Sota-aikojen vaalit Suomessa
On korkeallakin tasolla väitetty, että ”sodatkaan eivät pysäyttäneet vaaleja”. Totuuden nimessä on oikaistava, ettei se nyt niin mennyt. Käsittelen tässä vain toisen maailmansodan aikoja.
Vuoden 1939 edustavaalien tuloksena valittu eduskunta istui vuoteen 1945 saakka poikkeuslain turvin. Poikkeusmenettelyjä tarvittiin kaksi kertaa.
Vuonna 1939 julistettu sotatila jatkui keväällä 1945 Lapin sodan vuoksi, mutta eduskuntavaalit kyllä järjestettiin sen aikana keväällä 1945. Sotatoimialue oli alueellisesti rajautunut silloin Lappiin. Poikkeusolot näkyivät siinä, että Neuvostoliitto osoitti, ketkä eivät olleet sopivia ehdolle eduskuntaan.
Kunnallisvaaleissa kävi vielä huonommin. Vuonna 1936 valitut valtuustot istuivat yhdeksän vuotta. Joulukuussa 1936 valitut valtuustot istuivat kaikkiaan yhdeksän vuotta, koska vaaleja jouduttiin sotien vuoksi jatkuvasti lykkäämään. Uudet vaalit pidettiin vasta joulukuussa 1945. Uusien valtuustojen toimikausi jäi eduskunnan päätöksen nojalla kaksivuotiseksi.
Älköön kukaan tulkitko, että kannattaisin kunnallisvaalien siirtämistä tuonnemmaksi pandemian vuoksi. En kannata. Mutta historiallisen totuuden vaaliminen kuuluu minulle akateemisena väitelleenä historioitsijana, oli kyseessä sitten presidentti täällä tai siellä.
Koronan takia on välttämätöntä siirtää kuntavaalit ensi syksyyn. Korona on huhtikuussa vielä täydessä vauhdissaan ja vasta loppukesästä alkavat rokotukset tuottaa suojaa.
Demokratiaan kuuluva vaalitaistelu estyy, internet ja teams eivät korvaaa parsoonallisia kontakteja. Suuri osa äänioikeututuista lukeutuu riskiryhmiin.
Kansanterveyden takia on hengenvaarallisen kulkutaudin vuoksi sula mahdottomuus pitää kuntavaaleja huhtikuussa. Siirtopäätös tarvitaan pikaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä oikaisu. Noin yleisemminkin väitän, että on kasvanut ja kasvamassa toimittaja- ja poliitikkosukupolvi, jonka historiatietoisuus on luvattoman heikkoa.
Ilmoita asiaton viesti
”Poikkeusolot näkyivät siinä, että Neuvostoliitto osoitti, ketkä eivät olleet sopivia ehdolle eduskuntaan.”
Minkä lainkohdan nojalla 1945 voitiin estää vaalikelpoinen henkilö asettumasta ehdolle?
Ilmoita asiaton viesti
Hannu Mononen kysyy lainkohdasta ehdokasasettelussa maalisvaaleissa 1945. Olen käsitellyt tätä kysymystä mm. teoksessani ”Jukka Seppinen: Urho Kekkonen. Suomen johtaja, Jyväskylä 2004”, s. 112.
Kyseessä oli poliittinen, ei oikeudellinen vaade. Sitä vaati hyvin voimakkaasti myös pääministeri J. K. Paasikivi. Hän vaati ns. ”uusia kasvoja” eduskuntaan. Paasikivi esitti kantansa usein ja kovalla äänellä, myös eduskunnassa 31.1.1945. Hän vaati, että ”maan etujen vastaiseen politiikkaan huomattavammin vaikuttaneet” henkilöt siirtyisivät syrjään julkisesta elämästä. SDP:n vasemmisto vaati jo 20.10.1944 Suomen Sosialidemokraatissa ”sotapolitiikasta” vastuussa olleita vetäytymään politiikasta.
Vaateita ”uusista kasvoista” tuli Neuvostoliitosta, mutta myös Lännestä. Väinö Tanner oli yksi keskeisistä kohteista. Hänestä oli tullut ehdokas Uudeltamaalta, mutta laajan kansainväliseksi muodostuneen kritiikin seurauksena hän luopui 3.2.1945 ehdokkuudesta ja eduskunnan jäsenyydestäkin (s. 114). Hän piti tapahtunutta ”todellisena järjestettynä ajojahtina”.
Urho Kekkonen toimi maalaisliitossa samansuuntaisesti.
En referoi tutkimustani enempää tässä. Jokainen voi siihen tutustua. Tanner oli ykköskohde ylivoimaisesti vaikutusvaltaisimpana sd-politiikkona. Neuvostoliitto pyrki eliminoimaan hänet politiikasta ja leimaamaan hänet ”sotarikolliseksi”.
Ilmoita asiaton viesti
Eli kyseessä oli painostus tai vetoomus, jonka noudattaminen jäi viime kädessä riippumaan kunkin ehdokkuutta harkinneen omasta päätöksestä (kuten Väinö Tannerin ratkaisu 3.2.1945) ilman, että viranomaiset olisivat kuitenkaan asiaan puuttuneet?
Tekikö kukaan Tanneria vähemmän tunnettu ”piruuttaan” ratkaisun asettua ehdokkaaksi kaikesta huolimatta, tulkiten ajaneensa maan etujen mukaista politiikkaa kautta linjan?
Ilmoita asiaton viesti
Historian tuntemusta on monellakin taholla syytä parantaa. Kun vuoden -45 vaalien kohdalla ajattelee: entä jos Castrenin hallitus ei olisi päättänyt
vaaleista vaan olisimme jääneet odottamaan valvontakomission kantaa?
”Meillä jo vaalit pidettiin ja toveri Stalin sai suuren voiton. Se riittää varmaan teillekin!”
Olisi siinä lujasti pitänyt selittää, etteivät vaalit oikeastaan kuulu mitenkään komission toimivaltaan, mutta halusimme olla myötäsukaisia.
Vaalit pidettiin, ja kohtuullinen mainontakin sallittiin. Onko toista maata, jossa äänestettiin näin , siis demokraattisesti, sotatilan vielä vallitessa?
Ilmoita asiaton viesti