Elämää talouskriisistä toiseen
Olin 5-vuotias kun finanssikriisi oli pahimmillaan vuonna 2009. Finanssikriisin jälkeen talous toipui hitaasti lähelle kriisiä edeltävää tasoa. Finanssikriisin pitkän varjon hälvennyttyä talouden yltä, iski koronapandemia talouteen. Pandemian arvaamattomuuden pidettyä taloutta varpaillaan pari vuotta, alkoi Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan, joka synkensi talouden ennusteet uudelleen.
Ennusteiden mukaan talouskasvu hiipuu alhaiseksi sodan myötä, Suomen Pankki julkaisi ennusteen 21.6., jossa se ennustaa ensi vuodelle vain 0,5 % talouskasvua Suomelle. Pelkona on jopa koko euroalueen taantuma mikäli sota jatkuu. Inflaatiokin on suurta tällä hetkellä, tänä vuonna ennusteen mukaan 5,6 %. Tämä syö suoraan ostovoimaa.
Minun ikäisilleni koko elämä on ollut talouskriisiä toisen perään. Ei ihmekään etteivät nuoret usko luottavaisesti tulevaisuuteen, kun talous kärsii jatkuvista kriiseistä. Meillä 2000-luvulla syntyneillä nuorilla ei ole muistikuvia sellaisesta ajasta jolloin olisi ollut useamman vuoden peräkkäistä talouskasvua, kuten ennen finanssikriisin alkua oli.
Vaikkakin talouden näkymät ovat synkeät tälle ja seuraavalle vuodelle, niin valoa näkyy tunnelin päässä jo vuodelle 2024, jolloin inflaatio hidastuu 2 % tuntumaan eli Euroopan keskuspankin tavoitteeseen ja talouskasvun ennustetaan vuonna 2024 kasvavan 1,5 %. Nämä luvut antavat toivoa ja toivossa on aina hyvä elää, mutta olemmehan viime vuosina oppineet, että emme voi kauhean pitkälle elämää ennustaa – tulivathan pandemia ja sotakin meille aivan puskista.
Onneksi et syntynyt -20, -30, -40, -50-luvuilla. Siis 1900-luvulla
Ilmoita asiaton viesti
On hyvä että nuoret ihmiset ovat kiinnostuneita taloudesta. Liian monille raha on vain jotain jota joko faijalta tai seinästä saa.
Pienen neuvon antaisin jatkoa ajatellen:
Noihin ennustettuihinprosenttilukuihin ei kannata laittaa liian paljoa painoarvoa.
Ne ovat useimmiten osoittautuneet toiveajatteluksi ja monesti myös tarkoitushakuisiksi.
Ja tätähän tarkoitat viimeisellä lauseellasi.
Ilmoita asiaton viesti
Monilla paikkakunnilla Suomessa nuoret eivät voi laskea enää edes tulevan perinnön varaan, koska vanhemmat viettävät viimeiset työvuotensa usein työttöminä tai matalapalkka-aloilla ja muuttokuntien asuntojen hinnat lähestyvät nollaa, koska niitä ei saa myytyä edes halvalla.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi pitäisi laskea ”tulevan perinnön” varaan?
On melkein parempi että ei peri vaan joutuu kaiken hankkimaan itse.
Opettaa samalla antamaan arvoa sille mitä on.
Kunhan saa koulutuksen joka meillä on mahdollista varallisuudesta riippumatta.
Ilmoita asiaton viesti
Toistuvat velkakriisit johtuvat siitä, että keskuspankit käyttävät virheellistä uusklassista makrotalousmallia, joka kuvaa kuvitteellista hyödykevaihdantataloutta, jossa käytetään hyödykkeenomaista rahaa. Mallissa raha toimii ikäänkuin vaihdannan voiteluaineena.
Todellisuudessa olemme velkarahataloudessa, jossa raha on talouden polttoaine.
Velkarahan puuttuminen makromallista, johtaa siihen, että yksityisen sektorin velka karkaa toistuvasti käsistä ja päättyy romahdukseen.
Lisää tietoa esim. Steve Keen:
https://talousdemokratia.fi/kirjat/referaatti-can-we-avoid-another-financial-crisis-by-steve-keen/
Ja Ahokas&Holappa: ”Rahatalous haltuun”, LIKE (2014)
Ilmoita asiaton viesti
Tsemppiä! Uskoakseni kaltaisella kokonaisia lauseita kirjoittamaan kykenevällä nuorella on edessään loistava tulevaisuus, mihin tahansa haluatkin suuntautua.
Osin kyse on myös siitä kiinnitetäänkö huomiot uhkiin vai mahdollisuuksiin. Kylmän sodan aikana ympäristön tuhoutuminen alkoivat olemaan tiedossa 1960-luvulta lähtien, lisäksi uhkana oli huomattavasti konkreettisempi ydinsodan uhka sekä mm. holtiton väestöräjähdys (jota vihreä vallankumous ja ehkäisymenetelmien leviäminen tilapäisesti on helpottanut).
Länsimaailmassa elo on ollut yhtä talouskriisiä aina, on ollut, on ja tulee olemaan. Elintaso on onneksi kohonnut – sivuilmiöineen – verrattoman paljon korkeammaksi kuin aiemmin.
Tästä huolimatta media ja kulttuurituotteet toivat esille myös mahdollisuuksia, eivät vain uhkia. Myös utopioita, ei vain dystopioita. Uskoisin tällä olevan vaikutuksia siihen miten nuoret näkevät tulevaisuutensa.
Osin kyse voi olla siitä että elämme harmaantuvassa länsimaailmassa jossa kiinnitetään huomiota varmistettuihin etuihin, eläkkeisiin ym. Tulevaisuushorisontti ulottuu sinne suurten ikäluokkien elinkaaren loppupäähän. Huomio kiinnittyy kakun jakamiseen, ei kakun luomiseen, kautta poliittisen kentän. Visioita siitä millainen Suomi, EU tai maailma olisi 2050, 2075 tai 2100 – jotka ovat varmaan sinulle hyvinkin konkreettisia vuosilukuja – ei juuri näy.
Koska olet nuori, sanoisin että kannattaa kiinnittää huomiota myös nykypäivän mahdollisuuksiin. Saat käsiisi valtaosan ihmiskunnan tiedosta hyvin edullisesti tai ilmaisesti. Matkustaminen on käytännössä ilmaista. Suomalaisella koulutustaustalla voit hakeutua jatko-opintoihin (AMK, YO) minne päin maailmaa tahansa – tai vaikkapa hakeutua vaihtoon opintojesi aikana. Itse asiassa saat satoja euroja kuussa siitä hyvästä jos hakeudut vaihtoon.
Elintapasi rajat ovat paljon laveammalla kuin aikaisemmin, jos sattuisit olemaan vaikkapa ei-hetero, pitkätukkainen, siilipää, muun uskonnon kuin evlut-valtakirkon jäsen, poliittiselta viiteryhmältäsi muu kuin paikkakuntasi valtapuolueiden jäsen, yrittäjä, aktivisti, kiinnostunut muista kulttuurituotteista kuin ikäryhmäsi valtaosa ym.
Ennen kaikkea, työstä, elintavoista, opiskelusta ym. – kaikesta tästä päätät itse. Sitä ei meillä pohjimmillaan päätä vanhempiesi varallisuus (vaikka siitä apua on), valtaapitävä diktaattori tai Janten laki. Olet vapaa, se sinulle voimavaraksi ja kiroukseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Älä usko Jussi näitä kaiken maailman talousoppineita. Suurin osa heistä viisastelee omalla oppineisuudellaan. ”Suurin osa” tekee sen ongelman, että sopassa uiskentelee todennäköisesti jotain tervettäkin, mutta mistä sen erottaa.
Talouden perusta on, että raha on vaihdon väline ilman mitään
todellista arvoa. Keskuspankit ovat kymmenen vuoden ajan pumpanneet markkinoille rahaa enemmän kuin on tavaraa. Talousjärjestelmä jännittyi rahan paineessa ensin äärimmilleen ja saavutti kohtakin tilan, jossa se ei enää pystynyt kestämään häiriöitä, joita luettelitkin.
Rahatulvaan liittyy myös sijoituskuplat. Kun rahaa ei kaikkia käytetä kulutukseen, se etsiytyy sijoituksiin, jotka paisuvat kupliksi. Niiden puhkeilu synnyttää omia kriisejään, jotka taas on ”hoidettu” pumppaamalla lisää rahaa, on ”vakautettu”.
Elämme parhaillaan lopputulemaa: Inflaatio on ryöstäytymässä käsistä.
Että se ei lähtenyt laukalle jo vuosia sitten, johtunee globalisoituneen talouden ennennäkemättömän suuresta massasta ja sen laajoista, mutta hitaista liikkeistä. Tavaroita tuottava teollisuus on vuosikymmenien kuluessa siirtynyt Kiinaan, joka on tähän asti kyennyt tuottamaan yhä enemmän ja hyväksynyt maksuksi velkapapereita. Euron valtava talousalue yhdessä dollari- ja jenialueen kanssa on pystynyt kasvattamaan rahalla jättiläismäisiä kiinteistö-, osake- ja keinottelurahastokuplia, joskin ”finanssikriiseiksi” nimitetyin pikku nikotuksin.
Hinnat nousevat nyt, kun tavaraa ei enää riitä, maailman kysyntä ylittää maailman tarjonnan ja kuplat ovat täynnä. Palkkojen on piankin pakko nousta, mikä johtaa hintojen edelleen nousuun. Inflaatio johtaa lamaan suuren itkun kanssa, mutta lama rauhoittaa kysynnän ja tavara alkaa pikku hiljaa riittää. Back to square zero.
Ilmoita asiaton viesti
Olen syntynyt -38 mökin poikana niin voitte arvata miten näihin ”talous riiseihin” suhtaudun. Antakaa mun nauraa
Ilmoita asiaton viesti
Muutamia huomioita tekstistäsi.
Finanssikriisi paljasti yhteisvaluutta euron epäonnistuneen rakenteen, koska rahoitusvirrat pysähtyivät yleisellä tasolla. Kun lisävelkaan perustuva ”talous” Etelä-Euroopassa ei saanutkaan enää saksalais-, ranskalais- ja brittipankeilta lisää euron vuoksi halpaa velkarahaa niin niiden maiden ”taloudet” kriisiytyivät.
Tätä eurokriisiä ei koskaan ratkaistu. Vasta täysi yhteisvastuulupaus (ja myös toteutettu) pysäyttivät euron hajoittavan kierteen. Ongelmaa se ei silti korjannut, mutta oirehdintaa vähennettiin. Yhteisvaluutat ovat historian saatossa toimineet hyvin nousukausina (eurolla 2002-2007), mutta ovat eksistentiaalisissa vaikeuksissa taantumien aikana.
Korjaamaton euro (purkaminen) aiheutti siten olemattoman toipumisen ja siksi tuntuu siltä, että ”kriisi jatkui”, joskin hitaalla väännöllä. Euroalueen talous oli jo vaipumassa taantumaan loppuvuodesta 2019, joten talous olisi piiputtanut ilman koronaakin.
Inflaatioluvuista: mistä tiedät, että inflaatio taittuu kahteen prosenttiin? Euroopan keskuspankki EKP piirsi inflaatioennustekäyriään tämän tästä viime vuosikymmenenä, jolloin inflaatio piristyisi nollatasolta kahteen prosenttiin, eikä näin käynyt. Nollainflaatio osoittaa myös talouden kasvunäkymiä: nekin olivat euroalueella olemattomat em. syistä. Kysyntäinflaatiota ei vain muodostunut.
Muodostui ”tarjontainflaatiota”, eli tuotanto ei enää pysynyt kysynnän perässä. Se on myös ns. ”huonoa inflaatiota”:
EKP kertoi myös viime vuoden loppupuoliskolla, että inflaatiopiikki on vain väliaikainen häiriötila, ja ettei kansalaisten tule nyt ainakaan ryhtyä vaatimaan suurempia palkkoja ostovoimaa korjaamaan. Ei EKP taaskaan onnistunut ennusteissaan.
Yksi asia toki voi puoltaa inflaation taittumista. Lukuja kun verrataan vuoden takaisiin niin energian hinnannousut varmasti tasaantuvat ja kenties jopa kääntyvät laskuun (taantumaa tai lamaa odottaen). Tällöin inflaatioluvut voivat vaipua jopa tuntuvastikin pakkaselle ja ajaudumme deflaatioon, millä on omat avunsa pitkittämään ja syventämään taantumaa. Kulutus vähentynee merkittävästi, kun ”huomenna saman tuotteen saa halvemmalla”.
Ei yhteisvaluutan osalta ole tiedossa muuta kuin tukipaketteja (takautuvia tulonsiirtoja Suomesta etelään), kuten eurokriisipaketit, elpymisväline, yhteinen työttömyyskassa SURE ja nyt sosiaalinen ilmastorahasto uusimpana.
Vientituotteemme on raha, ja on melko vaikea nähdä Suomen talouden kohoavan tällä toiminnalla. Se myös näkyy valtiontaloudessa. Tuorein Julkisen talouden suunnitelma povaa, että nostamme lisävelkaa 7 miljardia vuodessa tulevaisuudessakin. Ja jos samaan aikaan talous on kitukasvuista tai siitä huonompaa niin ajaudumme itsekin varsinaiseksi eurokriisimaaksi.
Ilmoita asiaton viesti