Euroopan on ryhdistäydyttävä Ukrainan tukemisessa

Yhdistyneet kansakunnat viettää huomenna 78-vuotispäivää ja Ukrainan sota varjostaa Euroopan rauhaa ja turvallisuutta. Rauhan saavuttaminen Euroopassa karkasi alkukuusta kauemmaksi, kun Hamas iski Israeliin ja USA:n tarvitsee nyt avustaa aseellisesti kahta kriisipesäkettä. Rajalliset ovat suurvallankin varastot, jos useaan paikkaan pitää venyä yhtä aikaa.

Rauhan palauttaminen Eurooppaan on ollut tuskallisen hidasta ilman Lähi-Idän kriisin uutta nousuakin. Keskinen ja eteläinen Eurooppa eivät ole oikein olleet halukkaita edistämään asiaa – sota on kaukana heistä, muut haasteet ovat etusijalla ja asian toivotaan hoituvan itsestään. Ammustehdastuotantoa ei ole saatu käynnistettyä ja lähetetty aseellinen tuki on onnistunut vasta, kun EU on maksanut siitä valtioille. Tämän jälkeenkin toimitetun tavaran laatu on ollut järkytys ja näyttääkin, että tukieuroilla on parannettu enemmänkin omien maiden yritysten tilannetta saamalla heiltä romut ilmaiseksi pois.

Euroopan ohjaava arvo on raha, ei mikään muu. Kriisistä toiseen suurten eurooppalaisten valtioiden yrityksiä pelastetaan tai vaurastutetaan yhteisten tukieurojen avulla joko suoraan tai monien välikäsien kautta. Energiapolitiikassakaan Venäjää ei ole saatu kokonaan suljettua pois.

Euroopan saamattomuutta on peitelty ja keskustelua on ohjattu muualle kaikenlaisilla syyttelyillä: Puolan vastahankaisuudella, vaikka Puola on ollut Ukrainan suurimpia ja aktiivisempia tukijoita. Puolan pitää myös valmistautua pahimpaan ja sitä ei meinata sallia. Unkari on nostettu taas kerran tikunnokkaan, vaikka se tunnetusti ratsastaa kaksilla rattailla. Kestosyyllinen. Ukraina ei osaa hyökätä saaduilla aseilla, muttei muisteta, ettei kukaan länsimaa ole hyökännyt Venäjän miinoitettuja asemia vastaan – kaikki on uutta. Muuta maailmaa on syytetty, kun eivät valitse puoltaan. Brittiläisen The International Institute for Strategic Studies:n mukaan maailmassa on tälläkin hetkellä yli 30 aseellista konfliktia, joista jokaisessa tulee jatkuvasti kuolonuhreja. Muulla maailmalla on omia kriisipesäkkeitä paljon lähempänä, mitä Ukraina on. Toisaalta saamattomuutta vähätellään sodan jälkeisen ajan valmistelulla, että saadaan kauppasuhteet nopeasti kuntoon. Jos Venäjä voittaa Ukrainassa, niiden kuntoon saaminen taitaa venähtää pitkälle, kun Venäjä suuntaa katseensa seuraavaan uhriin.

Ukrainan sota saadaan päättymään kestävään rauhaan vain, jos Eurooppa ryhdistäytyy Ukrainan auttamisessa aidosti ja Venäjä saadaan ajettua Ukrainasta pois. Omaa etua ajavalla vedätyspolitiikalla sitä ei saada aikaiseksi, eikä myöskään pakotepaketeilla. Lisäksi riskinä on, että USA vedetään jossakin päin maailmaa mukaan uuteen konfliktiin, jolloin sen tukiresurssit pienenevät entisestään. Riskinä on, että tästä saattaa tulla kallis lasku koko Euroopalle ja ennen kaikkea EU:n itäisille valtioille, joiden täytyy joka tapauksessa korvata menetetyt kauppasuhteet ja varustautua entisestään pahimpaan.

Aikaa ei ole tuhlattavissa, sillä etsikkoaikaa on ehkä vielä ensi vuosi. Sen jälkeen tilastollisesti sotaväsymys alkaa ottamaan valtaa. Sitä taitavat Venäjän toimet tavoitella kaikenlaisilla pelotetempauksilla, esimerkiksi Itämerellä.