Suomi 2030 – Asumisen trendit muuttuivat sittenkin

Ainakin 1970 -luvulta lähtien olemme nähneet asumisen trendien pysyneen melko muuttumattomina. Ihmiset haluavat asua itse omistamissaan asunnoissa tai vuokralla. Omistusasuminen on ollut suomalaisten haave ja tapa kerryttää omaisuutta aina näihin päiviin asti. Turvallisinta on ollut sijoittaa kasvukeskuksiin, eli rakentaa oma koti sinne, mihin muutkin muuttavat. Kaupungistumisen trendiin uskoo moni kuin vuoreen ja pitää sitä lähes luonnonvakiona. Mutta muutos on jo alkanut..

Punainen tupa ja perunamaa on suorastaan kliseinen suomalainen unelma. Unelma, joka on ajautunut yhä kaukaisemmaksi monelle suomalaiselle. Viimeisten vuosikymmenten aikana olemme nähneet, miten politiikka ja markkinatalous on ohjannut ihmisiä yhä pienemmälle alueelle ja yhä pienempiin asuntoihin. Helsingissä rakennetaan koko ajan pienempiä asuntoja ja neliöhinnat jatkavat kasvuaan. Yksinäisyyden ja ahdistuksen lisääntyminen nähdään kaupungistumisen jatkuessa. Kehityksestä huolimatta suomalaisten haaveet eivät ole muuttuneet. Edelleen valtaosa suomalaisista haaveilee omakotitaloasumisesta maalla.

Omistusasumisen ja vuokra-asumisen välillä on ollut myös kolmas vaihtoehto. Asumisoikeusasunto. Siinä asukas maksaa asumisoikeusmaksun ja sen päälle perittävän vuokran/vastikkeen asunnon omistajalle. Asumisoikeusasumisen hinta on vuokrahinnoittelua edullisempi, sillä perittävän maksun on oltava kohtuullinen ja sitä säännöstelee laki. Omistaja voi periä vain kohtuullisia korvauksia, korkoja ja muita maksuja, sekä vain kohtuullisen katteen sijoitukselleen.

Nyt päätään nostaa voimakkaasti neljäs vaihtoehto. Asumisosuuskunta on asumisen malli, joka on aika lähellä asumisoikeusasumista. Sillä erolla, että asumisosuuskunnassa asukkaat omistavat itse osuuskunnan osuudet ja määrittelevät maksettavien vuokrien tason. Kerättävät katteet maksetaan itse ja ne kilahtavat niin sanotusti omaan kassaan välillisesti.

Uusi aika alkoi 2020

Viimeisten vuosien aikana on ollut selvästi havaittavissa kaupungistumisen seurauksena kasvanutta tyytymättömyyttä kaupungissa asumiseen. Yhä kasvava ihmismassa suunnitteli maalle muuttoa ihan vakavissaan. Ennen korona -pandemian puhkeamista jo miljoona suomalaista suunnitteli maalle muuttoa. Kun pandemia puhkesi, nämä suunnitelmat pystyivät viimein toteutumaan. Etätyö valtasi työelämän ja työ paikkariippumattomuus muutti pelikentän myös asuntomarkkinoilla. Nyt ei tarvinnutkaan etsiä asuinpaikkaa radan varresta tai moottoritien perusteella, kun työmatka olikin aamupalapöydästä työhuoneeseen. Lyhyessä ajassa jopa kaksi kolmasosaa suomalaisista halusi asumaan maalle.

”Tampere on ollut muuttovoittoinen, mutta en ole vielä nähnyt tilastoja siitä, mihin päin Tamperetta ihmiset ovat muuttaneet.”

Tilastonikkareiden kauhuksi ihmisten käyttäytyminen muuttui. Massat eivät enää noudattaneetkaan totuttuja kaavoja, vaan toimivat historiaan nähden arvaamattomasti. Väestötappiokunnista tuli muuttovoittokuntia ja jopa Helsinki muuttui väestötappiokunnaksi. Varsinkin suomea puhuvien keskuudessa nähtiin joukkopako vuoden 2020 aikana. Edes Nurmijärvi -ilmiö ei ole ollut vastaavan mittaluokan muuttoliike. Tampere on ollut muuttovoittoinen, mutta en ole vielä nähnyt tilastoja siitä, mihin päin Tamperetta ihmiset ovat muuttaneet. Kaupungissa on paljon entisiä maaseutukuntia ja kyliä. Taloustieteilijöille ja kiinteistösijoittajille tilanne on vaikea. Miten voidaan laskea matemaattisesti riskianalyysejä, jos ei tiedetä mitä ihmiset tekevät? Entä mitä tehdä niille tyhjiksi jääville toimistoneliöille, mitä yritykset eivät enää tarvitse? Pienten asuntojen sijasta kysyntää onkin isommilla, joissa on myös työhuone. Tilastot johtavat harhaan myös niiden osalta.

Koronavuosi muutti suomalaista yhteiskuntaa tavalla, josta ei ole paluuta vanhaan. Valtion tehtäviin valmistellaan paikkariippumattomuuspykäliä, yritykset ovat laajentaneet rekrytointeja koko Suomen kattaviksi, ihmiset ovat tottuneet työskentelemään kotona ja hinku päästä istumaan autoon aamu- ja iltapäiväruuhkiin on melko vähäistä. Koronan jälkeinen aikakausi on alkanut.

Mitä tapahtuu tulevaisuudessa?

Vanha viisaus sanoo, että ennustaminen on vaikea – varsinkin tulevaisuuden. Sitä se on nytkin. Ei ole väliä, onko ennusteen laatija suuri tilastoyhtiö, vai yksittäinen henkilö. Jokainen voi osua oikeaan.. Totesimme MDI:n Timo Aron kanssa, että ehkä muutaman vuoden sisällä voidaan jo sanoa, mihin suuntaan olemme menossa. Vielä ei ovi sanoa varmaksi mitään. Ja tästä voidaankin tehdä sellainen johtopäätös, että ennustaminen on pitkälti politiikkaa, jolla halutaan ohjata ihmisten käyttäytymistä. Kertoa heille, minkälaiseksi tilastot halutaan tulevaisuudessa muuttaa. Miksipä siis en minäkin tekisi ennustetta.

Ennustaminen pelkkien omien toiveiden ja mielikuvien pohjalta olisi aika onttoa. Siksi yritän perustella ennustettani hieman perustuen erilaisiin havaintoihin ja ilmiöihin, joita olemme kiistattomasti olleet todistamassa. Tässä siis tulevaisuus teille tiedoksi.

Kaupungistuminen tulee jatkumaan. Suuriin kaupunkikeskustoihin muuttaa ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, jotka pitävät kaupunkien kasvua yllä. Maailman väestön kasvu, alueiden asumiskelvottomaksi muuttuminen, ympäristökatastrofit, sodat ja kehittyvien maiden vaurastuminen johtaa siihen, että maailman turvallisin ja paras maa on yhä useamman ihmisen uusi kotimaa. Suurista kaupungeista tulee kulttuureiltaan rikas sulatusuuni.

Maaseudullistuminen (ruralisaatio) on jo käynnistynyt kaupungistumisen rinnalle, mutta se tulee kiihtymään sekä Suomessa, että myös globaalisti. Suomessa erityisesti suomea puhuvat hakeutuvat maaseutukuntiin ja pienille paikkakunnille, joissa he voivat elää turvallista ja rauhallista elämää luonnon lähellä. Markkinatutkimuksemme ja useat muut tutkimukset antavat merkkejä siitä, että erityisesti lapset halutaan kasvattaa maalla. Siksi ennustankin, että tulemme näkemään vielä uusien kyläkoulujen perustamisia suljettujen tilalle.

Maaseudullistumiseen tulee kuitenkin pieni notkahdus. Nyt maaseutukunnista on poimittu rusinat pullasta, eli asumiskelpoiset talot alkavat olla kansoitettu. Kesämökitkin on pitkälti muutettu talviasuttaviksi. Sitten jos ei nyt aivan törmätä seinään, niin kohdataan ainakin melko suuri hidaste. Pakko rakentaa, jos haluaa maalle asumaan. Niillä, joilla oli se oma osake Töölössä, saavat rakennettua ihan hulppean omakotitalon kerrostalokaksiosta saamallaan hinnalla. Ne, joilla ei ole heittää sataatuhatta euroa tiskiin, voi rakennuslaina jäädä saamatta kehnosti toimineiden markkinoiden vuoksi. Ennen kuin rahoitusmaailman ajatukset muuttuvat ja maaseutukuntien rakentamisen lainoitus muuttuu tasavertaisemmaksi kaupunkien kanssa, tarvitaan pieniä ihmeitä. Koska uusia taloja ei tulla juuri myymään vieläkään, ei pankit osaa määrittää rakennettavalle talolle vakuusarvoa, joka taas hidastaa rakentamista. Ihmisten pitää siis rakentamisen lisäksi myös myydä suht uusia asuntoja, jotta rahoittaminen helpottuu. Ja vieläpä hyvään hintaan. Mutta kyllä sekin vielä muuttuu..

Työnteko on muuttunut pysyvästi. Vaikka moni toimistotyöläinen haluaakin varmasti takaisin toimistolle muiden ihmisten keskelle, niille lopuille jää vaihtoehdoksi tehdä töitä mistä haluaa. Yritykset säästävät toimistokuluissa, kun ihminen tekee töitä itse valitsemassaan paikassa, eikä etätyötä enää kukaan pahalla katso muutenkaan. Työntekijöillä on enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän stressiä tehdessään etätöitä. Liikematkustus pysyy matalalla tasolla jo pelkästään kustannussyistä. Yhä useampi valitsee asuinpaikakseen maaseutukunnan, jossa eläminen on rentoa ja viihtyisää. Ja kun tietotyöläiset muuttavat landelle, kohta siellä tarvitaan kaikkia muitakin palveluita. Perässä siirtyvät siivoojat, myyjät, parturi-kampaajat, somistajat ja autonkorjaajat.

Asumisosuuskunta tulee yleistymään asumisen muotona. Ihmiset eivät halua sitoutua niin tiukasti paikkaan tai rakennukseen. Suhteellisen pienellä omarahoitusosuudella pääsy ”omaan” taloon omakustannehintaista asumista vastaan saa yhä useamman valitsemaan osuuskuntamuotoisen asumisen. Vaihtoehto, jossa asunnosta pääsee irti vuokrasopimuksen irtisanomisella ja lähtiessä saa osuusmaksun ja osan maksetuista vuokrista takaisin, alkaa kiinnostamaan tietoisuuden kasvaessa.

Suomi 2030 näyttäytyykin maailmalle monikulttuurisena maana, jossa alueiden välinen tasa-arvo toteutuu ja jossa ihmisillä on hyvä olla. Maailman onnellisin kansa -vertailussa on jaossa vain kakkostiloja.

+1
JuriLaurila
Rovaniemi

Kirjoittaja on ASV Arctic Smart Village Oy:n toimitusjohtaja. Pelastaakseen maaseudun täydelliseltä väestönkadolta, hän kehitti Älykylä -konseptin. Tavoitteena on luoda uusi, elinvoimainen maaseutu tekemällä asumisesta kestävää kaikilla mittareilla. Asuminen voi olla taloudellista, modernia, ilmasto- tai ympäristöystävällistä, yhteisöllistä tai turvallista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu