Venäjän pyöritys

 

 

 

 

EU:n ja Venäjän suhteiden tila puhuttaa. Mistä on kyse? Yksinkertaisesti Neuvostoliitto/Venäjän pitkän poliittisen linjan yhden näytöksen toteuttamisesta. Neuvostoliitto vastusti eurooppalaista integraatiota jo maailmansotien välisenä aikana ns. pan-eurooppalaisuuden nostaessa hetken aikaa päätään.

Sama linja jatkui entistä voimallisempana eurooppalaisen integraation alkaessa toisen maailmansodan jälkeen tosissaan muuttamaan eurooppalaista valtiomosaiikkia yhtenäiseen suuntaan.

Neuvostoliiton asenne piti Suomen ulkona pitkään jopa integraatiokeskustelusta sotien jälkeen. Integraatio eteni vahvasti 1950-luvulla. Suomella oli todellisia vaikeuksia Neuvostoliiton painostuksen vuoksi löytää paikkaansa integraatiossa. Kun reitti avautui Ruotsin erityisellä tuella EFTA:n kautta erityisjärjestelyin (Finn-EFTA) vuonna 1961, tällä oli Suomen talouselämän länsimaisen kehityksen kannalta aivan keskeinen rooli.

Pidän tätä presidentti Urho Kekkosen yhtenä merkittävimmistä saavutuksista. Viime kädessä kuitenkin Neuvostoliitto päätti Suomen osallistumisesta EFTA:n työhön. Kekkonen joutui toteamaan, että ”mikäli Neuvostoliitto todella näyttää punaista Suomen EFTA-hankkeelle, Suomi luopuu siitä ja tyytyy kahdenvälisiin kauppasopimuksiin”.

Iso miinus kuitenkin oli, että Kekkonen katsoi voivansa (olevansa pakotettu) suostua Neuvostoliiton poliittiseen vaatimukseen saada määrätä siitä, ketkä ovat sopivia käyttämään sisäpoliittista valtaa Suomen hallituksissa. Tämä oli salakavala myönnytys, sillä Kekkonen aliarvioi kommunismin alttiuden ”kesyyntyä kunnon kansalaisiksi” – ja yliarvioi omat mahdollisuutensa. Tämä tie vei suuriin vaikeuksiin suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa ura aukeni KGB:n kautta.

 

——————————————————

 

Nyt moni meppi on astunut venäläiseen miinaan ja ansaan, joukossa suomalainenkin (lehtitietojen mukaan Sarvamaa). Olen tähän asiaan erittäin pettynyt. EU:n saama kohtelu, joka henkilöytyi Jossep Borrelin rooliin EU:n korkeana ulkopoliittisena edustajana, johtui Kremlin EU-vihamielisyydestä.

On todella harkitsematonta antautua Venäjän käsikassaraksi ja vaatia Borrellin eroa. Toimiminen Neuvostoliiton/Venäjän etujen mukaisesti omia kansallisia etuja vastaan on ollut hyvin yleistä Suomessa Neuvostoliiton aikana, eikä siitä vieläkään olla päästy Suomessa kokonaan eroon. KGB kutsui näitä henkilöitä osuvasti nimellä ”hyödyllinen idiootti”.

Venäjä pyrkii hajottamaan kaikin tavoin EU:n sisäistä koheesiota. Borrellin ei pidä ottaa tätä asiaa henkilökohtaisesti, eikä missään tapauksessa luovuttaa. Se olisi vain innoittamassa Kremliä uusiin toimiin.

EU:n yhtenäisyys on taas koetuksella. Nyt pitää pitää vain hermot kurissa ja esiintyä vakaasti. Suomen poliitikot hakivat irtopisteitä Neuvostoliiton aikana vierailemalla nopeasti suurten kriisien jälkeen Moskovassa, niin Budapestin (1956) kuin Prahan (1968) verilöylyjen jälkeen ensimmäisinä läntisen maailman maana.

Suomi ei saa jatkaa tällaista käytäntöä ja edistää Venäjän hajottamispolitiikkaa meille eurooppalaisille erittäin tärkeätä Euroopan unionia vastaan. Vaikka Kreml hetken hymyilisi Suomelle, sillä ei olisi mitään merkitystä kokonaisuuteen, vaan vain hajottava motiivi. Vaikutus tulee yhtenäisyydestä ja lujista, mutta maltillisista toimista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu