Vino, pelokas Suomi

Täytyy kommentoida, kun on kommentoitavaa. Olen puhunut ja kirjoittanut paljon Suomen sisäisen tasapainoisen kehityksen välttämättömyydestä.

Sitran uusin tutkimus kertoo, että Suomi on tässä suhteessa epäonnistunut todella raskaasti. Onnellisuustutkimukset ovat pelkkää viihdettä tässä suhteessa.

Alla on kaksi keskeistä alueellista indikaattoria Sitran uudesta selvityksestä:

Quote

Puolet suomalaisista kokee tulevaisuuden välillä innostavana, välillä pelottavana. Neljäsosa odottaa tulevaisuutta innoissaan ja joka kymmenes näkee siinä paljon uhkakuvia. Alueellisesti muita enemmän innostusta löytyy Päijät-Hämeestä, Pohjanmaalta ja Kanta-Hämeestä, vähiten Pohjois-Savosta, Kainuusta ja Varsinais-Suomesta. Tulevaisuus monine uhkakuvine pelottaa eniten Etelä-Pohjanmaalla. (Sitra)

Oman asuinkunnan tulevaisuus arvioidaan huonoimmaksi Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa, Kainuussa, Satakunnassa, Pohjois-Savossa ja Kymenlaaksossa. Parhaimmaksi se arvioidaan Pirkanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla. Näkemyksiin vaikuttaa erityisesti asuinkunnan odotettu asukasmäärän muutos. (Sitra)

Unquote

 

Olen tunnistanut tämän ongelman jo hyvin kauan sitten. Seuraan entisen vahvan ja vanhan Savo-Karjalan kehityssuuntia oman sukutaustani vuoksi tiiviisti. Itä-suomalaiset poliitikot eivät ansaitse kaksista mainesanaa. Neuvostoliittoa ja KGB:tä kyllä hyysättiin ja ylistettiin, myös Turussa, mutta omaa kehitystä hyljeksittiin.

Tunnen nämä huonot maakunnat erittäin hyvin. Koska toisto on opintojen äiti ja toivon uusia lukijoita, kerron yhä uudelleen ja uudelleen, että äitini puolen suku on vanhaa Kuopion seudun kantasukua. Samat sanat sanon Viipurin seudulta Koivistolta isän suvun puolelta.

Kun isoisäyrittäjäni Taavetti Kinnunen Kuopiossa ja isoisäyrittäjäni Julius Seppinen Koivistolla elivät noin sata vuotta sitten miehuutensa parhaita vuosia, Viipurin lääni ja talousalue muodostivat maan johtavan alueen. Viipuri oli valtakunnan toiseksi suurin teollisuus- ja kulttuurikaupunki.

Viipurin läänin asukastiheys oli korkeinta maassa, rautatieverkosto samoin. Vuoksenlaakson teollisuus kukoisti.

On pakko osoittaa sormella valtiojohtoa, joka ei ole huolehtinut Karjalan alueen palauttamisesta oikeille laillisille omistajille.

Ehkä sotien jälkeen presidentti Urho Kekkosen ohella parasta työtä Itä-Suomen ja Oulun hyväksi teki pää-, opetus- ja valtiovarainministerinä syntyjään Viipurin seudun Johannes Virolainen 1960- ja 1970-luvuilla. Yliopistolaitos laajeni myös itään, joskin hajautetusti. Kun Virolainen ajoi Isänmaan etua, Etelä-Savon Hirvensalmen Ahti Karjalainen tuijotti vain KGB:n ja Neuvostoliiton hyvinvointia. Virolainen sai KGB:n vihat niskoilleen.

Kun aloitin julkisten virkojen hoidon Hirvensalmen vt. nimismiehenä kesällä 1968, opin tietämään Karjalaisen olevan kotoisin seudulta. Hän oli kotoisin Kuitulan kylästä. Kävin poliisipäällikkönä siellä konstaapelin kanssa, koska poliisin tietoon oli tullut pontikkatehdas. Karjalaisen kotitalon takametsästä löytyikin täydessä tuotannossa porissut pontikkatehdas.

Rikostutkinta ei liittänyt ainakaan minun toimestani tehdasta Karjalaisen sukuun. Asia jäi kohdaltani kesken, kun määräaikainen toimikauteni päättyi. Minulla olivat juristin opinnot hieman kesken. Valmistuin jo 24.4.1969. Kuitenkin kerroin pontikka-asian ulkoministeri Ahti Karjalaiselle Balaton-järven rannalla huhtikuussa 1975. Silloin Ahti K. nauraa hörähti. Muuten häntä ei naurattanut noina vuosina. Olin järjestelyvastuussa ulkopoliittisen sisällön osalta ulkoministerin virallisesta valtiollisesta vierailusta Unkariin. Oli tauon paikka rannalla, ja Ahti puolisoineen vinkkasi minut juttelemaan.

Vaikka olen kirjoittanut Ahti Karjalaisen poliittisen elämäkerran (1997), varsinaista Karjalaisen systemaattista Etelä-Savoa (Savoa) koskenutta kehitystoimintaa en muista tavanneeni.

Sen sijaan Johannes Virolainen ei keskittynyt KGB:n hyysäämiseen Ahti Karjalaisen ja useimpien muiden lailla, vaan keskittyi Suomen kehittämiseen kokonaisvaltaisesti, myös Itä-Tynkä huomioiden. Kirjoitin myös Virolaisen poliittisen elämäkerran (2002).

HS:n toimittaja Unto Hämäläinen on muistanut pariinkin otteeseen alleviivata suomalaisille, että arvostan Johannes Virolaista enemmän kuin Ahti Karjalaista. Hän arveli aivan oikein. Hän näyttää kuitenkin olettaneen tuomionsa haittaavan minun tutkijan uraani ja Neuvostoliiton siitä minua rankaisevan. HS toimii näin, valehteleekin. Unto on sellainen toimittaja.

Itä-Suomesta on kasapäin valtakunnallisia poliitikkoja ollut vuosikymmeniä jakamassa valtion varoja. Ministerin tittelit ovat keveitä ja turhia. On Seppo Kääriäistä, on Seppo Tiitistä, on Erkki Liikasta, on jopa Paavo Lipposta, on kotkanpoikii ja sitten suorasuu Lasse Lehtinen.

Viimeksi mainittu on kritisoinut suomettunutta menoa Suomessa ollessaan lehdistöneuvoksena Lontoon suurlähetystössä. Lehtinen antoi siellä Hufvudstadsbladet’lle haastattelun, jonka lehti julkaisi helmikuun lopussa 1988. Siinä Lehtisen haastattelun ydinkohta muodostui lauseista: ”Man är rädd för ryssen. De som säger att Finland är finlandiserad har alldeles rätt”. Hyvä, Lehtinen! Taisi mennä pressipäällikkyys UM:ssä saman tien ohi suun. Mutta oikeassa olit.

Savonlinnan ”d-tähti” Jouni Backman tuhosi historiallisen ja arvovaltaisen lääni-instituution. On ihmeteltävä tuota tuhoa. On syytä epäillä, että syy oli käsitteessä ”Viipurin lääni”. KGB halusi sitä hillitä, mihin salajuoneen politiikka oitis suostui. Sama koski  presidentti Koiviston saamaa käskyä vastustaa Baltian maiden kehitystä kohti uusitsenäistymistä.

Nyt puhutaan täysin historiattomista, arvovallattomista ja teknokraattisista hely-keskuksista tai aluevirastoista. Samalla valtion arvovaltaiset edustajat maaherrat ovat maassa hiljentyneet. Läänit olivat peräisin Ruotsin kanssa eletystä vahvasta historiasta.

Kun Neuvostoliitto romahti ja Karjalan palautus oli realistinen tavoite, presidentti Koivisto tuhosi tämän hankkeen vastoin Hallitusmuotoa. Se sääti, että vain eduskunta voi määrätä valtakunnan rajoista. Asia oli niin pitkällä, että asia olisi pitänyt valmistella huolella Eduskunnan päätettäväksi.

Tilaisuuksia oli useita. Venäjän ensimmäisellä suurlähettiläällä Juri Derjabinilla oli valtuudet käydä Viipurin ja lähialueiden palautuskeskustelua, neuvottelujakin. Hän saapui Suomeen suurlähettiläänä maaliskuussa 1992. Suurlähetystö ojensikin minulle valtakirjan Karjalaan. Keskusteluyhteys on syytä palauttaa. Olen siihen valmis.

Venäjä vaati uuteen naapuruussopimuksen rajapykälän, joka mahdollisti Etykin periaatteiden mukaisesti rajojen rauhanomaisen muuttamisen. Koivisto olisi halunnut senkin pois, mutta Venäjä sen tunki Koiviston kurkusta alas. (Lähde: Jukka Seppinen, Kun presidentti Koivisto esti Karjalan palautuksen, 2019). Näin ollen sopimuspohjainen juridinen pohja rajaneuvotteluille on olemassa, koska naapuruussopimus on voimassa.

Sinänsä rajan muutos rauhanomaisesti ei ole riippuvainen Etykistä, vaan pelkistä rauhanomaisista neuvotteluista. Niitä voi käydä koska tahansa, kuten Jäniskosken kohdalla tapahtunut rajansiirto 1947 (jälleen itänaapurin hyväksi) osoittaa.

Virinnyt suomalainen taloudellinen aktiivisuus ns. luovutetulla alueella 1990-luvun alussa ei johtanut tuloksiin. Presidentin mukaan ”Suomi ei tarvitse lisää peltoa”. Minulla oli iso (500 ha) peltoalue käytössä, joka uuvahti Viipurin venäläisen kaupunginjohdon petoksiin. Ansaitut rahat eivät tulleet käyttöön, vaikka sopimukset olivat viranomaispohjaisia ja hanke Suomen valtion virallisella listalla ja jonkin verran rahoittama. Pimeät voimat olivat asian takana. Epäilen Mauno Koivisto/Venäjän KGB-perinteisen salaisen palvelun yhteistyötä.

Pääministeri Esko Ahon hallitus jakoi ns. lähialuerahoja satoja miljoonia markkoja, mutta vain parisen prosenttia meni Viipurin ja Sortavalan seuduille. Potti meni jonnekin kauas ja turhuuksien markkinoille. Hallitusta pelotti pitää omiensa puolta.

Itä-Suomen syvenevä kriisi on valtiojohdon saamattomuuden syytä. Itä-Suomen ja Savon kansanedustajat ovat luusereita. Suomen kehitystrendi on vino. Itä-Suomi ei ole tarpeeksi turvassa kasakoilta.

Suomen on osoitettava vahvaa elämänhalua omalla paikallaan historian osoittamalla alueella. Jos ei huolehdi omastaan, joku muu sen tekee.

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu