Päivä kaksi brexitin jälkeen

On selvää, että 1.1.2021 jää Euroopan ja sen integraation historiaan yhtenä päivänä, koska jotain kirjattavaa ja tutkittavaa on tapahtunut. Iso-Britannia ei ole enää Euroopan unionin jäsen. Meitä on nyt 27 maata.

Ison-Britannian vaellus Euroopassa kesti 47 vuotta. Muistan yön 1.1.1973 erittäin hyvin. Olin sinä yönä Kööpenhaminan raatihuoneen torilla juhlistamassa Tanskan täysjäsenyyttä Euroopan Yhteisössä. Kyllä Suomenkin pitäisi yltää samaan, oli tunteeni tuolloin. Suomi liittyi Euroopan unioniin 1.1.1995. Tunne oli oikea. Matkalla tapahtui paljon.

Ison-Britannian suhde Euroopan integraatioon on ollut niin mutkikas ja ristiriitainen, että en usko brexitiä lopulliseksi muodoksi manner-Euroopan ja Ison-Britannian välillä. Britannian suurmiehen Winston Churchillin skeptinen asenne ylikansallista Eurooppaa vastaan painoi varmasti II maailmansodan jälkeen vaakakupissa paljon. Iso-Britannia jättäytyi suosiolla pois niin hiili-ja teräsyhteisöstä kuin Rooman sopimusneuvotteluista ja itse tuloksesta (EEC).

Iso-Britannia pyrki sen sijaan OEEC-järjestön (OECD:n edeltäjä) kautta hallitusten väliseen kaupan purkamistyöhön, mutta presidentti Charles de Gaulle tyrmäsi yrityksen vuoden 1958 lopulla. Suomessa presidentti Kekkonen yritti saada Suomea OEEC:n jäseneksi vuosina 1957–58. Kekkonen sai Neuvostoliitolta asialle täystyrmäyksen eli ns. yöpakkaset.

Ison-Britannian tappio Ranskalle OEEC-linjan kaatamisessa ja EEC:n voittaessa oli sinänsä onnenpotku Euroopalle pitkällä tähtäimellä. Samalla se oli onnenpotku myös Suomelle, sillä Iso-Britannia ja Ruotsi johtivat pian uuden hankkeen maaliin saakka erityisesti vuosina 1959 ja 1960. Syntyi EFTA.  Kekkonen ei lannistunut kanveesiin OEEC-tyrmäyksestä, vaan aloitti heti kun mahdollista lähentyä EFTA-neuvotteluja erityisesti Ruotsin aktiivisen toiminnan tukemana.

EFTA oli Suomen tien alku Euroopan integraation täysjäseneksi. Siinä oli seitsemän alkuperäistä täysjäsentä. Suomi ei ollut täysjäsen ennen vuotta 1986, ja silloinkin vaikeasti.

Kekkonen sai kesällä 1960 syötettyä Suomen liitännäisjäsenyyden Nikita Hrushtsheville, joka lopulta hyväksyi pitkin hampain ja monimutkaisten vaiheiden jälkeen Suomen ratkaisun vuoden 1960 aikana saatuaan suosituimmuusaseman Suomen saamiin etuihin tullitariffeissa. Itse sopimus valmistui 1961.

Lontoo oli samoihin aikoihin alkanut vimmatusti pyrkimään EEC:n jäseneksi. Ison Britannian hallitus näki siinä ”Isolle-Britannialle strategisia etuja”. Kun presidentti de  Gaulle torjui Lontoon kosiskelut tylysti, Ranskan ja Ison-Britannian suhteet ajautuivat kriisiin. Halu oli niin kova, että vasta de Gaullen seuraaja Pompidou avasi vuoden 1969 lopulla neuvottelut. Kaikki oli valmista 1.1.1973. Alkoi yhteiselon aika torvet soiden.

Nyt 47 vuotta myöhemmin tuo kaikki on historiaa. Tavarakauppa EFTA-jäsenten tapaan jäi, lähes kaikki muu on sävellettävä uusiksi.

Brexitissä on jotain kaaoksen elementtejä, joita aikamme horisontissa piilee eri puolilla maailmaa, eikä vähiten Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin päässä. Brexit-soppa on ollut hänen mieleisensä kauhukertomus. Venäjä luisuu ties minne. Kiina havittelee ties mitä. Korona heiluttaa maailmaa.

Euroopan unioni ja Iso-Britannia aloittavat nyt uuden suhdekierroksen, joka voi päätyä …Ison-Britannian paluuseen Euroopan unionin jäsenyyteen. Se olisi Happy End.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu