Raskaimmat rikokset ja niiden oikeudellinen kohtelu

Kansanedustaja Antti Häkkänen on esittänyt rangaistusten merkittävää koventamista eräiltä osin. Hän viittaa ”julmimpiin terroristisiin murhiin”. Hän kysyy myös, entinen oikeusministeri, että ”onko Suomen oikeusjärjestelmällä oikeasti kyky eristää tällaiset henkilöt teon ansaitsemalla tavalla lopuksi ikää”. Häkkänen vastaa itse: ”Ei ole”.

Häkkänen puuttuu erittäin ajankohtaiseen ja tärkeään aiheeseen Suomen oikeusvaltio-olemuksen suhteesta kaikkein julmimpiin laittomuuksiin, jotka ovat oikeutetusti kategorisoitavissa terroristisiksi rikoksiksi erilaisin vakavin painotuksin, kuten rikoksiksi ihmisyyttä, valtiollista turvallisuutta ja ihmiskuntaa vastaan.

Puuttumatta tässä yhteydessä näyttökysymyksiin ja yleensä todisteluun, tarkastelen lainvoimaisten tuomioiden asemaa ja soveltamista rikosten hyvittämisen tiellä.

Kun tuomion rikosnimike on ”murha”, se on kaiken kattava nimike. Se on tahallinen raskas rikos, joka ei vanhene. Sen sijaan tuomitun rangaistuksen eli siis elinkautisen kesto tosiasiallisesti on ”reilut 14 vuotta”, kuten Häkkänen toteaa. Elinkautiseen vankeuteen tuomittu voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan, kun vankilassaoloaikaa on kertynyt kaksitoista vuotta. Tarkastelen vain raskainta rikolliskategoriaa tässä jutussa.

Ajatus, että elinkautinen vanki raskaimmissa tapauksissa jo ennakkoon asetettaisiin asemaan, josta seuraisi lopulta ainoana mahdollisuutena ”kuolema sellissä”, on hankala monessa mielessä. Se rinnastuisi helposti kuolemanrangaistukseen, tosin hitaaseen sellaiseen.

Länsimainen oikeuskäytäntö on jättänyt kuolemanrangaistukset valtio toisensa jälkeen rauhanaikana lakimuutoksin oikeushistoriaan. On kuitenkin perusteltua Häkkäsen tapaan todeta, että raskaat terroristirikokset, sarjamurhaajat tms. vaatisivat Rikoslain (21:2) seuraamusten tarkastelua kiristävään suuntaan. Terroristin tai sarjamurhaajan ei pidä päästä samalla lailla vapaaksi kuin yksittäisrikoksen tehneet elinkautisvangit keskimäärin.

Tässä mielessä kannatan Häkkäsen ajattelua, että minimipituusajan nostamista raskaimmassa kategoriassa harkittaisiin.  Sen sijaan paluuta kuolemanrangaistukseen tai tosiasialliseen kuolemanrangaistukseen ei ole syytä harkita, se olisi paluuta johonkin menneeseen. Sen sijaan esimerkiksi tällaisten tuomittujen kiristetty pitkäaikainen valvonta pitkitetyn vankilasta vapautumisen jälkeen voisi toimia. Ehdonalaiseen vapauteen laskeminen tapahtuisi raskaimman rikollisuuden kategoriassa pitemmän ajan jälkeen kuin nykyisin. Lisäksi mahdollisuus hakea armahdusta voitaisiin aivan hyvin poistaa tältä ryhmältä.

Suoranaisia lakitekstiesityksiä en tee, eikä sellainen minulle kuulukaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu