Palkkasalaisuus
Menin kauppaan ostamaan ketsuppia. Yllättäen hyllyn reunassa ei ollutkaan merkittynä sen hintaa. Harmistuin. Kassalla harmistuin vielä enemmän kun kuulin sen maksavan kymmenen euroa. Minusta olisi ollut reilumpaa, että olisin tiennyt hinnan jo ketsuppia valitessani.
Edellinen ei tokikaan ole totta. Jokaisessa kaupassa hinnat on merkitty selvästi ja näkyvästi niin, että asiakas voi jo tuotetta valitessaan nähdä hinnan ja tehdä ostopäätöksensä sen perusteella.
Sitten aloin selata työpaikkailmoituksia. Niissä kerrottiin työntekijää hakevista yrityksistä. Useissa oli myös kuvaus tarjolla olevasta työtehtävästä, mutta yhdessäkään ei ollut mainittu paljonko niissä maksetaan palkkaa. Harmistuin tästäkin.
Löysin kuitenkin muutaman itseäni kiinnostavan tehtävän joita päätin hakea. Palkan kohdalla oli vain maininta: TES, kilpailukykyinen ja muuta epämääräistä. Lisäksi usein oli maininta hyvistä henkilöstöeduista, mutta niitä ei sen tarkemmin ilmoituksessa avattu.
Pääsin haastatteluihin ja kysyin palkan suuruutta. TES oli 11€/h + tuotantopalkkio. Sen suuruutta kysyessä sain niin ympäripyöreän vastauksen, että ymmärsin sen olevan euron luokkaa. Kilpailukykyinen oli 14€/h. Minusta se ei ollut kovin kilpailukykyinen. Epämääräinen palkkaus oli ”miehen mukaan.” En edes viitsinyt kysyä minkä arvoinen minun miehuuteni on.
Sitten ne henkilöstöedut: Epassi 150€ vuodessa. Rekrytoijan mielestä etu oli merkittävä. Minun mielestäni se oli 12,5€/kk. Yhdessä paikassa luvattiin tarjota kakkukahvit perjantaisin, jos ei tule yhtään reklamaatiota. Jokainen teollisuudessa työskennellyt ymmärtää, että useimpina viikkoina kahvit jäävät juomatta sillä suomalainen työ ei ole niin laadukasta kuin luullaan.
Ymmärrän sen, että jos teollisuuden palkat ilmoitettaisiin jo työpaikkailmoituksessa niin hakijoita ei olisi sitäkään vähää mitä nyt on. Siitä huolimatta pidän moista työpaikkailmoitusjargonia, jos en nyt suoranaisena valehteluna, niin totuuden vääristelynä kuitenkin.
Taitaa olla harvassa ne työpaikkailmoitukset, joissa palkka mainitaan.
Mä olen hakenut töitä viimeksi viime vuosituhannen puolella mutta muistan miten syletti, kun työhakemukseen piti panna palkkatoive. Käytännössä sitä yrittää arvioida tarpeeksi korkean ettei ihan ilman anna, ja samalla tarpeeksi matalan että ei hakemus mene heti hylkyyn. Joskus pääsi haastatteluun jonka loppuvaiheessa rekrytoija ”halusi keskustella tuosta palkkatoiveesta”, suomeksi laskea hintaa. Tiedostaen, että pyyntö tulee määrittämään palkkatason niin pitkäksi aikaa kun siellä on duunissa.
Minusta tuo on työnantajan puolelta epärehellistä, kun heillä varmaankin on mielessä se ketsuppipullon hinta jolla ovat valmiit sen ostamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jos kaikkien ketsuppipullojen sisältö olisi identtinen ja pakkauskoko vakioitu, olisi toki kohtuullista kommunikoida mitä on valmis maksamaan. Nyt vain joku ketsuppi on syötäväksi kelpaamatonta kuraa ja toinen suurta herkkua…
Ilmoita asiaton viesti
Syötäväksi kelpaamatonta ei kannattane ostaa millään hinnalla. Yleensä haastateltaviksi valikoituu muutama CV:n ja hakemuksen perusteella ja kelpoisuus on jollain tasolla arvioitu jo siinä vaiheessa, kun hakija on kutsuttu haastatteluun. Hyväkin hakija on voinut karsiutua jos tämä on arvannut potentiaalisen työnantajan hintarajan väärin.
Itselläni kokemusta duunihausta asiantuntijatehtävistä, joissa ei ollut tessejä eikä tuntipalkkoja joiden päälle etuja voisi lähteä rakentamaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Hyväkin hakija on voinut karsiutua jos tämä on arvannut potentiaalisen työnantajan hintarajan väärin.”
Käsitin että kympin ketsuppi jäisi myös blogistilta ostamatta, kun kauppias on arvannut hänen hintarajansa väärin. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei kukaan muu ole valmis maksamaan ketsupista kymppiä, kun specsit osuvat kohdalleen.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt vähän tipahdin, kumpi tässä metaforassa on ostaja ja kumpi myyjä?
Jussin tapauksessa hinnoittelun tekee työnantaja joka ei hakemusvaiheessa kerro, mikä palkka on. Edelleenkään en ymmärtänyt, että Kolehmainen olisi ollut tilanteessa jossa hän olisi voinut määritellä palkan ja edut.
Ilmoita asiaton viesti
Työntekijä myy työpanoksensa, jonka työnantaja ostaa. Jotta kaupat syntyvät täytyy päästä sopimukseen hinnasta. Myyjä, eli työntekijä päättää aina, onko hän valmis myymään työpanoksensa sillä hinnalla, jonka ostaja, eli työnantaja on valmis maksamaan. Ostaja ei voi pakottaa myyjää myymään, joten hinnoitteluvastuu on myyjällä.
Ilmoita asiaton viesti
Edelleen, tässä tapauksessa tuon määrittelyn mukaan ostaja eli työnantaja hinnoittelee mutta ei kerro mikä hinta on.
Tietenkään myyjää eli työnhakijaa ei voi pakottaa töihin (seuraamuksia siitä voi olla), mutta hinnoitteluvoimaa ei hänellä ole. Hän voi vain ottaa vastaan tarjotun hinnan, jota ei ole kerrottu etukäteen, tai olla ottamatta.
Miksi tuo metafora menee noin päin? Yhtä hyvin työnhakija ostaa itselleen työpaikan ja siihen kuuluvan palkan ja tarjoaa maksuksi työpanoksensa. Blogissa esitetty ongelmaa liittyy siihen, että tehdessään ”ostotarjouksen” työnhakija ei vielä tiedä mitä hän saa panoksellaan.
Ilmoita asiaton viesti
Työnantaja ei myöskään tiedä minkälaisia työpanoksia tullaan tarjoamaan.
Metafora menee noin päin, koska yleensä rahalla ostetaan hyödyke. Tuskin ajattelet, että kaupiaalle myydään rahaa, jonka hän maksaa ketsupilla?
Ilmoita asiaton viesti
Useimmat hyvätuloiset uskovat että heidän työpanoksensa on tuurin lisäksi ainakin joltain osin vaikuttanut ansiotason kehitykseen työuran aikana. Se voi toki olla pelkkää aiheetonta itsensä nostamista, mutta luulisi nyt työnantajien vähän katsovan kenet valitsevat, eikä ihan arvalla heitetä.
Ilmoita asiaton viesti
Puhut kalliita sanoja veli; näin minäkin olen työllistymiseni kokenut. Aina on luvattu tarkistaa palkkaa koeajan jälkeen. Varmaan on tarkistettukin, mutta koskaan se ei ole noussut.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä! Palkka-avoimuus on pelottava asia. Toki taitava neuvottelija pystyy ”nihuttamaan” palkkaansa ylöspäin, mutta kaltaisissani sellaisia on vähän. Joskus aikoinaan työntekijälläkin oli mahdollisuus siihen kun palkat sovittiin suoraan työnjohdon kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Käytit kauppa ja tuotteiden hintaa analogiana. Työtä olit myymässä sinä ja sinulla on vastuu hinnoittelusta ja hinnan kommunikoimisesta potentiaaliselle ostajalle. Ei se kauppiaskaan kulje siellä kaupassaan nyrkki taskussa, kun ”Kolehmainen ei ole ilmoittanut mitä hän on valmis ketsupista maksamaan”.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle ei jäänyt käsitystä että Jussilla olisi ollut vastuu hinnoittelusta, vaan että työnantajalla oli hinta mutta se ei selvinnyt ilmoituksesta.
TES:in pystyy tietenkin selvittämään etukäteen mutta ne muut edut tulivat ilmi vasta haastattelussa.
Ilmoita asiaton viesti
Meinaatko että työnantaja ei lainkaan aikonut huomioida hakijan kompetenssia? Jos niin on, voisi nuo toki kertoakin suoraan. Säästyisi molemmilta osapuolilta vaivaa, jos ei odotukset kohtaa. Epäilen kuitenkin ettei kompensaatio aina ole täysin vakioitua…
p.s. Vastuu hinnoittelusta on aina myyjällä. Hän päättää myykö hyödykkeen tarjotulla hinnalla, jos se on alempi kuin myyjän pyyntö.
Ilmoita asiaton viesti
En mä mitään meinaa.
Blogista ei selviä työtehtävä tai työnantaja mutta seurailin takavuosina kun autotehdas haki sankareita tuhannenkin kerralla. Ei sinne maalauspuolelle hakeva kolmivuorotyöntekijä mene neuvottelemaan palkastaan vaan osoittamaan, että on tarpeeksi sopiva tarttumaan työhön. Olisi hassua, jos työnhakija ei tietäisi mitä työstä maksetaan hakemusta lähettäessään.
Ilmoita asiaton viesti
Työttömällä ei ole sitä ylellisyyttä tarjolla, että voisi valikoida työpaikkoja palkkatarjousten perusteella, vaan hakemuksia on lähetettävä jokaiseen mahdolliseen avoimeen paikkaan oli palkka sitten mitä hyvänsä.
Ilmoita asiaton viesti
Pointti on siinä, että lähes kaikissa teollisuuden työpaikoissa palkka, mitä ko. tehtävästä maksetaan on työnantajan tiedossa, mutta sitä ei ilmoiteta työpaikkailmoituksessa. Mitään neuvotteluvaraa teollisuustöissä ei juurikaan ole.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten yllä kirjoitin, olisi molempien osapuolien intressissä että palkka kommunikoidaan avoimesti, jos se on vakioitu. Jos taas on neuvotteluvaraa, olisi tietysti tyhmää ostajana julkisesti kertoa minkä verran on enintään valmis maksamaan.
Ilmoita asiaton viesti