Suomen muuttunut ulkopoliittinen linja

(Pakina) Presidentti on ilmoittanut, että sukupuolivähemmistöt ovat  uusi painopiste maamme ulkopolitiikassa. Senhän on hienoa. Aikanaan Suomessa toitotettiin rauhanomaista rinnakkaiseloa Neuvostoliiton aikana ja sehän johti jopa maamme maailman kuuluisan Etyk-kokouksen järjestämiseen. Siinä kokouksessa maailman mahtimaat kirjoittivat kasan sopimuksia. Nyt Suomi voi tehdä saman kutsumalla kaikki vähemmistöt maahamme.

Nimittäin kyllä näitä vähemmistöjä löytyy muitakin. Ajatellaan vaikka Downin syndroomalaiset. Heitäkin on maailmassa eräiden arvioiden mukaan kymmeniä miljoonia. Joka vuosi syntyneistä joka tuhannes saattaa olla Downin syndroomalainen. Toinen suuri vähemmistö on lyhytkasvuiset. Heitäkin on maailmassa miljoonia.  Miten nämä vähemmistöt otetaan huomioon ulkopolitiikassamme. Kolmas iso vähemmistö on vasenkätiset, heitä on 10% maailman väestöstöstä suurin osa heistä on miehiä.  Itsekin kuulun siihen joukkoon, jotka eivät saaneet silloisessa kansakoulussa kirjoittaa vasemmalla kädellä, vaan pakotettiin, ajattele nyt tarkkaan, pakotettiin oikeakätiseksi. Mikä ulkopoliittinen häpeä tämä olisi tänä päivänä.

Nyt kun näitä vähemmistöjä verrataan toisiinsa, huomataan yksi asia: lyhytkasvuisuutta (kuten ei Downin syndroomaan) ei voi valita, ei voi niin kuin mennä lääkärille ja sanoa:” koen olevani lyhytkasvuinen, vaikka olenkin 180 cm pitkä. Tehkää nyt lääkärit jotain.”

Olen siis sitä mieltä, että jos ulkopolitiikkamme perustuu vähemmistöihin, tulee ottaa kaikki vähemmistöt huomioon. Siis kun rahaa jaetaan ulkomaille ja pidetään seminaareja, tehdään valtiovierailuja aina kärkenä pitää olla vähemmistöt. Ei niillä keskinäisillä maiden suhteilla ole mitään väliä, kunhan vain vähemmistöt tulee huomioon.

Olikohan presidentti oikein kysynyt ukrainalaisilta, haluavatko he edes, että Suomen ja Ukrainan ulkopolitiikan kärki on sukupuolivähemmistöt. Jotenkin uskon, että heidän ulkopolitiikan ja kahdenvälisten suhteiden kärki on ihan muualla. Mutta eihän sillä mitään väliä ole, riittää kun julistetaan nuo asiat ulkopolitiikan tärkeimmäksi. Voihan se presidentti seuraavalla ulkomaan matkalla ohittaa maan johdon (esim Zelenskyin), hallitsijat, ministerit ja mennä vaan tapaamaan vähemmistöjä. Onnea vaan matkalle.