Palatsivallankumous ilman eduskuntaa

Käynnissä oleva vallanvaihdos, joka kulminoituu pääministeri Antti Rinteen omaan päätökseen erota, alkaa muistuttaa vanhan ajan palatsivallankumousta, jolloin vallanhaltija usein myrkytettiin tai muutoin eliminoitiin hengiltä. Ruhtinas oli usein seuraavan sukupolven vallantavoittelijoiden valtatavoitteiden este, eikä kärsivällisyys riittänyt, kun sopiva hetki tuli. Läheinen sukulaisuus- tai heimosuhde ei ole ollut hillitsevä tekijä, vaan jopa päinvastoin. Näillä eväillä kun pääsee lähelle eliminoitavaa, jolloin osumatarkkuus paranee verrattuna kaukolaukauksiin.

Moderniksi kyseisen tuoreen vallankumouksen tekee fakta, että entinen mutta kuitenkin sympaattisen oloinen ja hieman kömpelönmakuinen pääministeri Rinne on nähty televisiossa hyvävoimaisena elossa jopa puuhaamassa itselleen seuraajaa. Enää hän ei ole tokaissut julkisesti, että ”hallitukseni sisäinen yhteistyö on täydellistä”. Siinä se kuoleman kajastus on.

Rinne on säilyttänyt heimopäällikön asemansa, koska nykypäivänä kaadettu vallanhaltija säilyy oikeusvaltioissa elossa. Kuitenkin salaliittolaiset Lindtman ja Marin pyrkivät kaatamaan nykyisen ramman ankan omaisen heimopäällikön seuraavassa heimokokouksessa ensi kesänä. Tällaista on korviini kantautunut, televisiosta.

Eikä tässä kaikki. Rinne oli varmasti oikeassa siinä, kun sanoi ”hallituksen sisäisen yhteistyön olleen täydellistä”. Se oli täydellistä salaliitossa eräiden heimojen jäsenten kesken, mutta ruhtinaan selän takana.

 

+                                       +                               +

 

Oppositioksi kutsuttu osa kansankokousta (kok) pyrki kaukolaukaukseen vaatimallaan julkisella luottamusäänestyksellä. Tämä on oikea tapa pyrkiä vallanvaihdokseen vaalien välissä. Henkilökohtaisen vallan tavoittelijat, vaikkakin kansan valitsemat (Lindtman ja Marin ja Kulmuni ja Kurvinen) joutuivat hankalaa paikkaan. He olisivat voineet äänestää omaa hallitusta vastaan, mutta menettäneet palatsivallankumouksen. Suomessa äänestäminen omaa hallitusta vastaan ja kaataa se olisi varmasti ollut jo liikaa äänestäjille. Palatsivallankumouskin koettelee rajoja, sillä demokratia siinä menetti syvimmän sielunsa: totella kansan tahtoa, jota edustaa Suomessa Eduskunta, isolla E:llä.

Palatsivallankumous esti Eduskuntaa lausumasta mielensä. Se oli paha virhe hallitusmuodon kannalta. Laillisuus horjuu, vaikka muotoa noudatettaisiin, oli taustasyy mikä tahansa. Hallitus olisi vieläkin voinut hoitaa ison mokansa Postissa erottamalla vanhan moitittavan hallituksen ja nimittämällä uuden korjaamaan tilanteen. Mutta ei. Vallanhimo valitsi palatsivallankumouksen sanahelinällä.

Jojopuolue maalaisliitto/keskusta kärsii muutenkin pahasta kannatusvajeesta. Jojo-liike tulee pyrystä suuriin kaupunkeihin, mutta kun ministeri Tiilikainenkin ainoana toivona tuli Helsingissä tyrmätyksi, alkoi taas kerran paluu kulkemaan ennen kaikkea pitkin aitoviertä. Vastaan kyllä tulee entistä isompia isäntiä ja emäntiä, mutta väkeä Johannes Virolaisen entisaikoihin verrattuna paljon vähemmän. Isollakin isännällä ja emännällä on vain se yksi ääni taskussaan. Nyt jännitämme yhdessä tuumin, puhkaiseeko Kepu kymmenen prosentin kannatusrajan – valuessaan alaspäin.

SDP:llä on hieman samankaltainen tilanne edessään vanhoilla kannatusalueillaan taajamissa ja kaupungeissa. Joko vanha valta ryskyen kaatuu, vanhoja punaisia iskulauseita mukaellen. Uusiudu tai kuole, sitä kertoo ajan riento. Se on vauhdikasta tänään. Ja: ikä on vain numero, tärkeintä on uusiutua ja ymmärtää, minne on hyvä suunnistaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu