Äänestin kannabiksen laillistamista vastaan

Monia kuohuttaa Vihreiden hyväksymä aloite kannabiksen laillistamiseksi, eikä se ole mikään ihme. Aihe herättää tunteita monista syistä. Kun ilmeisesti ainakin joka neljäs on kokeillut kannabista, luulisi jokaisen tuntevan jonkun, joka on kokeillut. Itse en ole kokeillut, enkä aiokaan kokeilla, sillä tunnistan itsessäni jo sokeriaddiktion ja kofeiiniaddiktion piirteet.

Minua pyydettiin aloitteen alkuvaiheissa yhdeksi sen esittäjäksi. Minusta oli mukavaa saada huomiota, mutta sanoin harkitsevani asiaa. Päätin kuitenkin olla allekirjoittamatta aloitetta, vaikka sinällään aloite oli poikkeuksellisen huolellisesti valmisteltu ja siinä mielessä ansiokas. Perusteluissa oli järkeäkin. Jos perustelut olisivat olleet luokkaa “kun me halutaan pitää hauskaa”, niin olisin luultavasti antanut kiukkuisen vastineen.

Huumausaineisiin saa omalla kohdalla suhtautua mustavalkoisesti. Se on kyllä tai ei –kysymys. Kuitenkin yleiskeskustelussa tulisi muistaa aiheen olevan kaikkea muuta kuin mustavalkoinen, sillä puhumme ihmisistä. Kokeilijat, viihdekäyttäjät ja ongelmakäyttäjät ovat jonkun omaisia, jonkun naapureita, jonkun tuttuja. Itsensä nostaminen muita paremmaksi, olipa itse käyttäjä tai käyttämätön, kertoo mielestäni varsin ikävästä vähättelystä ja suhtautumisesta asiaan.

Olen itse kannattanut ja kannatan vieläkin käyttörangaistuksen poistamista. Moni vetoaa tässä usein nuoreen ikään, mutta voin kertoa, että aikuisellekin voi käydä vahinko. Kyse ei ole niinkään pilven polttamisesta, vaan esimerkiksi kannabismuffinssista. Itsellenikin on sellaista tarjottu, mutta en halunnut, enkä edes tiennyt sillä hetkellä sisällöstä. Outo haju kuitenkin sai minut kieltäytymään. Mutta spekuloidaan sillä, että joku olisi ottanut vaikka mukaansa, syönyt sen kotonaan, tullut huonovointiseksi ja lähtenyt autolla lääkärin vastaanotolle. Siitä sitten henkilö olisikin joutunut liikenneratsiaan, jossa hänet olisi saatu kiinni huumausaineen käyttörikoksesta. Se aiheuttaa merkinnän ja tuloksena on usein syrjäytymiskierre, joka voi johtaa moninaisiin rikoksiin ja jopa kuolemaan.

Mielestäni ihminen, joka kannattaa kenenkään syrjäytymistä, voisi miettiä omia ajatusperiään kunnolla.

Olin yksi niistä 181 henkilöstä, joka äänesti laillistamista vastaan. Kannabispsykoosi ja skitsofrenia eivät ole satua, eivätkä leikin asioita. Jos näiden ehkäisemiseen olisi varma keino ja oltaisiin esitetty muutoksen olevan kansanterveydellisesti vaaraton, olisin äänestänyt luultavasti puolesta. Puhutaan myös usein porttiteoriasta eli siitä, että kannabiksen käyttäminen johtaa vahvempiin huumeisiin. Näinhän asia ei ole, vaan asia on toisin päin; vahvempia käyttäneiden kertomusten taustalta on nähtävissä yleensä kannabista. Jos kannabis aiheuttaisi automaattisen siirtymisen vahvempiin aineisiin, olisi maassamme joka neljäs ihminen narkomaani.

Myönnän, ettei kumpikaan vaihtoehto ollut täydellinen. Huumausaineiden aiheuttamat surut ovat monenlaisia. Huoli kaverista voi olla alkuun pientä, mutta toisaalta läheisen menettäminen huumeille on suuri. Tämän vuoksi monilla on haaste suhtautua maltillisesti huumausainekeskusteluun ja löytää tasapainoinen ja inhimillinen ratkaisu. Kaikki eivät ole asioista samaa mieltä. Toivoisin kuitenkin, että inhimillinen ratkaisu, jossa ihminen ei saa loppuelämän haittaa käyttämisestä, voitaisiin löytää mahdollisimman pian.

t. Jukka

jukkav
Vihreät Turku

Kasvatustieteen kandidaatti (erityispedagogiikka), valtiotieteiden ylioppilas (sosiologia, väestötiede), filosofian ylioppilas (sukupuolentutkimus, uskontotiede) ja yo-merkonomi (vakuutustoiminta). Tällä hetkellä olen Armon Vihreiden sekä Eläinvihreiden hallituksen varapuheenjohtaja sekä Vihreiden puoluevaltuuston jäsen. Sähköpostia saa laittaa, osoite on jukka.vaisanen(at)vihreat.fi ja yhteydenottoa varten on tehtävä pieni muunnos.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu