Kuka kuuntelee ja auttaa keski-ikäisiä miehiä?

Korona-pandemia huolettaa varmasti lähes kaikkia. Politiikan saralla moni on nostanut esiin lasten, nuorten ja naisten aseman, koska heihin tämä kriisi vaikuttaa kovasti. Sosiaalisen median aktiivina seurailen esimerkiksi Twitteriä ja minua kieltämättä kyllästyttää kerta toisensa jälkeen nähdä nuorempien naisministerin saama turha ja asiaton ryöpytys.

Mietin sitä, mitä tässä taustalla on. Luulisin, että suuri osa näistä ryöpyttäjistä olisi keski-ikäisiä miehiä. Itsekin olen biologisesti ja juridisesti mies, joten jollakin tavalla ymmärrän heidän tuskaansa. Silloin, kun koen jotakin kiukkuisuutta, en koe tulleeni kuulluksi, ymmärretyksi, enkä varsinkaan autetuksi. Sanonnan mukaisesti ”jostakin se kenkä nyt puristaa”. Itselläni kiukku usein purkaantuu ihan jossakin toisessa yhteydessä kuin pitäisi. Näin ollen käsitän niin, että moni kantasuomalainen (mies) kokee tulevansa syrjityksi, kun joku maahanmuuttaja saa sosiaaliturvaa ja hän itse saa työnsä rasittavuuteen nähden liian pientä palkkaa tai elää työttömänä. Kuitenkin on muistettava, ettei maahanmuuttajille kiintiöity sosiaaliturva kuulu kantasuomalaisille.

Miten voisimme saada kantasuomalaiset miehet puhumaan omista ongelmistaan? Toisaalta, kuinka voisimme vastaavasti kuunnella paremmin kantasuomalaisia miehiä? Sanotaan, ettei suomalainen mies puhu eikä pussaa. Jälkimmäistä ei tarvitsekaan tehdä kuin tarkoin valitussa seurassa, mutta tietyissä asioissa vaikeneminen ei ole kultaa, varsinkaan silloin, kun paha olo yrittää selättää koko miehen. Miehiä on rohkaistava olemaan herkkiä ja kertomaan ne omat tärkeät kuulumiset. ”Sinun on kestettävä kuin mies” -sanonta toksista maskuliinisuutta edustavana joutaa ongelmajätelaitokselle.

Keski-ikäiset (ja heistä me neljäkymppiset) miehet ovat eläneet nuorudessaan 1990-luvun laman, joka on jättänyt omat jälkensä. Joillekin se lama näkyi pienempinä harmeina kuin toisille. Se valitettavasti on jättänyt jälkensä. Monilla neljäkymppisilläkin on perussairauksia. On todettu, että huono-osaisuus kasautuu usein yksin asuvilla miehillä. Ongelmia on monenlaisia. Moni mielenterveys- tai päihdeongelma kytee pinnan alla. Nekään eivät tule tyhjästä, vaan niilläkin on juurensa.

Tämän vuoksi olisi tärkeää hoitaa myös miesten hyvinvointia. Se parantaisi paljon myös naisten ja lasten hyvinvointia, eikä silloin pahoinvointia olisi niin paljon. Mitään hokkuspokkus-taikatemppua ei ole tilanteen äkilliseksi muuttamiseksi, mutta suunnan voimme kääntää yhdessä. On tarpeellista muistaa, että jokainen keski-ikäinen mies on ihminen, jolla on omatt heikkoutensa ja vahvuutensa.

Haastankin kaikki kysymään keski-ikäisiltä miehiltä kuulumisia. Empaattisella kohtaamisella saadaan jo usein hyvää mieltä. Luottamukselliseen suhteeseen tarvitaan toki pitempi aika, mutta hiljalleen moni keski-ikäinen mies avautuu todellisista kuulumisistaan. Lopuksi kysyn: millä tavalla sinä voisit auttaa keski-ikäisiä miehiä?

t. Jukka

jukkav

Kasvatustieteen kandidaatti (erityispedagogiikka), valtiotieteiden ylioppilas (sosiologia), filosofian ylioppilas (sukupuolentutkimus) ja yo-merkonomi (vakuutustoiminta). Tällä hetkellä olen Turun Vihreiden varapuheenjohtaja, Eläinvihreiden hallituksen jäsen ja Spektri ry:n puheenjohtaja sekä Turun kaupungin vammaisneuvoston varajäsen. Sähköpostia saa laittaa, osoite on jukka.vaisanen(at)vihreat.fi ja yhteydenottoa varten on tehtävä pieni muunnos.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu