Minäkin olen ihminen?
Viinahuuruinen elämä valtioneuvoston jäsenillä saa jatkoa. Eräs tunnettu ja arvostettu ministeri on joutunut silmätikuksi. Siinähän ei sinänsä ole mitään uutta. Mutta kuinka media kohtelee häntä, on sitten jo toinen juttu. Miltähän tuntuisi meille niin tutut vastaukset: työ vie kaikki aikani ja kun minulla on vapaata, saan kai rentoutua. Ministerin tehtävä ei ole vaarantunut. Se kuvameemi oli pikkuinen lapsus.
Mitä ministeri siis kuvitteellisesti vastaa? ”Ministeri jatkoi kertomalla, että politiikoilla on vapaa-aikaa. Hän on viettänyt sitä ystäviensä kanssa. Sinänsä illanvietossa ei muutoin ole mitään ihmeellistä tapahtunut, ministeri sanoi. Joitain yksityisiä videoitakin on tullut esille. Moni on kuitenkin kuullut, että videolla puhuttaisiin ”jauhojengistä”, minkä on tulkittu viittaavan huumeiden käyttöön. Osa on sen sijaan varma, että videolla lauletaan ”jallujengistä”.
Jotkut poliitikot ovat vaatineen alkotestiä. Ministeri totesi kuitenkin olevansa valmis menemään testiin ja jopa käyneensä 4 päivää tapahtuman jälkeen oikeusturvansa vuoksi. Ministeri sanoi tuloksen tulevan noin viikon kuluttua. Hän myös sanoi, ettei ole ikinä käyttänyt huumeita. Keskustelua on syntynyt myös siitä, ovatko juhliminen ja ministerin tehtävä yhteensovitettavissa. Ministeriltä kysyttiin myös, että olisiko hän ollut työkykyinen, mikäli vieras yhtiö olisi tehnyt Suomeen 20 mrd investointipäätöksen keskellä yötä. Ministeri sanoi, että hän olisi tietoinen mahdollisista tilanteista jo ennen juhlailtaa ja jättäisi siinä tapauksessa menemättä.
Lopuksi ministeri menee vaalitilaisuuteen ja ottaa mikin käteensä. Katsoo pitkään yleisöä ja on selväsi liikuttuneessa tilassa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen hän sanoo ääni väristen ja itkua pidätellen: minäkin olen ihminen.”
Hallitus on omassa ohjelmassaan vaatinut tasa-arvoa ja vaatinut sen edistämissä myös valtiojohtoisissa yrityksissä. Onko nyt kohun keskelle saanut samanlaisen pehmeähanskaisen kohtelun myös mediassa kuin eräs toinen kohuista kohuun joutunut. Todennäköisesti median väitteet ministerin käyttäytymisestä ovat totta. Mutta miksi tämä toinen ministeri on päässyt omista kohuistaan silkkihansikkain..
Käsittääkseni poliitikolle on tärkeää olla uskottava. Se ei ehkä aina toteudu kertomalla totuus, jos totuus on liian epäuskottavaa. ”Minäkin olen ihminen” on lähes aina sekä totuus, että uskottavaa. Jos taas kertoo, että ”En koskenut jallupulloon, vaan se oli rinnakkaiskäyttäjä”, niin sekin voi olla joskus totuus, mutta ei oikein koskaan uskottavaa. Tätä ei siis kannata poliitikon käyttää selityksenä humalatilalleen tai muutenkaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Lintilästä kanneltu oikeuskanslerille ja eduskunnan oikeusasiamiehelle.” (IS)
”Moni on kuitenkin kuullut, että videolla puhuttaisiin ”jauhojengistä”, minkä on tulkittu viittaavan huumeiden käyttöön…”.
”Pitkän hiljaisuuden jälkeen hän sanoo ääni väristen ja itkua pidätellen: minäkin olen ihminen.” (blogisti)
Politiikassa toiset ovat ”ihmisempiä” kuin toiset.
Asia ratkeaa pian – äänestyskopissa.
.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, mutta onko valitsijoita viime päivinä johdettu tahallisesti harhaan epäolennaisilla vihjailuilla.
Melkoisen kakaramaista toimintaa median toimesta, kun hyvin tiedetään että niitä täysin puhtaita poliitikkoja (tai ihmisiä yleensä) on todella harvassa.
Ilmoita asiaton viesti
Äänestäjiä viedään kuin ämpäriä. Tosin joku totesi täällä, että äänestäjät eivät ole niin tyhmiä kuin median edustajat luulevat ja äänestyskopissa saattaa tapahtua yllätyksiä.
Aikoinaan pääministerinäkin toimineen Stubbin ura kotimaisessa politiikassa ei kääntynyt auringonlaskun puolelle pelkästään tikkatauluna olemisen tai polvihousuissa joboilun vuoksi. Hänen kansainvälinen tyylinsä nostatti niskavilloja kansan keskuudessa. Kehä III takana häntä ei siedetty. Suomessa on vielä suomalaisia ja kansanihmisillä äänioikeus.
Mielenkiintoista seurata kuinka kansa arvottaa ministerien tekoja: Saako armon ”jaloviinaa naukkaileva kansanmies” vai ”itkuinen minäkin olen ihminen kansikuvanainen”.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan tuo tavallaan mielenkiintoista. Siis se, kuka eniten saa vammoja Vaasan piirin kepulaisten keskinäisessä perinteisessä pohjalaisessa selkäänpuukotuksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän voisi tietenkin lisätä että toisille ryyppääminen on ”Iloa ja Valoa” elämään ja toisille se on vain juopottelua.
Tämä millään tavoin puolustellakseni ryyppäämisä ja erityisesti työssä ryyppäämistä, kenenkään tekemänä.
Ilmoita asiaton viesti
Tosi asia nyt kumminkin on, että jos 70 v. äijän rähjäke ottaa perskännit kerran viikossa viikonloppuisin, on se normaalia ja anteeksi annettavaa, sillä arvot ja tavat ne on omanlaisensa jokaisella sukupolvella. Lintilä on kuitenkin vasta 60-luvulla syntynyttä sukupolvea ja vielä nuori mies. Siinä iässä juopottelu työpaikalla valtion piikkiin on äärimmäisen noloa. Boomereita nolottaa omasta puolestaan.
Ilmoita asiaton viesti
Juttu saattaa olla niinkin; Sanna Marin kohun jälkeen piti löytää ”toinen bilettäjä”, jotta kohu Sannasta ei häiritse vaaleja. Piti löytää toinen ja vielä pahempi, joka on ”ryyppytuulella myös työaikana eikä vain vapaa-aikana. Ja sellainhan löytyi. Montako pulloa viiniä ja teräviä Sanna on ostanut, sitä ei media olevtainnur kertoa!
Ilmoita asiaton viesti