Eurovaalien jälkilöylyt

Tarinamme alkaa Esko Seppäsestä. Hän oli aikanaan Suomen  tunnetuin kommunisti ja johtava vasemmistopoliitikko. Hänen asettuessaan Eurovaaliehdokkaaksi, hänen takanaan oli ”kaksi” kannattajaryhmää: hänen oman puolueensa ja sitoutumattomien oikeistolaisten ryhmä. Oikeistoryhmän tavoitteena oli saada Esko Seppänen pois Suomen politiikasta ja hiljentää näin johtavan vasemmistolaisen ääni kotimaassa. Muistan itse, kun minuakin kehotettiin äänestämään häntä juuri noista syistä: Seppänen pois kotimaasta.

Li Anderssonin takana saattaa, siis saattaa olla, samantapainen liikehdintä. Hänet haluttiin pois kotimaasta rauhoittumaan ja hiukan homehtumaan EU-parlamenttiin. Tämä saattaa olla yksi syy hänen saamaansa äänivyöryyn. Samalla tavalla aikoinaan Paavo Väyrynen haluttiin pois häiritsemästä Keskustan työtä Suomessa. Paavon agendana on ollut jo vuosikymmenten ajan olla piikkinä Keskustan lihassa ja ”kiristämällä ja uhkaamalla” saada  itselleen vaikutusvaltaa ilman vastuuta.

Perussuomalaisten kohtalona oli erittäin kehno ehdokasasettelu. Kun Kokoomuksella oli valtava joukko eturivin turvallisuuspolitiikkaan kulminoituneita ehdokkaita heillä ei ollut yhtään. Tämänhän on se nyt käytetty selitys. Mutta mielestäni totuudenmukaisempi on perussuomalaisten rooli EU:ssa. Mitä Hakkarainen ja Ruohonen-Lerner saivat aikaan, mitä he tekivät, mistä heidät muistetaan, mitä asioita he ajoivat ja miten he olivat esillä. Taisi olla Hakkaraisen hampaat ja naisystävät ainoa uutinen, mitä Brysselistä kuultiin. Tietysti kun asun periferiassa en nähnyt täällä suurtakaan perussuomalaisten kampanjointia. Täällä ei Ruohonen-Lerner käynyt ymmärtääkseni kertaakaan koko kauden aikana ja makkaran syöttäminen torilla paikallisin voimin ei tuo ääniä EU-parlamenttivaaleissa. Mielestäni Perussuomalaisten kampanja ei teemoiltaan ollut lainkaan tulevaisuuttaa varten vaan keskittyi menneisyyteen. Timo Soini aikanaan jyräsi teemalla ”Piikki kiinni” ja nyt sama teema vain uudemman, vähemmän räksyttävän muodon.

Eija-Riitta Korholan kohtalo on ainoa, jota suren. Hän oli ja on ainoa ehdokas, joka on uinut tosiasioiden valossa vastavirtaan mm. EU:n energiapoliittisissa ratkaisuissa. Hänen olisi toivonut pääsevän jatkoon. EU tarvitsee uudistajia  ja vastarannankiiskejä ja nyt he jäivät monessa maassa rannalle.

Nähtäväksi jää muuttuuko EU lainkaan vai johtaako WEFin määräämä johto koko EU rapautumiseen. Vain vasemmistolehdistön lanseeraaman ”laitaoikeiston” suuri voitto olisi saattanut kääntää EU:n politiikkaa ihmisläheisempään ja kilpailukykyisempään suuntaan. Nyt, valitettavasti näin uskon, mikään ei muutu vaan sama törsäilevä ja hallitsematon varojen käyttö jatkuu, elinkeinoelämän kilpailukyvyn rapauttaminen kiihtyy  ja hyväveli-verkosto kiittää.