silloin niitä kuljettivat muualta maahan tulleet.
Ilmoita asiaton viesti