Viimeinen käyttöpäivä meni jo! – Kuuluuko sinun kuntasi tähän joukkoon?

Maaseudun houkuttelevuus on kasvanut. Tämä näkyy muun muassa siinä, että kolmasosa Suomen kunnista on onnistunut kasvattamaan väestöään 2022 ensimmäisellä vuosineljänneksellä. Vauhti on hieman hiipunut, mutta edelleen merkittävä.

Useimmissa kunnissa haasteena on asumiskelpoisten asuntojen puute. Ongelma on sekä ostettavissa, että vuokrattavissa kohteissa ilmeinen. Nykystardardeihin sopivia asuntoja ei yksinkertaisesti ole riittävästi tarjolla. Asia ei sinänsä ole mitenkään yllättävä, sillä aika monissa kunnissa voidaan viimeisen vuosikymmenen aikana myönnetyt rakennusluvat laskea yhden käden sormilla. Koska uudisrakentamista ei ole, asuntokanta rapistuu silmissä. Tästä päästäänkin pahenevaan kierteeseen, joka vaikuttaa tulomuuttoon negatiivisesti ja läpileikkaavasti:

1. Rakentaminen on hankalaa etänä > ilman vuokra-asuntoa rakentaminen on hankalaa, kun pitää kulkea matkan päästä työmaalla
2. Myydään vanhoja asuntoja > keskimyyntihinnat alenevat > uusien asuntojen vakuusarvot pienenevät > rakennuslainan saanti vaikeutuu tai estyy
3. Houkuttelevia vuokra-asuntoja ei ole tarjolla > työpaikkojen täyttäminen haasteellista > yritykset muuttavat muualle > palvelut heikkenevät > kunnan vetovoima heikkenee
4. Vanhoja asuntoja poistuu käytöstä > vähemmän asuntoja tarjolla
5. Vanhoja, huonokuntoisia, suorasähkölämmitteisiä, hataria hometaloja vapaana kuntien vuokra-asuntoyhtiöillä > uusista ei tehdä rakentamispäätöksiä > vuokraamista ei tapahdu
6. Koska asuntomarkkinat eivät ole terveet, gryndereillä ei intressiä rakentaa > ainoat uudet myyntikohteet kasvukeskuksissa
7. Uudisrakentaminen vaikuttaa eniten kunnan tulevaisuuden uskoon ja imagoon (Puurakentaminen ja elinvoimaisuus 2022 -kysely) > ilman uudisrakentamista kunnan houkuttelevuus pienenee > maalle muuttamista harkitsevat muuttavat muihin kuntiin
8. Nuoret muuttavat opiskelemaan muualle (monistakin syistä) > paluu kotikuntaan usein asuntopulan vuoksi mahdotonta, jos ei halua asua vanhempien luona

Ei ole tavatonta, että kunnassa kaikki edellä mainitut kohdat täyttyvät. Ikäväkseni on todettava, että monessa kunnassa viimeinen myyntipäivä meni jo vuosia sitten ja nyt niissä ollaan saattohoitovaiheessa.

Vanha käsitys maaseudusta uudistettava

Maaseutu nähdään usein kansallisromanttisena maalaismaisemana, jossa heinäseipäät koristavat laitumia ympäröiviä peltoja. Eikä kuvaus kyllä kovin kauas mene monestakaan maalaiskylästä. Ne ovat idyllisiä ja säilyttäneet hyvin aikaa. Valitettavasti niissä on usein myös asuntokanta vanhanaikaista. Eikä se ole välttämättä hyvä asia. Ihmiset kaipaavat moderneja asuntoja, joissa on kaikki nykyajan tarpeet huomioitu. Eivät läheskään kaikki halua ostaa remonttikohdetta, josta ensin puretaan runkoa lukuunottamatta lähes kaikki ja sitten ”saneerataan”. Maaseutu tarvitsee uusia asuntoja!

Suomalainen erikoisuus on se, että todella moni kylä on saanut oman valokuituyhteyden. Lisäksi kattava mobiiliverkko tuo suhteellisen nopeat nettiyhteydet lähes kaikkialle. Tämä on mahdollistanut myös etätyön tekemisen asuinpaikkariippumattomasti lähes missä tahansa. Siinä mielessä syrjäisinkin suomalainen kylä voi olla parempi saavutettavuudeltaan, kuin useimmat maailman kaupungit ovat. Yhteyksien avulla jokainen on myös hyvin kattavien palveluiden ääressä kaikkialla ja ympäri vuorokauden. Useimmille ainoastaan ruokakauppa, päiväkoti ja koulu ovat sellaisia palveluita, joiden toivotaan sijaitsevat kodin lähellä (Markkinatutkimus 2020, Metropolia AMK). Harvoin tarvittavat palvelut saavat sijaita kauempanakin (terveyskeskus, parturi-kampaamo, vaatekauppa jne.). Varmin tapa näivettää kylät ja kunnat on lakkauttaa koulu. Hyvänä kakkosena tulee ruokakaupan sulkeminen.

”Kuntien tulevaisuuden kannalta tärkein yksittäinen indikaattori on uudisrakentamisen määrä.”

Jo ennen Koronaa lähes miljoona suomalaista halusi muuttaa maalle (Maaseudun tulevaisuus, Kantar). Koronan käynnistämä digiloikka mahdollisti etätyön lähes kaikissa asiantuntijatehtävissä, eikä paluuta aikaisempaan ole näköpiirissä. Yritysten ei kannata maksaa turhaan toimistotiloista, työntekijöiden ei kannata käyttää aikaa ja rahaa työmatkoihin, ilmastonmuutoksen kannalta etätyö on hyvä ratkaisu, työntekijät ovat tottuneet lisääntyneeseen vapaa-aikaan, työn tehokkuus ja monet muut syyt takaavat sen, että etätyö on tullut jäädäkseen. Tämä tulee luultavasti näkymään tulevaisuudessa vielä entistä enemmän rekrytoinneissa ja lainsäädännössä, sillä lisäksi ilmasto- ja ympäristösyyt ohjaavat tähän suuntaan.

Nyt onkin kaikkien aikojen paras tilaisuus uudistaa maaseutu sellaiseksi, joka houkuttelee nykyajan perheitä. Se vaatii vanhasta luopumista, vanhojen rakennusten purkamista ja uuden omaksumista, se sekoittaa markkinat ja se aiheuttaa ennen näkemätöntä painetta poliittiseen päätöksentekoon, mutta tilaisuutta ei kannata hukata. Loppujen lopuksi ratkaisut ja mittaaminen ovat melko helppoja, mutta niiden toteuttaminen ei sitä ole. Kuntien tulevaisuuden kannalta tärkein yksittäinen indikaattori on uudisrakentamisen määrä. Kuntien onkin hetimmiten mietittävä kaikki keinot, miten uudisrakentamisen kynnystä voidaan madaltaa. Siihen ei riitä kaavoitus, luonto tai näkemys hyvästä paikasta elää ja yrittää. Se vaatii paljon järeämpiä toimia.

Rohkeutta vaaditaan

Ymmärrän oikein hyvin, että kuntapäättäjät ovat vaikeassa tilanteessa. Ikivanha vesi-ja viemäri -infra vaatii mittavia korjauksia jatkuvasti ja maksajat vähenevät. Palveluita joudutaan leikkaamaan, koska käyttäjiä on vähemmän ja saatavat tulot pienenevät. Ratkaisuja haetaan kaavoittamalla uusia alueita liitettäväksi vanhaan infraan ja toivotaan, että niihin saadaan joku rakentamaan. Kunnalle piiloveroja tuottavan energiayhtiön etua valvotaan ja kaikki halutaan sen asiakaskuntaan maksamaan mahdollisimman kalliisti energiasta. Asumista keskitetään, koska sen on joku konsultti sanonut olevan tehokasta. Vaihtoehtoja ei juuri tarjota ja tarjottu vaihtoehto saa usein valitsemaan toisen vaihtoehdon. Sen, mitä kunta ei tarjonnut. Vaatiikin aikamoista rohkeutta paikallispoliitikolta nousta ylös ja sanoa, että tämä on ihan tyhmää.

”Lähes poikkeuksetta kuntamarkkinoinnin tarkoitus on houkutella uusia asukkaita, joille kysyttäessä tarjotaan tonttia rakentamista varten tai mahdollisesti sitä kunnan ikivanhaa hometaloa vuokralle.”

Kuntia pitäisi johtaa enemmän yritysmäisesti. Erityisesti niiden markkinoinnissa pitäisi kiinnittää huomiota tuotteen myyntiin. Pitäisi miettiä, mikä on myytävä tuote. Useimmissa kunnissa kuntamarkkinointiin varatut rahat käytetään mielikuvan luomiseen kunnasta. Lähes kaikki mainostavat olevansa ”hyvä paikka asua”, ”hyvä paikka yrittää”, ”luonnonläheinen” ja niissä on ”hyvät harrastusmahdollisuudet”. Asiakkaan, eli muuttajan näkökulmasta sillä ei ole siis mitään merkitystä. Lähes poikkeuksetta kuntamarkkinoinnin tarkoitus on houkutella uusia asukkaita, joille kysyttäessä tarjotaan tonttia rakentamista varten tai mahdollisesti sitä kunnan ikivanhaa hometaloa vuokralle. Väitän, että olisi tehokkaampaa, mikäli myytävä tuote olisi houkutteleva asunto, joka sijaitsee siinä sydämet sulattavassa kunnassa, jossa asuminen on ”hyvää” ja ”luonnonläheistä”. Jos kunnalla on tarjota houkuttelevia asuntoja, mutta myynti ei vain käy, pitäisi miettiä syitä siihen. Onko kohderyhmä oikea? Onko hinnoittelu oikea? Onko markkinointi oikein suunnattua? Miten viesti välitetään oikealle kohderyhmälle? Löytyykö uusia kohderyhmiä tai markkina-alueita? Kunta ei tietenkään voi markkina-alueita siirrellä, mutta markkinointimielessä voi pohtia, mihin markkinointia maantieteellisesti kohdennetaan.

Nykyään on mahdollista tehdä uusia asuinalueita, jotka ovat energiaomavaraisia ja hiilineutraaleja. Tästä esimerkkinä Mynämäelle suunniteltava Gadolin Älykylä, jonka rakennukset lämmitetään aurinkoenergialla läpi vuoden. Jäteveden käsittely voidaan uusilla asuinalueilla toteuttaa kustannustehokkaasti ilman liittymistä kunnan infraan. Olen usein kuullut kuluneen fraasin ”ei ole kunnan tehtävä omistaa seiniä”. Tässä tapauksessa jaan ajatuksen siinä muodossa, että ”ei ole kunnan tehtävä omistaa jätevedenpuhdistusta”. Jakamistalouden ratkaisuilla voidaan myös lisätä resurssiviisaasti asukkaiden hyvinvointia ja samalla säästää elinkustannuksissa. Puhumattakaan siitä, että yhdenkin uuden asuinalueen rakentaminen väestötappiokuntaan tuo merkittävästi uskoa tulevaisuuteen ja lisää asumiskelpoisten asuntojen ja asukkaiden määrää pysyvästi samalla lisäten vuosittaista kiinteistöverokertymää, kunnallisverokertymää ja muita tuloja. Siitä kannattaa jo vähän maksaakin.

Tietoa ei ole – kenelläkään

Olen kysellyt pitkäjänteisesti kunnista, joiden kanssa olen ollut tekemisissä, minkä ikäisiä käytössä olevat asuinrakennukset ovat. Poikkeuksetta tätä tietoa ei kunnissa ole ollut saatavilla. Tilastokeskukseltakin vastattiin, että ei sellaista tietoa ole saatavilla. Markkinoilla tietyllä hetkellä olevista asunnoista saa vähän osviittaa netin myyntipalstojen kautta, mutta otanta rajoittuu siis vain myytäviin tai vuokrattaviin kohteisiin hyvin lyhyellä aikavälillä. Itse tulkitsen tilannetta niin, että kunnissa ei juuri kiinnitetä huomiota tulevaisuuden kannalta yhteen tärkeimmistä resursseista. Olen yrittänyt selvittää tilannetta myös vähän laajemmin. Valtakunnanpolitiikan edellytyksenä on tietenkin mahdollisimman hyvä tieto, joten asumisesta vastaavalla ministeriöllä pitäisi kai olla käsitys asuntokannan tilasta. Ei ole! Välihuomautuksena ihmettelen sitä, että maaseudun elinvoimaisuus on pitkälti maa- ja metsätalousministeriön alaista toimintaa, jolle ei taas asuminen kuulu. Mutta ei ongelma ole pelkästään Suomen maaseudulla. Euroopassa tilanne on aivan yhtä heikolla kantimella tai jopa heikommalla. EU parlamentti rahoittaa maaseudun kehittämistä useilla ohjelmilla. Niistä löytyy myös maaseudun asumiseen liittyviä ohjelmia, joilla pyritään löytämään ratkaisuja energiatehokkuuteen, matalaan tulotasoon ja elinvoimaisuuteen. Olen kahlannut läpi aikamoisen läjän ohjelmia, mutta uudisrakentamiseen liittyviä kirjauksia saa hakea.

Koska pankkisektori on pitkälti EU:n sääntelemää, voisi kusitella että maaseudun uudisrakentamisen rahoitukseen liittyvät haasteet olisivat siellä tiedossa. Ei ole! Ei siis ole ihme, että maaseudun kehittyminen tuntuu äärimmäisen haastavalta. Kyseessä on mittavat rakenteelliset haasteet, jotka vieläpä kerrostuvat. Monet haasteista ovat päällekkäisiä ja yhdessä tekevät siitä lähes mahdotonta monin paikoin, ellei rakentajalla ole merkittävää maksukykyä kattaa rakentamisen kustannuksia. Nämä rakenteelliset ongelmat eivät voi ratketa ennen kuin asiaa selvitetään perinpohjaisesti ja tiedosteta haasteiden olemassa oloa.

Markkinat ovat juuri nyt suotuisat

Maaseutukuntien vetovoimaisuus on jo tullut toteen näytettyä viimeisten vuosien aikana. Asuntoja on ostettu enemmän kuin pitkään aikaan (=saatavuus heikentynyt) ja kesämökkejä on muutettu talviasuttavaksi innokkaasti. Ihmisten arvomaailman muutos tukee maaseudun kasvupotentiaalia. Betonilähiöt halutaan vaihtaa maaseudun rauhaan, liikenteen melu linnun lauluun ja asvalttiviidakot metsiin ja luontoon. Enää ei ole niin tärkeää asua joukkoliikenteen solmukohdissa, kun työt voidaan tehdä kotoa käsin. Liikenneruuhkat eivät houkuttele, jos ne voidaan välttää. Vaikka moni kunta vieläkin kärsii tulomuuttoa ja syntyvyyttä suuremmasta luonnollisesta poistumasta, tulevaisuuden kannalta tärkeimmät päätökset tehdään juuri nyt. Kunnat ovat kilpailutilanteessa, jossa asukkaiden houkuttelussa pitää olla naapurikuntia vahvempi. On vain osattava hyödyntää olemassa oleva asiakaspotentiaali paremmin kuin muut ja tarjottava kiinnostuneille moderneja asumisen vaihtoehtoja.

Lisäksi tarvitaan täysin uudenlaisia ratkaisuja, joilla voidaan mahdollistaa uudisrakentamisen rahoitus niille, joilla on maksukykyä hoitaa lainat, riippumatta rakennettavan rakennuksen sijainnista. Tähän tarvitaan vahvaa sitoutumista poliitikoilta kaikilla tasoilla.

Suuretkin haasteet voidaan voittaa, kun tehdään oikeita asioita!