Elämää talouskriisistä toiseen

Olin 5-vuotias kun finanssikriisi oli pahimmillaan vuonna 2009. Finanssikriisin jälkeen talous toipui hitaasti lähelle kriisiä edeltävää tasoa. Finanssikriisin pitkän varjon hälvennyttyä talouden yltä, iski koronapandemia talouteen. Pandemian arvaamattomuuden pidettyä taloutta varpaillaan pari vuotta, alkoi Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan, joka synkensi talouden ennusteet uudelleen.

Ennusteiden mukaan talouskasvu hiipuu alhaiseksi sodan myötä, Suomen Pankki julkaisi ennusteen 21.6., jossa se ennustaa ensi vuodelle vain 0,5 % talouskasvua Suomelle. Pelkona on jopa koko euroalueen taantuma mikäli sota jatkuu. Inflaatiokin on suurta tällä hetkellä, tänä vuonna ennusteen mukaan 5,6 %. Tämä syö suoraan ostovoimaa.

Minun ikäisilleni koko elämä on ollut talouskriisiä toisen perään. Ei ihmekään etteivät nuoret usko luottavaisesti tulevaisuuteen, kun talous kärsii jatkuvista kriiseistä. Meillä 2000-luvulla syntyneillä nuorilla ei ole muistikuvia sellaisesta ajasta jolloin olisi ollut useamman vuoden peräkkäistä talouskasvua, kuten ennen finanssikriisin alkua oli.

Vaikkakin talouden näkymät ovat synkeät tälle ja seuraavalle vuodelle, niin valoa näkyy tunnelin päässä jo vuodelle 2024, jolloin inflaatio hidastuu 2 % tuntumaan eli Euroopan keskuspankin tavoitteeseen ja talouskasvun ennustetaan vuonna 2024 kasvavan 1,5 %. Nämä luvut antavat toivoa ja toivossa on aina hyvä elää, mutta olemmehan viime vuosina oppineet, että emme voi kauhean pitkälle elämää ennustaa – tulivathan pandemia ja sotakin meille aivan puskista.

+5

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu